Revenant Gloom

Revenant Gloom

Revenant Gloom

• Tyyli: New England Triple IPA
  
• Alk.%: 10,1
• Panimo: Revenant Brewing Project, Kuopio, Savo
  
• Pantu: Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi

Kun puhutaan kotimaan oluttannerta kohahduttaneista projekteista, lienee relevanttia nostaa esiin Revenant-sumuvarianttien anti. Kiertolaispanimo on toiminut vuoden verran ja tämän kunniaksi juuri julkaistua Gloomia pääsin itsekin vihdoin maistamaan. Olut menee vahvuudellaan (10,1%) hieman ohi oman sumukaljojen mukavuusalueen, mutta pitihän se nyt kuitenkin maistaa, jotta tietää mistä oluthypistelijöiden syvin pää puhuu.

Gloom on Tujun tykönä mestaroitu 10,1-prosenttinen Tripla NEIPA, jossa pääroolin varastaa Citra-humala. Melko mehevää menoahan tämä tarjoilee ja tekemisestä kyllä huomaa, ettei eväissä ole turhia säästelty. Vastaavia humalpuuroja on tullut vastaan lähinnä oman maanosamme trendinimiltä sekä Atlantin takaa rahdattujen tekijöiden kohdalla. Runsaus meinasi tosin alkuun tunkea päälle, mutta kyllähän tämä pelottavan helppoa särpittävää loppupeleissä on…

Revenant Gloom

Sameaa tavaraa varsin kestävällä, valkealla vaahdolla. Tuoksussa aika töpäkkää trooppisuutta. On kypsää, mehevää ja mehukasta. Myös makeutta, mikä ei sinällään yllätä.

Maussa ensimmäisenä vastaan tulee pyöreä, karkkimaisen aromaattinen ja kypsäpiirteinen aprikoosi persikka käsipuolessaan. Takana mangoa, suht tanakkaa menoa on. Sitrus tuo pirteyttä, mutta myös kypsää makeuttaan. Mandariini, passion, vesimeloni... Kaikkea, paljon, runsaasti.

Alkuun meinasin lytätä liian uhkeana ja imelänä, mutta aika nopeasti homman juju sameutuu selkeäksi. Aika kovaa tekemistä TNEIPA-rintamalle lopulta.

Pisteet: 41/50

Hagström Wee Heavy

Hagström Wee Heavy

• Tyyli: Wee Heavy
  
• Alk.%: 7,9
• Panimo: Hagström, Suomi
  
• Pantu: Kimito Brewing, Kemiö, Suomi

Hagströmmin tuuliseen syksyyn hyvin liittoutuva Wee Heavy on allekirjoittaneen kolmas maistettu painos tästä olutpiirien kulisseja edelleen kohistuttavassa sarjassa. Monta on siis jäänyt harmillisesti maistamatta, mutta molemmat Kimitolla tehdyt on tästä huolimatta osuneet lasiin. Ja oluina aikalailla kohdalleen noin muutoinkin.

Tällä kertaa Hagströmin jano avasi myös uusia ovia, kun etsiydyin uudehkon Oluthuone Hakan rauhaan. Kallion suunnalla ei olekaan moneen hetkeen tullut pyörittyä, joten siinäkin mielessä ihan mielenkiintoinen käynti. Paikka oli melko hiljainen kohtalaisen puhurin sävyttämässä arki-illassa, mikä sopi pitkän päivän päätteeksi omaan makuun enemmän kuin hyvin.

Melko kylmästä hanasta valutetun oluen avautumista odotellessa oli hyvää aikaa käydä päissään läpi juuri Amos Rexissä koettua Larissa Sansourin näyttelyä ja syvennyttyä taustalla soineeseen, varsin hyvällä maulla laadittuun soittolistaan. Gugun Jazzmatazz-projektien anti toimii aina.

Hagström Wee Heavy

Itse olut on tosiaan Hagströmin perustiestä ehkä vähän poikkeavan sorttinen valinta eli nyt sukelletaan hieman mallasvetoisempien, vahvaluonteisten skottialejen maailmaan. Ryhdikkääseen peräkärryyn kytkettynä kuitenkin eli tyyliä on tältä osin venytelty olutkollektiivin valitsemaan tyyppisuuntaan. Olutkoira purkaa asianlaitaa minua asiantuntevammin, joten oluttekniset jatkot pidetään linkin takana:  

 Hagström Wee Heavy – skottityyliä suurella siveltimellä 

Kauniin punakkaisen oluen vahvuudeksi on saatu sopuisat 7,9% ja katkeropuolta on säännöstelty todetun yltäkylläiseksi (80 IBU). Humaloinnin voima-aineiksi on valjastettu Bramling Cross sekä Columbus. Lopputulema on eittämättä hyvänmakuinen, eikä runsas katkeruuskaan käy päälle, vaikka selvästi esiin nouseekin. Jännä nähdä, löytääkö tämä joukkio jossain vaiheessa tyylin, johon ronskimpi humalointi ei sopisi? Wee Heavy voisi tietty jo itsekin olla sellainen, mutta hyvinpä purenta tuntuu tuonnekin sekaan uivan.

Hagström Wee Heavy

Punakka, kastanjainen ja kaunissävyinen olut. Tuoksussa mukavaa maltaisuutta keksimäisellä otteella. Kevyesti kypsää hedelmää, myös marjaisuutta ja pähkinää.

Maku on oivallinen. Ja voimallinen. Tummahko maltaisuus omaa pientä tahmeutta, vaikka varsinainen makeus onkin vähäistä. Sama pätee kypsään talvihedelmäisyyteen. Mukana on pähkinää, pientä marjaisuutta sekä varsin napakkaa katkeruutta, Hagströmin tyyppipiirrettä. Hyvää jälkeä Kemiönsaarelta jälleen.

Pisteet: 38/50

Mallaskoski Imperial Red Ale

Mallaskoski Imperial Red Ale

• Tyyli: Imperial Red Ale
  
• Alk.%: 9,0
• Panimo: Mallaskosken Panimo, Seinäjoki, Suomi

Sain loppukesän Mallaskosken visiitiltä matkaani pullollisen uutta Imperial Red Alea. Magnumilla, Mosaicilla, Amarillolla ja Simcoella höystetty, useamman maltaan (Pils, Munich, Red Active, Caramel 300) punakkaan liittoon nojaava kokonaisuus onkin mitä omimpiaan syksyisten iltojen lämmikkeeksi.

Oluen tarkemmasta jakelusta minulla ei ole tietoa, mutta kaupparajaa jyhkeämpi vitamiinipitoisuus ajanee saatavuuden panimokaupan lisäksi ravintolamyyntiin. Tästä näkyy olevan myös tynnyrikypsytelty versio liikkeellä. Kuulostaa erittäin hyvältä sekin.

Mallaskoski Imperial Red Ale

Punertavanruskea olut vaalealla vaahdolla. Tuoksussa imeltynyttä maltaisuutta, greippiä ja havuja. Solidia, tunnelmarikasta menoa.

Maku on runsas, puhutteleva ja lämmittävä. Soljuva maltaisuus tarjoilee leipäisiä, imeltyneitä makuja, jotka saavat tukea taustan tummasta hedelmäisyydestä. Tuoretta havuisuutta, sitrusta ja vahvempaa greippiä. Jälkimaku on napakan katkera, sopivasti soljuvan maltaisuuden kannatellessa purentaa pitkälle jälkimakuun. Oivallista.

Pisteet: 40/50