Vehniän Juhannussahti 2023

Vehniän Juhannussahti 2023

Sahtisauna lämpesi taas Vehniällä ja janoisen kansan lasiin saatiin asiankuuluvaa nektaria. Melko ryhdikkääksi muodostunut juhannusjuoma tunnusti tänä vuonna 9,1%:n vahvuutta ja oli muutoinkin mukavan runsaspiirteinen ja muhkean tuntuinen elämys. Vastapainoa tunnelmalle toi reipas katajaisuus, joka korostui hienosti. Myös alkoholin lämpö kuivatti jälkimakua varsin maltaantäyteisen päämaun jäljiltä.

Vehniäläiset käyttivät sahdin valmistukseen sahti- ja ruismaltaita sekä luomulaatuista maatiaisruista. Kevyeen humalointiin valikoitui Hallertau Tradition. Juhlasahti kävi hieman tavallista viileämmässä ja ehti kypsymään hieman päälle kolme viikkoa ennen juhannussaunan lämmityspuuhia. Tämä rukiinen kokonaisuus menee omissa kirjoissa vehniäläisten parhaimmistoon.

Vehniän Juhannussahti 2023

Tummanhkoa, punertavan ruskeaa sahtia. Tuoksussa vahva rukiinen tunnelma, myös katajaa. Taustalla kevyttä imelyyttä.

Maku on hyvin suunmukainen. Tämänvuotinen sahti on runsas ja suussa pehmeänä soljuvaa. Tarjolla on imeltyneen rukiista, mallasleipäistä tunnelmointia, joka päättyy rukiisen mausteiseen, hieman kuivempaan ja katajaiseen loppuliukuun, jossa myös alkoholi antaa lämpöään.

Käymisestereitä löytyy hieman taaempaa. Pääosaa näyttelee hieno maltaisuus. Kypsä, tumma kuivahedelmäisyys tuo kuitenkin mukaan omaa syvyyttään. Tuhti ja tunnelmarikas sahti. Omiaan keskikesän taikojen äärellä.

Kotiolut: Vehniän Galaxy & Citra Ale

Vehniän Galaxy & Citra Ale

Vehniäläisten Sabro-unelma kiehtoi maistajaansa erottuvan makukirjonsa ansiosta, vaikka tuotetta varovasti mainostettiinkin enempi testivedokseksi. Sen kilpakumppanina toimii nyt käsittelyyn päässyt Galaxylla ja Citralla humaloitu lajikumppani, jonka reseptiikkaan ei hedelmiä kuitenkaan ole sisällytetty.

Meno onkin mukavan humalpainotteista, mutta ehkä vähän turhan suoraviivaista erottuakseen esimerkiksi kauppatarjonnan viisipinnaisten IPA-APA -tuotteiden peruslinjasta. Ironiaa tai ei, joudun tässä toteamaan, että hedelmäisempää saisi olla. Sabro-passion veti ennakko-odotusten vastaisesti pidemmän korren tällä kertaa.

Vehniän Galaxy & Citra Ale

Syvän keltainen, hieman oranssisen sävyinen ja kevyelti utuinen olut vaahtoaa kohtalaisen runsaasti. Tuoksussa aika yksioikoista sitruksisuutta, hieman mandariinin kuorta taustalla, ehkä kevyttä tropiikin tunnelmaa myös.

Maku on raikas, sitruksen sävyttämä ja napakan tuntuinen. Mandariini, yleinen taustatrooppisuus ja pieni yrttisyys monipuolistavat menoa hieman, mutta aika suoraviivaisena tunnelma pysyy. Ihan toimiva, mutta kaipaisi joko nuppeja kaakkoon tuota sitruslinjaa noudattaen tai vaihtoehtoisesti lisää muuta hedelmää reilusti kehiin.

Kotiolut: Vehniän Sabro Passion Ale

Vehniän Sabro Passion Ale

Tällä kertaa Vehniältä hulmahtaa lasin täydeltä aika veikeän trooppista tavaraa, joka kaupallisena keitoksena jakaisi takuuvarmasti mielipiteet. Taisi tekijä itsekin vähän kaarrellen pohjustella kokeilumuotoisen oluen tarinaa, kun pulloja kävin hakemassa. Tarinan päähenkilönä nimittäin toimii noin viisipinnainen Sabrolla tykitetty ja passionilla maustettu ale. Tai APA/IPAksi tämän voisi kai suoraan kohottaa, sen verran on menoa, makua ja meininkiä.

Sabrohan ei humalana ole kaikkien mieleen ja passionin läsnäolo tuo mukaan myös Pilttimäisiä, hedelmäisen karheitakin piirteitä. Oluen äkkinäisen runsas aromikkuus on todella veikeän tuntuista, aika hankalasti tarkoiksi sanoiksi puettavaa ja vähän aikaa omaakin päätäni rassaavan luonteista. Suussa meno ehkä hieman taittuu ja karheutuukin, mutta jotain taikaa tässä kieltämättä on joidenkin hedelmäosasten korostuessa pyremäisiin syvyyksiin.

Vehniän Sabro Passion Ale

Meripihkainen olut runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Tuoksu on runsaan passionpyreinen matkassaan Sabron kookosmaista pehmeyttä sekä runsasta mandariinimaisuutta.

Maku on pistävämpi, edelleen passionin täyteinen. Mandariinin kuorta, kookosta ja sitrusta. Aprikoosia tulee mukaan aika runsaasti ja makuja on ilmoilla aika paljon. Kärkevyys tasaantuu pian ja painottuu jälkimakuun. Itseasiassa aika veikeä ja omaan suuhun hyvin istuva paketti, jossa Sabro ja paksu passion paiskaavat kättä jotenkin pervolla tapaa toimivasti.

Kaupallisena keitoksena jakaisi mielipiteet takuuvarmasti, mutta tuntuu toimivan. Ei ehkä pullotolkulla kulutettavaksi, mutta hyvänä vaihteluna peruslinjan tarjonnoille.

Kotiolut: Vehniän Barley & Rye Wine

Vehniän Barley & Rye Wine

Vehniän uusi moottoritie tuli testattua tuoreeltaan ennen joulutunnelmiin virittäytymistä ja asian aiheena oli tietenkin vehnäkylän kotiolutmestareiden aikaansaannokset. Joulusahtia ei tänä vuonna oltu keitelty, mutta jyhkeää juhlajuomaa löytyi maistoon silti. Kotipanimon ensimmäinen ohraviini kiinnosti kovasti, eikä vähiten rukiisen lisänsä johdosta. Hyvinkin rakas oluttyyli, jota pääsee testailemaan liian harvoin.

Olut itsessään ei kuitenkaan nouse sinne tekijäkaksikon parhaimmistoon, vaikka peruspohja hyvällä mallilla onkin. Iso olut ei ole helppo rasti ja nyt kompastuskiveksi koituu oluen makujen sekä eritoten suutuntuman runsauden puute.

Vehniän Barley & Rye Wine

Tummanruskea, punakka ja kauniin vaahdon kruunaama olut. Tuoksu on mukava. Imeltynyttä maltaisuutta hieman limppuisin sävyin, kypsiä kuivahedelmiä ja kevyttä mausteisuutta. Vähän tummaa belgivibaakin.

Maku on hyvä, mutta voisi olla runsaampikin sekä mauiltaan että tuntumaltaankin. Tummahko maltaisuus on hieman imeltynyttä ja limppuista, runsaammin esillä on kypsää, luumun tahdittamaa kuivahedelmää. Lopussa rukiisuus pääsee hyvin esiin, myös lämpöä löytyy. Tuntuma saisi olla runsaampi, vähän jää kesken ja makumaailma hieman hiipuu loppupuolella.

Hyvä pohjapaketti, johon kaivattaisiin ripaus tyylin arvokkuuden vaatimaa rohkeutta ja muodokkuutta.

Kotiolut: Puutteenkujan Soiro

Puutteenkujan Soiro

Joulun alla tarjoutui tilaisuus saada maistiin Arto Vainiomäen mestaroimaa sahtia Joutsasta. Sanomattakin selvää, että ilmoittauduin iltahämärissä vartomaan sahtitoimitusta kylän bussiseisakkeelle. Sahtialueen aarteet kiinnostavat nimittäin erittäin paljon, olinhan juuri hakenut Varastopanimonkin sahtia ja oluita maisteluun.

Artolla on Joutsan sydämessä Puutteenkujalla neljän hengen kaveriporukka, joka on valmistanut sahtia kymmenisen vuotta. Alkujaan opit on saatu eräältä lajin jo edesmenneeltä mestarilta ja näin perinnetietoutta vaalitaan todennetusti yli sukupolvien.

Jotain kaverusten tekemisen tasosta kertoo sekin, että nelikosta löytyy kaikkiaan kolme Joutsan sahtimestaruuden ansainnutta tekijää ja neljännelläkin on hopeatiloja taskussaan useampia. Vahvalla sahtialueella vähintäänkin hatunnoston arvoinen suoritus.

Sahtia valmistetaan porukalla, yhteisöllisessä hengessä. Puutteenkujan sahtiin tulee pieni annos rouhittua ruista ja sitä luonnehditaan hyvin osuvasti varsin makeaksi. Imeläksi en silti lähtisi väittämään. Puulämmitteisen padan äärellä ei lämpömittareita tarvita ja maistokokemuksen perusteella rutiinit tuntuvatkin olevan erinomaisesti hallussa.

Puutteenkujan Soiro & Nenätippu on mielenkiintoinen nimi sahtiporukalle, mutta toisaalta se ole ollut esteenä edes radiosoitolle. Puutteenkujalaisia on nimittäin haastateltu Ylellä muutama vuosi takaperin. Haastattelussa selviää myös, että soiro on paikallisnimitys kehnolle sahdille, mutta ainakaan tätä herrojen jouluksi sorvaamaa erää ei sellaiseen kategoriaan pahin vihamieskään kehtaisi laittaa. Arto tosin selvensi termin olevan kaverusten kesken enemmänkin "vain" synonyymi sahdille.  Pehmeää, jälkimaussa sopivaa särmää saavaa menoa, johon on turhankin helppo syventyä, jollei pidä varaansa.

Puutteenkujan Soiro

Ruskea, käytännössä tummuneen banaanin värinen ja tuoksuinenkin sahti. Oikein hyvältä vaikuttaa. Nenään nousee myös kevyttä mausteisuutta, aika paljon yleisestikin ylikypsää hedelmäisyyttä ja toffeeta. Ylimakea ei kuitenkaan, löytyy kuiventavia elementtejä muun muassa mainitun mausteisuuden ja ehkä vahvuudenkin kautta, vaikkei alkoholi suoranaisesti tuoksukaan.

Maku on erinomainen, mukavan makea ja kypsän banaaninen, muttei kuitenkaan häiritsevän imelä. Kivasti mausteisuutta, jotain muutakin vehnäolutvibaa, vaikken suoranaisesti neilikaksi väitäkään. Katajalla on roolia etenkin taustalla ja lopussa, alkutenhon täyttää varsin pehmeästi soljuva ylikypsä hedelmäisyys, toffeen vivahteinen, keskitumma ja syvän imeltynyt maltaisuus. 

Alkoholin lämpöä nousee loppuun, kuten kuuluukin. Se tuo katajan ja mausteisuuden kanssa hyvää vastapainoa alkupuolen makeudelle. Erittäin miellyttävää juotavaa, jossa askelmerkit ovat hienosti kohdallaan – jopa siinä määrin, että ne maistajalta varmasti salakavalasti pidemmän nautintohetken aika katoavat, jossei tarkkana ole.