Mallaskosken High Hopes Oat Pale Ale

Mallaskosken High Hopes Oat Pale Ale

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Lakeuksien kevätuutuus saapui kauppoihin kovin odotuksin. Ironisen kyynisesti nimetyt mallaskoskelaiset ovat saaneet ihan positiivista palautetta maistajiltaan ja etenkin Suomen kesän kosteudesta innoituksensa saanut, viime vuoden suosikki Rainy Summer nousee usein olutkansan huulille Seinäjoen antimista puhuttaessa. Tuokin olut tuli panimolta jokin aika sitten maistettavaksi, mutta käsitellään nyt ensin tämä tuoreempi uutuus eli kauraisa High Hopes OPA.

Vaikka panimon kotisivut jostain syystä ruista reseptiikkaan liputtaisi, on kyseessä etiketissäkin todettu Oat Pale Ale. Magnumilla, Cometilla ja Citralla humaloitua olut on kehunsa ansainnut ja on jälleen yksi hyvä vaihtoehto kesän rennompaan oleiluun.

Syksyn koittaessa Pohjanmaalla pysytellään visusti kotosalla laskien päiviä seuraavaan kesään, suunnitellen mitä kaikkea voisimmekaan tehdä, jos se ensi vuonna olisi lämmin ja aurinkoinen. Tämä on tärkeä rituaali, jonka ansiosta selviämme pitkän ja pimeän talven yli suhteellisen selväjärkisinä.

Siitäkin huolimatta, että talven suunnitelmat kovin harvoin toteutuvat, tämä High Hopes Pale Ale on yhtä pehmeä ja maukas, kuin ovat haaveemme tulevasta kesästä.

Mallaskosken High Hopes Oat Pale Ale

Oranssi, vaaleavaahtoinen olut. Tuoksussa vaaleaa maltaisuutta, pehmyttä hedelmäisyyttä ja sitrusta yrttien kera. Aika vieno, odotteleva.

Maultaan runsaampi ja sopivan napakkakin. Vaaleaa, hieman nahkean leipäisää mallaspetiä vasten painautuu yrttinen, sitruksisen naseva ja terävä humalointi. Sen ote kiristyy nopeasti heti alkuvaiheilla pysyen hyvällä tuntumalla rapeaan loppuun saakka. Seurana sillä on kevyttä hedelmäisyyttä, kokonaisuuden ollessa jämäkkä, silti raikas ja tuoreen pureva. Hyvä paketti kesää ajatellen, eikä pieni kesäillan viileyskään hallaa tee.

Tuomio: Napakka ja tuore OPA sopivalla rungolla ryhditettynä.

Pisteet: 32/50

Lobbarit ja kansan vaiettu ääni

Jo kertaalleen sovittu alkoholilain muutosesitys kaatui lopulta Keskustan selkärangattomuuteen, mutta jonkinlaista tekohengitystä jo vuosia valmistellulle esitykselle vielä ilmeisesti yritetään. Jo nyt on selvää, ettei mistään suuresta kokonaisuudistuksesta voida kuitenkaan puhua ja lukuisten kompromissien loppuunsyömästä esityksestä onkin käytetty nimitystä maailman pienin alkoholilain uudistus. Ja siitäkin saatiin melkoinen vuori kiivettäväksi.

Keskustelu aiheen ympärillä jatkaa kuitenkin kuohumistaan. Paikoin värikästäkin keskustelua on leimannut Alkon asemasta ja tiukasta politiikasta hyötyvien, jopa riippuvien tahojen agressiivinen vaikutushalu. Oman aseman ja tukivarahuolien* ohella liikkeellä on ollut myös vahvan ideologista ja hengellistäkin näkemyksellisyyttä, eikä tietynlaisten auktoriteettien halpamaiselta valehtelultakaan ole vältytty.

Syntipukki ”yht’äkkiselle” euronormisen alkoholipolitiikan rummuttamiselle on haettu panimoteollisuuden leiristä. Panimoteollisuudella on luonnollisesti aiheen suhteen omat intressinsä, mutta näin on itse kullakin järkevällä elinkeinoaan harjoittavalla taholla – ylisäännellystä ja lakiteknisesti vainotusta teollisuudenhaarasta nyt puhumattakaan. Erityisesti ravinolta-ala ja pienpanimot ovat odottaneet kauan luvattuja, lainsäädäntöä selkeyttäviä toimenpiteitä, jotka taas kerran jäivät toteutumatta. Keskusteluissa ja syytöksissä on myös unohtunut yksi tärkeä ja yhtälailla nykymenoon tyytymätön osapuoli: kansan syvät rivit.

Se kuuluisa lehti on käynyt puussa jo useamman kerran ja nyt kansan mitta on tullut täyteen.

Kuten THL:nkin papereista nähdään, on kansan mitta nykypolitiikkaa kohtaan tulossa täyteen. Ovet Eurooppaan ovat olleet auki jo pitkään ja uudet sukupolvet maistelevat vanhempiaan rohkeammin muun maailman menoa ja antimia. Aihetta on tietoisesti hyssytelty ja jopa sivuutettu**, mutta nyt kaatunut lakiuudistus kypsytti nykyaikaisen kieltolakimme hedelmät.

Kansalaisten omaan lakivaikuttamisen palveluun (kansalaisaloite.fi) on kirjattu muutama päivä sitten kaksikin erilaista alkoholilainsäädännön muuttamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta, joita kannattaa käydä vilkaisemassa:

Eero Vainionpää ja Henri Heikkinen: Alkoholilakitoteutettava alkuperäisen sopimuksen mukaan

Eero Vainionpään ja Henri Heikkisen kansalaisaloitteen tavoitteena on yksiselitteisesti viedä jo pöydällä ollut alkoholilaki sellaisenaan maaliin saakka. Asiahan on hallituspuolueiden kesken jo kertaalleen sovittu, eikä käytännössä vaatisi kuin muutaman Keskusta-puolueen sooloilijan kuriin laittamista. Näin ensimmäinen askel kohti nykyaikaa tulisi vihdoin otettua.

Petri Viglione: Kansalaisaloite alkoholilain muuttamisestasiten, että alkoholijuoman vähittäismyynti sallitaan enintään 15,5 tilavuusprosenttia (nyk. 4,7 %) alkoholia sisältäville käymisteitse valmistetuille juomille

Petri Viglione sen sijaan tarttuisi ihan oikeasti sitä härkää sarvista. Hänen aloitteessaan tosin keskitytään ainoastaan käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien myyntiin, mikä lienee mieluisa asia etenkin huolensa ”limuviinojen” markettimyynnistä ilmaisseiden kannalta. Näin esimerkiksi lonkero pysyisi Alkon myyntilistoilla ja suomalaiset voisivat hakea sen nykyiseen tapaan Virosta ja autolautoilta. Sen sijaan Viglione hakee aloitteellaan Alkon myyntimonopolin purkamista alle 15,5-prosenttisilta oluilta, viineiltä ja siidereiltä.

Lakia lähestytään nyt käytännössä kolmelta kantilta, mutta kansan luotto hallituksen aikaansaamisiin on huvennut käsiin. Aika näyttää, kuinka kaksi rinnakkaista kansalaisaloitetta tulee menestymään ja mitä käy, jos ne Arkadianmäelle saakka itsensä kampeavat. Esimerkiksi viime vaalien allavaltaosa valituista kansanedustajista kannatti viinien tuomista kauppoihin, mutta täytyy muistaa, että tuon ajankohdan jälkeen olemme saaneet todistaa melkoista puskafarssia.

Suosittelen myös lukemaan Kim Moliisin havainnollistavan selonteon alkoholipoliittisen edunvalvonnan hyvä veli –verkostosta:

Kim Moliis: Alkoholipoliittisen edunvalvonnan epätasapaino

*Esimerkiksi yksi julkisen tuen suurimmista nauttijoista, EHYT ry, oli mm. kuntavaalien aikaan näkyvästi esillä ideologiaansa tukevien ehdokkaiden kampanjoissa. Poliittisella hyvä veli -toiminnalla varmistetaan ”sopivat” verkostot ja rahoitukset jatkossakin.

**vrt. vaikka THL:n omaa tulkintaa vuoden 2016 tuloksista omaani: THL vs Olutkellari

Tuatara ITI Little Big Hop APA

• Tyyli: American Pale Ale
• Alk.%: 3,3
• Panimo: Tuatara Brewing Company (DB Breweries), Paraparaumu, Uusi-Seelanti

Aina välillä tulee tartuttua näihin melko kevyisiin sessio- ja kesäjuomiin, vaikka kokemuksen syvä rintaääni suositteleekin välttelemään rungottomia humalapommeja. Välillä ne kuitenkin osuvat maaliinsa joko nappiin onnistuneen viimeistelyn tai vaikkapa hyvin ajoitetun maistelutilanteen ansiosta, mutta sanoisin silti kevyillä hapanoluilla olevan näissä vahvuuksissa aika hyvä puristusote muihin nähden – ne kun ovat usein luontaisesti kauppavahvoja ja reilusti allekin.

Uusiseelantilaispanimo Tuatara on osoittautunut ihan mukavaksi tuttavuudeksi ja viime aikoina melko hyvin saatavillakin olevaksi brändiksi. Liskopanimon tuotteita on nähty niin Alkossa, maitokaupoissa kuin ravintoloissakin ja vaikka ehkä se sivaltavin kärki on itseltä jäänyt vielä kokematta, on raikkaan rapea ja puhdaspiirteinen tunnelmointi ollut omiaan kesämielen virittelyä ajatellen. Siksi rohkenin valita valikoiman kevyimmän esityksen, 3,3-prosenttisen ITIn matkaani.

ITI tarkoittaa alkuperäiskielellä pientä. Panimo halusi sen myötä tarjota yleensä hieman vahvemmille ja sitä myöten hitaammin sulaville humalaherkutteluille kevyemmän vaihtoehdon paremmin sessioitaviin tilanteisiin ja onnistui mielestäni varsin hyvin. ITI on humaloitu Amarillolla, Cascadella, Chinookilla ja Nelson Sauvinilla ja on oikeastaan juuri niin raikas kuin kuulostaakin, vaikka kieltämättä vahvuutensa (eli rungottumuutensa) nopeasti paljastaakin.

Tuatara ITI Little Big Hop APA

Tummahkonkeltainen, runsas- ja kestävävaahtoinen olut. Raikas tuoksu on vaalea, hedelmäisen aromaattinen, kevyen keksinen ja sitruksinen. Ei järin voimakas, sellainen semikeskirunsas.

Maultaan, noh, vahvuuttansa ilmentävä, kategoriassaan silti varsin toimiva tapaus. Kohtalaisen pureva greippisyys on mukavan suorapiirteistä ja selkeää, mutta taustatuki puuttuu lähes kokonaan. Olut on kevyt, sitä myöten virkistävä ja raikaskin, sopien hyvin janojuomaksi. Syvempään maisteluun ja pohdiskeluun siitä ei ole, napakan katkeron ja yleisen, vienon hedelmäisyyden sekä vaalean marjaisuuden lisäksi tartuntapintaa on odotetun vähän. Keksinen maltaisuus katoaa syvyyksiin, eikä runkoa ole juuri nimeksikään. Pikkunäppärä humalapommi, joka tarjoaa sen minkä lupaakin: mutkattoman ja kevyen raikkaan näyttämön humalan leikittelylle.

Tuomio: Kevyt, toimivan humaloinnin omaava session IPA janonsammutukseen.

Pisteet: 29/50