Kakola Atelier 45 Imperial Baltic Porter

Kakola Atelier 45 Imperial Baltic Porter

• Tyyli: Imperial Baltic Porter
• Alk.%: 11,0
• Panimo: Kakola Brewing Company, Turku, Suomi

Balttiportteri on aina mukava löytö, johon on helppo tilaisuuden tullen tarttua. Kakolassa tyyli on vieläpä imperialisoitu ja laitettu päälle vielä vähän juhlavampaa pakettiakin.

Atelier-sarjan 45. painos kohoaakin vahvuuksissaan kaksinumeroisiin lukemiin (11%), eikä tästä meno varmastikaan kamalasti voi enää parantua. Humalina vähemmän nähdyt Sybilla ja Magnat.

Kakola Atelier 45 Imperial Baltic Porter

Tummanpuhuva, suht hidasliikkeinen olut kevyellä vaahtorenkaalla. Tuoksu on paahtuneen maltainen, tumman suklainen ja pehmyt. Hieman kypsää hedelmää myös.

Maku on runsas, moniulotteinen ja pehmeä. Oikein miellyttävä. Tummaa, paahtunutta maltaisuutta, tummaa suklaata ja kevyttä pähkinää. Jälkimaussa ehkä aivan aavistus salmiakkia, mutta puhutaan kyllä nyansseista. Tyylikästä menoa hitaaseen nautiskeluun.

Pisteet: 40/50

Pinta Imperator Bałtycki

Pinta Imperator Bałtycki

• Tyyli: Baltic Porter
• Alk.%: 9,1
• Panimo: Browar PINTA, Żywiec, Puola
• Pantu: Browar na Jurze, Zawiercie, Puola

Puolalaisten muhkean tumman paahdepommi raapaisee Baltian meren pintaa kuin Siperian tuulet ikään. Vertauskuva on tahallisen ontuva, sillä  Imperator Bałtyckin tyylilajiksi on ilmoitettu Imperial Baltic Porter, joka makustelukokemuksen myötä osoittautuu kotoisan Siperian tiellä kulkevaksi, neulasmaisen Black IPAn ja tuhdin jenkkihumalakattauksen omaavan Imperial Stoutin välimuodoksi. Itämeren tunnelmia löytyy lähinnä valmistuspaikan sijainnin verran. Ei se silti olutta heikennä. Ehkä päinvastoin? No, siitä en ihan varmaksi sano.

Jonkinlainen puolalaisen craftin lippulaiva on kuitenkin kyseessä. Useampikin paikallispanimo on rekonstruktoinut hienon oluttyylin sen perusluonnetta kunnioittaen, mutta PINTAlla on haluttu viedä juoni hieman perinteitä pidemmälle. Baltic Emperor, kuten oluen nimi englanniksi kuuluu, onkin panimon mukaan dark giant made of malts and hops. Runsaaksi mitoitettu humalointi (109 IBU) on toimitettu Amarillon, Ahtanumin, Centennialin, El Doradon, Mosaicin ja Zeusin voimin, joten aivan perinteisestä vanhan mantereen tunnelmasta ei voitane puhua.

Runsas, rempseästi humaloitu ja jyhkeä olut. Kokemisen arvoinen, mutta ehkä siitä huolimatta unholaan jäävä.

Ja nyt kun taas muistin, niin kyllähän tätä voisi uudestaan käydä hakemassa…

Pinta Imperator Bałtycki

Mustanpuhuva, jykevänoloinen ja beigen vaahdon nostava olut. Tuoksussa huomio keskittyy ensimmäisenä humalointiin. Lähes Siperian sfääreissä liikutaan, muttei ehkä aivan. Havuisuutta löytyy, samoin viileää greippisyyttä. Aika paljastaa taustalta niin paahtomaltaista, siirappivuorattua limppua kuin kypsää kuivahedelmäisyyttäkin. Suklaata, hieman alkoholiakin.  Syvä, monipuolinen ja odotuksia herättävä.

Maku mukailee tuoksua. Siirappinen puoli on selvästi tiivistänyt olemustaan ja halkookin mallaspuoliskoa terävästi, intensiivisesti. Suklaata, paahtunutta maltaisuutta, limppua ja niitä kypsiä hedelmiäkin - kuivattuna, muuta kirjoa ohuempana kerroksena.

Siperian tuulet puhaltavat yhä voimakkaina. Männikön havuisuutta ja greippiä löytyy. Se on läsnä alusta alkaen, mutta kohdentaa voimansa maun loppupuolelle ja pitkään jälkimakuun. Aika korostaa myös makeutta, muttei liiaksi kuitenkaan. Lämmin, sopivasti soljuva suutuntuma toimii hyvin ja kyllä tässä kelpo balttiportteri meillä on. Hyvinkin kelpo, nääs. Baltic Porter? Tokko, enempi mukana on Black IPA ja Imperial Stout –tunnelmaa rennon ipamaisen humaloinnin kyydittämänä.

Tuomio: Monipuolinen ja rehdin humaloitu, runsas ”balttiportteri” länsirannikon tyyliin toteutettuna.

Pisteet: 40/50

Sori Vanilla Cake Fever

Sori Vanilla Cake Fever

• Tyyli: Imperial Baltic Porter
• Alk.%: 9,9
• Panimo: Sori Brewing, Tallinna, Viro

Nippasen alle kymppiprossanen vaniljakakkukuume vahvisti Sori Brewingin tuhtia talviolutsatoa joulun alla ja lähti hyvin iskeneen Dark Humor Club Hot Chocolate Imperial Stoutin myötä matkaan tarkempaa makututkimusta varten. Vanilla Cake Fever edustaa ryhdikästä, imperiaalisiin mittoihin kohoavaa Baltic Porter –tyylisuuntaa, jonka lupaillaan aistivan tumman suklaan ja vaniljan sävykkyyttä. Tarkempaa tietoa oluen mausteaineista ei kuitenkaan ole saatavilla, mutta liekkö ainakin vaniljatangoilla osuutta asiaan. Mahdollisesti.

Lopputulos ei tällä kertaa yltänyt hekumallisiin sfääreihin, enkä näin uskaltanut toivoakaan, sillä mustan huumorin clubin suklaa-edition tyhjensi pöydän melko perusteellisesti. Balttiportterit ei eivät ehkä muutoinkaan niitä kaikkein esittelevimpiä paahdetyylejä ole ja sellainen peruslinjan arvokkuus vaikuttaa niissä toimivan kaikkein parhaiten. Sori teki tyylistä oman versionsa, joka hitusen kärsii kikkailusta tasapainottaman lopputuleman muodossa. Ei karkeudestaan huolimatta suoranainen huti kuitenkaan.

Sori Vanilla Cake Fever

Tummanpuhuva, läpitunkematon ja ruskeavaahtoinen olut. Tuoksu on tumman paahteinen, kahvinen ja kuivan suklainen. Kevyttä mausteisuutta, nahkeutta ja vaniljaa hyvässä paketissa. Runsas ja pehmytkin.

Maultaan hieman kärkevämpi, intensiivisempi ja ehkä monipuolisempikin. Kahvinen paahteisuus, tumma maltaisuus sekä kuiva suklaisuus ovat vahvasti esillä, mutta loppua kohden nouseva, kuivan salmiakkinen, osin mausteisen sekainen terävyys valtaa alaa turhankin tehokkaasti. Se saa lisäpontta yrttisen suoraviivaisesta, kohtalaisen voimakkaasta purevuudesta sekä alkoholin orastavasta lämmöstä. Suklaa nousee paikkaamaan jälkimaun loppumetreillä vaniljan leijaillessa matkassa oikeastaan läpi maun, mutta selviäisin nautinnostani kyllä ilmankin. Vaikka vaniljasta sinällään pidänkin, ei se järin usein oluella juurikaan lisäarvoa anna. Usein päinvastoin. Joka tapauksessa kokonaisuus jää hivenen karkeaksi.

Tuomio: Paljon antava, mutta turhan hervoton ja karkea kokonaisuus ollakseen yleisempi näky talvi-iltojeni vietossa.

Pisteet: 34/50