Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mallaskuun Panimo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mallaskuun Panimo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Ikaalinen Lager

Ikaalinen Lager
Taannoinen lomareissu johdatteli otsikonmukaisen oluen apajille. Ikaalisten paikallisesti K-kaupasta mukaan napattu, Mallaskuun tekemä paikallislager lähti mukaan ihan kannatuksen vuoksi. Kyseessä on mitä ilmeisimmin etikettiversio panimon omasta Lagerista, vaikka varmaksi en uskallakaan sanoa. Näitä vaaleita lagereita näkyy kuitenkin lanseeratun tuon Suomenkolkan muissakin pikkukunnissa Kurikkaa ja Honkajokea myöten, joten autenttisten reseptien virittelyä tuskin on joka kunnalle lähdetty tekemään.

Mutta eipä siinä. Panimon core-lager on itseltäni maistamatta, joten voin olla väärässäkin. Ikaalisten väreihin sonnustautunut versio on joka tapauksessa varsin toimiva ja raikaskin lajiedustaja, jollaista voisi hörpötellä kesäaikaan mökkisaunan terassilla helposti pulloparin jos toisenkin.

Ikaalinen Lager
Vaaleankeltainen, hieman samea ja kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksussa yllättävän voimakasta humalaa ruohon ja yrttisyyden muodossa. Muutoin suht maltillinen tuoksu painottuu viljavaan, vaaleaan maltaisuuteen. Hyvältä vaikuttaa.

Makukin toimii ja tuore ruohoisuus antaa tuoksun tavoin odotettua napakamman luonteen oluelle. Rapean ruohoinen ote täydentyy kevyemmällä yrttisyydellä. Vaalea, kevyt mutta tunnelmassa mukana oleva maltaisuus kantaa kokonaisuuden hienosti. Siitä nousee ajoittain kevyttä hunajaisuutta, muttei isommin häiritsevästi. Lopusta löytyy myös hienoista sitrusaromia. Ihan toimiva ja kesäinen lager napakanlaisella purennalla kruunattuna.

Pisteet: 30/50

torstai 22. helmikuuta 2018

Mallaskuun Black IPA

Mallaskuun Black IPA

Mallaskuun Panimon Black IPA herätti mielenkiintoni eri lähteistä kuultujen, vuolaiden kehujen ansiosta. Laji sinällään ei läheskään aina osu makuhermojeni kanssa samalle taajuudelle, joskin yleensä siellä päin liikutaankin. Nyt sitten kolahti vähän paremmin kanaville! Huhuja kannattaa siis silloin tällöin kuunnella.

Lapualais-BIPA on humaloitu Targetilla, Cascadella, Centennialilla ja Citralla. Vahvuus osuu optimaaliseen seitsemään prosenttiin, katkeropuolta löytyy peräti 120 EBUn verran (Alkon ilmoittama tosin ”vain” 108 EBU) eikä 140 EBC:täkään varmasti epäselvyyttä juoman tummuusasteesta jätä.
Mallaskuun Black IPA on perinteinen lapualainen peikonkaatoryyppy.
Mallaskuun Black IPA
Varsin tumma, mustaan lähestyvän ruskea, keskirunsasvaahtoinen BIPA. Tuoksusta löytyy sopuisassa suhteessa suklaista ja paahtunutta maltaisuutta sekä raikasta havuisuutta ja greippiä. 

Maku on kyllä kohdillaan. Omaan suuhun aika optimaalinen Black IPA. Mallaspuoli tarjoilee kohtalaisen hyvän latauksen suklaisia sävyjä, syvälle ulottuvaa paahtuneisuutta sekä kevyttä pähkinää. Jälkimaussa se tuo mukaan hienoista leivänkuorisuuttakin, muttei liian imeltyneessä muodossa kuitenkaan.

Loppua kohden voimistuva, tuore ja raikkaana viriävä männikön havuisuus nipistää osuvasti. Aalto täyttää suun ääriään myöten ja jatkaa liukuaan pitkälle jälkimakuun, jossa tuo paahtunut leivänkuorisuus pääsee myös hieman pintaan... Makujen seilatessa eteenpäin vastaan tulee pitkä, männystä huolimatta samettisen tuntuinen espressomaisuus, joka soljuu suussa pitkään. Hyvin nautinnollinen tuttavuus.

Tuomio: Black IPA, josta löytyy sekä tasapainoa että sopivaa luonnetta.

Pisteet: 39/50

torstai 21. huhtikuuta 2016

Pienpanimouutuus Lapualta: Mallaskuun Panimo Amber Ale

Mmmmmmmmallaskuu...

Lapualainen Mallaskuun Panimokin on saanut koneensa käyntiin ja hieman yllättäen olutta saapui ensirintamassa myös Jyväskylään. Länsiväylässä käydessäni rokkarille jäi luu puolittain käteen kun Miljoonasateen kanssa tuumittu Rokkarin Luu -american pale ale näkyi hyllystä loppuneen. Vielä kuitenkin löytyi jokunen Amber Ale, joten käynti tuotti myös toivottua tulosta. 

Mallaskuun Panimo on tosiaan rehti pohjanmaalaispanimo, joka toimii Lapuan Ulvilanmäessä, ohrapeltojen keskellä sijaitsevan maalaistalon kalustohallissa. Alkuvaiheessa oluet levittäytyvät panimon lähialueille, mutta suurempaankin jakeluun niitä saadaan vielä ajan kanssa. Joku jo ehkä arvasikin, että panimon nimestä saattaisi löytyä jonkinlainen yhteys kotimaiseen suomirockiin eikä tuntemus suinkaan ole väärä. Panimon perustajajäsen Ville-Petteri Salomäki nimittäin pyörii samoissa hirviporukoissa Miljoonasade-yhtyeen Heikki Salon kanssa. Joskus peijjaisiltamissa keskustelu oli virrannut V-P:n valmistamiin kotioluisiin ja Mallaskuuta oli ajateltu seuraavan peijjaisoluen nimeksikin. Noh, vähän isompaan levikkiinhän tuo lopulta sitten päätyi.

Soittelin vähän aikaa sitten V-P:n kanssa hieman venähtäneen kirjaprojektini tiimoilta ja Lapualla tuntuu olevan hyvä meininki päällä. Viereiseen hirsinavettaan on tarkoitus avata myös kauppa tai tap room, mutta tuon aikataulusta tai suuremmista suunnitelmista ei vielä kuitenkaan sen enempiä. Uusi panimo on joka tapauksessa markkinoilla ja sitä myöten lasissani! Oispa aina mallaskuu...

Mallaskuun Panimo Amber Ale
Runsasvaahtoinen, nimensä mukaisesti punertavan oranssinen, hieman utuinen olut. Tuoksultaan keskirunsas, syksyisen maltainen ja maltillisesti persikkaista hedelmäisyyttä henkivä. Hieman ruohoa leivän päällä.

Maultaan tuoksun tapainen, nyt voimakkaampi ja lopussa mukavasti ruohoista purevuutta esittelevä. Mukana on ohutta sitrusvivahdetta, ehkä vähän yrttistä lisääkin mallaspohjan nostaessa esiin hivenen tummunutta leipäisyyttä. Edelleen persikkaan viittaavaa, pehmeä hedelmäisyyttä. Suussa yllättävän soljuva, jostain myös kevyen pippurista reunaa kaivava.

Tuomio: Maltainen, ruohoinen ja soljuva aloitus Mallaskuulta. Sisältö istuu hyvin etiketin syksyiseen tunnelmaan.

Pisteet: 32/50