Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 3,5
• Panimo: Evil Twin Brewing, Brooklyn, New York, USA

Sanguinem Aurantiaco eli veriappelsiini. Yksinkertainen ja selkeä nimi kuulostaa aina hienommalta kun sen latinaksi kääntää ja myönnettäköön, että pientä käännöskoneapua piti itsekin selvennöksen haussa käyttää.

Tölkkitrendi kasvaa kasvamistaan ja meillä Suomessakin on kauppamyynnissä jo useampi paha kaksonen. Peruslagereiden rinnalle ovat nousseet etenkin humaloidummat tölkkituotteet IPOjen, APOjen ja niiden sessioitavien serkkujen muodossa, mutta myös happamammat maut näyttävät yhä useammin etsiytyvän peltiastian sisuksiin. Pidän tästä suuntauksesta, sillä tölkki on mukava ja vaivaton kantaa… Ja muutenkin. Makuasioita toki ja aiheesta on tulossa vähän pidempikin tarina jahka ehdin.

Evil Twinin veriappelsiini on nimensä mukaisesti veriappelsiinillä maustettu, kattilahapatettu Sour Ale. Kolmen ja puolen prosentin vahvuuksissa liikkuvat hapanoluet ovat yleisesti hyviä kesäherkkuja ja vähän tätä ajatusta hyödyntäen otin kyseisen purnukan mukaan mökkipiipahdukselle. Olut löysi oivallisen sauman Lemmon kruunaaman rantasaunasession jälkeen, mutta ei vastannut lämpimän puoleisen kesäillan kutsuun, vaan lässähti hienoiseksi pettymykseksi. Täytyy toki myöntää, ettei maistelusessio edennyt puhtaasti oluen ehdoilla, vaan se nivoutui yhteen iltamakkaroiden käristelyn ja ruokailun kanssa, mikä tuntui nostavan oluen vaikutelmaa pykälällä tai kahdella. Ei silti mahdottomasti. Ruokajuomana rasvaisen makkaran kanssa ihan jees, yksistään grillailun ohessa hapuileva ja lattea esitys. Pisteet annettu kokonaiskuvan perusteella.

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

Vaaleankeltainen, kevytvaahtoinen olut. Hapan tuoksu on sitruksentäyteistä, kirpeää hedelmäisyyttä ammentava, joskin suht mieto kokonaisuutena onkin. Pirteä, raikas.

Maistopuoli tuli tehtyä makkarailtapalan valmistuksen ja evästämisen lomassa, joista etenkin jälkimmäisessä yhteydessä olut toimi suht kivasti. Viheromenainen happamuus ja greipin kirpeä hedelmäisyys tahdittivat vaaleaa makua pitkälti, mutta etenkin yksinään maistelun osalta kokonaisuus vaikutti hieman laiskalta ja puhdittomalta - tylsältä. Kirpeä, sinällään pirteä ja vähän vaimea. Ruoan kanssa olut löysi paremmin paikkansa, muttei lopulta tarjonnut mitään sen ihmeempää. Unohtuu helposti.

Pisteet: 27/50