Old Nation Cart Horse

Old Nation Cart Horse

• Tyyli: New England IPA
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Old Nation Brewing Company, Williamston, Michigan, USA

Old Natioinin työheponen oli sitten se ”THE” NEIPA, joka meikäläisen panimon kolmesta testatusta hypepommista onnistui vakuuttamaan. Eihän se M-43 tai eritysesti Boss Tweedikään heikkoja olleet, mutta kyllä Cart Horse vain aika selkeästi näistä edukseen esiintyy. 60:n IBUn voimin viettelevä, samea ja runsaan mehukas olut tunnettiin aiemmin nimellä Boxer, mikä tähän painokkaan mahtailevaan tunnelmaan hienosti sopisikin.

Ei kai tässä kummempia, todella hieno ja osuva samean tyylisuunnan IPA. Tölkki antaa vinkkiä pohjamujun suhteen, mutta itse päädyin jättämään ne isoimmat osuudet pois lasistani. Melko muhevaksi tuo neste silti näyttää äityvän.

Todella samea, suorastaan hedelmälihaisalta näyttävä olut, jossa keltainen pohjaväri saa jo kevyttä punaruskaakin mukaansa.

Tuoksu on hyvin hedelmäinen. Hyvin hedelmäinen. Mango, aprikoosi, papaija ja ananas. Persikka, persimon, sitrus, greippi ja kiivi. Sulavaa ja mehukasta.

Muheva on makukin. Todella runsasta ja mehukasta hedelmää tuoksussa mainittujen satokasvien muodossa. Aromaattinen tunnelma kiehtoo syvyytensä voimin ja maalaa kieltämättä kauniin kuvajaisen tarjonnallaan. Lopetus on vähän karhea, edelleen hedelmäinen ja hennon katkerakin. Sameus myös tuntuu, eli aromaattisuudesta huolimatta poljento ei ole kepeintä mahdollista. Ei haittaa, toimii perhanan hyvin.

Parasta antia, mitä Old Nation on tähän mennessä minulle tarjonnut.

Pisteet: 40/50

Old Nation Boss Tweed

Old Nation Boss Tweed

• Tyyli: Double IPA / New England DIPA
• Alk.%: 9,3
• Panimo: Old Nation Brewing Company, Williamston, Michigan, USA

Hankin Old Nationin samean M-43:n lisäksi myös tuhdimman Boss Tweed NE style DIPAn eli sameaa koulukuntaa edustavan tupla IPAn. Olut matkusti Eurooppaan samassa kuormassa kevyemmän IPA-serkkunsa kanssa, joten mikäpä minä tuota yhteistä matkaa katkaisemaan olisin ollut: kyytiin vaan, meidän jääkaapissa on tilaa… Hetkeksi.

Boss Tweed oli jopa M-43:sta tuoreempaa tavaraa, sillä sen tölkityspäiväksi annettiin 02/12/2018. Maisteluhetkeen tästä kului aikaa aivan hitusen yli kaksi viikkoa eli ihan hyvistä asemista maistelua saattoi lähteä tekemään. Tupla-IPAn ominaisuudessa runkoa löytyy päälle yhdeksän prosenttia ja mukana kulkee panimon New Orthodox IPA Series –leima.

Keittohumalina on käytetty Magnumia, Simcoeta, Citraa ja Mosaicia, kuivapuolella Simcoeta, Citraa, Mosaicia ja Azaccaa. Maistui minulle M-43:sta paremmin, olihan se kolme päivää tuoreempaakin [kursivointi saattaa sisältää sarkasmia].

Old Nation Boss Tweed

Tuhdin samea, ruman keltainen, vaalean rusehtavakin olut. Että nämä osaavatkin olla karmean näköisiä. Tuoksu on tuhti, odotettua vaimeampi mutta syvä. Ei siis lyö kasvoille, vaan tarjoaa paksun ja monipuolisen hedelmäpatjan nuuhkittavaksi. Ehkä liiankin paksun, sillä meno tuntuu ajoittain jopa turhan raskaalta. No mutta. Papaijaa, sitrusta, mandariinia, appelsiinia, ananasta ja mangoa. Runsaasti, paksuna kerroksena.

Maku avautuu enemmän, mutta hyvin runsaasta, hedelmälihat visusti mukana kantavasta oluesta kumminkin puhutaan. Ei siis suurta aromihattaraa, vaan kiinteää hedelmäsalaatti ja -smoothieosastoa tarjolla. Tuoksusta tuttua, appelsiinin ja sitruksen tahdittamaa, papaija-mango-ananas-aprikoosi -soppaa löytyy heti alusta. Takakautta iskee sitten pureva greippisyys, mikä yhdessä lopussa mukaan astuvan havuisuuden kanssa onkin mukavan raikas ilmestys tätä yleistä sekalaisuutta halkomassa.

Katkerat puheet nousevat hienoisesta pettymyksestä ja pakkohan se on myöntää, että naljailusta huolimatta varsin mainion oluen äärellä ollaan. Vahvuus kieltämättä näkyy makumaailmassa hyvin, mutta aika vapaasti runsas humalapoljento saa taikojaan tehdä. Ehkä lataus voisi kumminkin toimia paremmin New England American Strong Ale -suuntaisemman New England Double IPAn puolella, missä runkokin saisi suurempaa roolia osakseen. Mene ja tiedä.

Hörppy-hörpyltä pidän tästä enemmän. Ei silti mitään tajuntaa räjäyttävää. Hemmetin hyvää, vähän raskasta. Toimi minulle M-43:sta paremmin.

Pisteet: 38/50

Old Nation M-43

Old Nation M-43

• Tyyli: India Pale Ale / New England IPA
• Alk.%: 6,8
• Panimo: Old Nation Brewing Company, Williamston, Michigan, USA

Michiganilaispanimo Old Nationin sameat humalapommit iskeytyivät muutamiin eurooppalaisiin verkkokauppoihin pari viikkoa sitten ja pöhinä oluiden ympärillä kävi paikoin kiivaanakin. Tilasin omani aihetta melko näkyvästi mainostaneen Mikkellerin verkkopuodista, mistä tuotteet ilmeisesti melko pian loppuivatkin. Nopeat siis joivat, hitaat eivät.

Pakko kyllä myöntää, että jenkkikenttää tulee seurattua melko laiskasti, eikä Old Nationkaan hirveästi kelloja päässäni kilistellyt. Pikainen hakukoneilu ja sen myötä saatu lisäinfo yhdistettynä uutuudenjanoon sinetöivät opportunistisen ristiretkipäätöksen ja viikon päästä muutama törppö odotti kotiovella ottajaansa. Koska, miksipäs ei?

Old Nation toimii pienestä Williamstonista käsin. Jos sen kartalle haluaa sijoittaa, kannattaa tuijotella Michiganin pääkaupungin (geotip: Lansing, ei Detroit) itäpuolta. Esimerkiksi nyt käsiteltävä M-43 New England IPA on saatu sieltä keskisuomalaiseen olutlasiin reilusti alle kuukauden ikäisenä, mitä voi pitää jo varsin kohtuullisena suorituksena ja vähän enemmänkin. Tuoretta tavaraa, mikä NEIPAn kohdalla tietty korostuu, noh, melko korostetusti.

M-43 kuulostaa brittien salaisen palvelun toimihenkilöltä tai osastolta. Se on Old Nationin ”New Orthodox” IPA -saagan ensimmäinen olut ja tyyli- sekä kokonaispisteiltään Ratebeerin huippuluokkaa (100/99). Humalointiin on keiton aikana käytetty Calypsoa, Amarilloa ja Citraa, joista kaksi jälkimmäistä toimii myös kuivahumaloinnissa yhdessä Simcoen kanssa. Hazy is good sanotaan tölkin kyljessä ja tölkityspäivämääräksi annetaan helmikuun alkupuolisko (02/09/2018) - nautittu täpärästi saman kuun puolella...

Old Nation M-43

Samea, harmahtavanruskean haalea, kaiketi keltaiseksi lopulta tulkittava ilmestys. Vaahtoa syntyy runsaasti. Se on valkeaa. Tuoksu on odotetun värikäs, aromaattisen trooppinen. Ei silti lajityypin railakkaimmasta päästä. Mehumaista mangoa, aprikoosia, sitrusta, greippiä, ananasta ja vähän kukkaisempaakin särmää. Appelsiinia, yleistä pehmeyttä mistä ei oikeastaan mikään erotu toisia vahvemmin. Sitrus toki, muuten on tasapaksua.

Maku toistaa tuoksua, joskin tarjoaa enemmän tarttumisen arvoisia kärkiä. Sitrusvire jatkuu vahvana ja saa lopussa purevahkoa greippiä avukseen. Katkeruuden taso on kokolailla mehumaisessa tunnelmassa kuitenkin maltillinen, sopuisasti näykkäävä, hieman mausteista takapotkua virittelevä ja hennon yrttiruohoinenkin. Pieni pyörittely saa alun tropiikista esiin selkeitä merkkejä ainakin mangosta, cantaloupemelonista, aprikoosista, mandariinista ja passionhedelmästä. 

Jälkimaussa greippi kääntyy hieman havunkin puolelle antaen maulle miellyttävän raikkaan lopun. Alkupuoli on sekalaisessa raskaudessaan vaisu, mutta malttava maistelija saa pian juonesta kiinni. 

Hieno ja maistuva, muttei ylitsevuotavan hypetyksen arvoinen tai poikkeuksellisen hurmaava kokonaisuus. Hyvä perushyvä NEIPA.

Pisteet: 37/50