.jpg) |
| Páihálâš And the Lake Sighed |
Suomen pohjoisimman panimon edesottamukset ovat
aikaansaaneet harrastajapiireissä huomattavaa pöhinää ja aihe on kieltämättä kiehtonut
myös allekirjoittaneen mieltä. Joulun alle osunut reissu Vaasaan johdatteli
minut mm. torin laitaan, Little Pubin ovelle. Olin jo etukäteen skoutannut varsin
laajasta kylmäkaappivalikoimasta pyssykyläläiset villioluet, joten syvempi uppoutuminen
paikan muihin antimiin jäi pikaisen silmäilyn tasolle. Valinnanvaraa näytti kuitenkin olevan ylenmäärin.
Aikaa oli yhdelle, joten valitsin kolmen vaihtoehdon joukosta
melko summittain And the Lake Sighed -oluen. 6,4-prosenttinen Arctic Wild Ale
on viipyillyt tammitynnyreissä viime keväästä lähtien, kunnioitettavat kahdeksan
kuukautta. Elegantin ja moniulotteisen oluen makumaailmaa on villiinnytetty
entisestään väinönputken, mesiangervon ja siankärsämön voimin. Rungosta löytyy
ohra- ja vehnämaltaiden lisäksi myös kauraa ja spelttimallasta.
 |
Vaasan Little Pubista löytyy varsin pätevä kylmäkaappi.
|
Odotukset olivat luonnollisesti varsin kovat, silti
hienoisen skeptiset suhteellisen kovan haippimyllytyksen vuoksi. Ensimaiston
jälkeen oli kuitenkin otettava lakki kouraan ja asteltava hypejunan lippuluukulle
tikettiä ostamaan. Tämähän on suorastaan erinomaista tavaraa!
A unique Arctic wild ale blend, mirroring the depth of
natural wine. Crafted with barley, wheat, oats, and spelt, it achieves a
harmonious balance of sourness and herbal bitterness derived from numerous
local wild herbs. Funky notes, sweet apple and honey flavors enrich the palate,
while aromas of fresh hay and ripe apricot captivate the senses. After primary
fermentation it was aged in oak for 8 months.
.jpg) |
| Páihálâš And the Lake Sighed |
Käytännössä vaahdoton, kevyesti punertava, tasaisen läpitunkemattoman
oranssinen olut. Tuoksu on hyvin hienostunut. Ja voimakaspiirteinen. Vaikuttaa
kovalta jo heti näin kättelyssä. Omenaista, vinegrettemäistä tunnelmaa,
sitruksen kuoren kirpeyttä, mutta myös pyöreämpää pehmeyttä. Jotain villiä
myös, enkä puhu nyt pelkästään hiivasta. Runollisesti voisi sanoa, että
pohjoisen kesyttömän luonnon kyllä aistii. Yrttisyyttä, sellaista hillasuon
aromia, joskaan ei suota tai hillaa. Sitä maiseman tuoksua kuitenkin. Suoyrttisyyttä
siis?
Makumaailma on aika upea. Vähän hauska ajatus, että tällaista tehdään Suomen
pohjoisimmassa panimossa, joka etelästä katsoen on hyvinkin kaukana ns.
kaikesta. Hatunnosto on paikallaan.
Kirpeä, sitruskuorinen, viheromenainen, tallinen. Hyvin tyylikäs, rungossaan
pehmeyttä vastapainoksi antava, voisi sanoa ehkä hunajainenkin, mutta ilman
makeutta. Jotain marjaisuutta, tulee hillan kirpeä puoli mieleen, osin hieman viinimäisessä
mielessä jopa. Jälkimaussa myös hentoa vaniljaa puun seassa, samoin jotain
sarakasvin havinaa. En saa kiinni tarkemmin, villin yrttiseksi, silti ruohoiseksi
sen kuitenkin miellän. Kompleksisempi, kuin osaan kuvailla. Erinomainen olut.
Pisteet:
44/50