Vierailu Olarin Panimolla

Olarin Panimo

Espoon puolella tulee harvemmin käytyä, joten tilaisuuden näin salliessa oli hyvä syy kurkistaa myös Olarin Panimon puolelle. Myöhäinen saapuminen mahdollisti iltasella pikaisen, yhden oluen mittaisen istahduksen ennen taproomin sulkeutumista. Loskantäyteisesta arki-illasta huolimatta paikalla oli pari muutakin seuruetta turinoimassa.

Palasin rikospaikalle seuraavana päivänä ennen kotiinlähtöä ja pääsin samalla pienelle kierrokselle Olarin Hannan kanssa. Ilmassa leijaili päivän keiton maltainen tuoksu ja taustalta kuului hiljaista hyörinää, sillä panimolla oli juuri loppunut yksityistasting ja seuraava sessio kolkutteli jo ovella. Hyvää pöhinää, kuten nuorisokielen taitajat tapaavat sanoa.

Iltaolut nautittiin Vapaapudotuksen tahdissa.

Olaron oli iskussaan. Tästä lisää tölkkitestin jälkeen.

Hanahuone.

Hallin katonrajassa komeillutta Koneen siltanosturia ihastellessani sain kuulla, että panimon taival näissä tiloissa on tulossa päätökseen ja muuttokäskyn suhteen ollaan itseasiassa jo jatkoajalla. Näillä näkymin toimintaa voidaan jatkaa ainakin tulevaan kesään saakka, panimokorttelia koskevan täydennysrakennushankkeen aikataulun viivästyttyä. 

Olarin käyttämä VTT-rakennusten jälkikäteen rakennettu täydennysosa on käsittääkseni purkusuunnitelmien kohteena, vaikka joitain ympäröivien rakennusten julkisivuja asemakaavamääräykset näkyvät suojelevankin. Ajat eivät ole aluekehityshankkeille nyt kaikkein otollisimmat, joten takaraja voi tuostakin vielä siirtyä. Ongelma on kuitenkin sama, kuin monella muullakin espoolaispanimolla: uusi osoite olisi etsittävä lähiaikoina.

Panimon väriä näkyy joka puolella. Ei jää epäselväksi, kenen tiluksilla ollaan.

 

 

Iltahämyä.

Tankkinäkymää.

Mutta vielä siis ehtii bisselle Kivimieheen. Panimobaarissa soi iltakäynnillä nuoruusvuosilta tutut Vapaapudotuksen säkeet, kun taas päiväpuolella meno oli vaihtunut rehtiin jenkkiräppiin. Graffitintäyteinen sisustus näyttää omaan silmään hyvältä ja varsin kotoisalta. Rentoa ilmapiiriä leikkaava ”Rullalautailu kielletty” -kyltti nosti pienen hymyn huulilleni. Kieltotaulun sanoma voi maalaisjärkeiltynä  pitää hyvinkin paikkansa, onhan panimotiloissa skeittaaminen potentiaalinen työturvallisuusriski. Ehkä kyltin läsnäolossa on kuitenkin myös hienoista ironiaa matkassa. Kaiken kaikkiaan panimon sisäinen ilme on erittäin hyvin linjassa tuotteiden viestimän ulkoasun kanssa. Teema puree omaan makuuni erittäin hyvin...

No, kotimatkaan lähdin panimokaupan kautta, jossa oli hyvinkin laaja kattaus panimon tuotteita. Äkkivilkaisulla etenkin vahvemman pään juomat itselläni vielä Olarinia lukuunottamatta maistamattakin. Nyt asiaan tulee korjaus.

Kiitos Hannalle tilojen esittelystä ja kotiinviemisistä!

Panimon iltavalaistus

Värivalot tuomassa tunnelmaa jo hiljentyneen tuotantotilan puolelle.

Rosteri on kaunista.

Olarilaista.