Benediktiiniläislisensöityä Abbey Dubbelia Belgiasta... |
Jokin hetki sitten kaivelin kaapin perältä pari vuotta
siellä lojuneen belgioluen, paholaispanimo Duvel Moortgatin valmistaman Maredsous
8 Brunen. Osa suurikokoisen pullon sisällöstä oli tarkoitus kaataa lihapadan
liemeksi, mutta lasillinen liikeni myös kokille maistettavaksi. Ja hyvä niin,
sillä parin vuoden ikään ehtinyt dubbeli esiintyi edukseen laadukkaana ja
maistuvana belgiedustajana.
Duvel Moortgat on vuonna 1871 perustettu belgipanimo, jonka
tunnetuin tuote lienee luonnollisesti vaalea ja vahva Duvel. Perustaja Jan-Leonard
Moortgatin suku on toiminut yhtiön ohjaksissa jo hyvän tovin ja taloudellisesti
haastavan 70-luvun jälkeen suunta onkin taas ollut ylöspäin. Aseman
kohentuminen näkyy mm. muutamina mielenkiintoisina panimo-ostoksina sekä
markkinalaajennuksena Atlantin taakse. 2006 Duvel Moortgat hankki omistukseensa
Brasserie d’Achouffen ja oli muutamaa vuotta myöhemmin kärkkäänä De Koninckin
hankinnassa, minkä myötä myös panimon ”erikoisolutvalikoima” lähti laajentumaan
vauhdilla.
Amerikkaan sen sijaan haviteltiin jo 90-luvun alkupuolella
Cooperstowniin rahoitetun Brewery Ommegangin myötä. Nykyisin panimo onkin
kokonaisuudessaan belgialaisten hallinnassa, mikä edesauttaa tuotannon jakelua
myös USAn ja Kanadan laajoille markkinoille. Vuosi sitten haaviin tarttui
arvostettu Boulevard Brewing Company, eli jalansijaa Atlantin takaa alkaa
hiljalleen löytymään sitäkin kautta.
Maredsous-brändi taasen astui kuvioihin jo vuonna 1963
kun panimo hankki Maredsousin benediktiiniläisluostarilta lisenssioikeudet sen
nimen käyttämiseen erillisen luostariolutsarjan valmistuksessa. Oluita ei käsittääkseni
valmisteta munkkien valvovan silmän alla, mutta nimen käytön hyvityksenä
luostari vastaanottaa oman osuutensa oluen tuotoista ja käyttää tulonlähdettä
luostarin ylläpitoon sekä hyväntekeväisyyteen. Itse luostarin taival alkaa
vuodesta 1872 ja se on tunnettu upeasta ulkomuodostaan, joka on arkkitehti Jean-Baptiste
de Béthunen aivoitusten tuloksia. Olutlisensoinnin lisäksi Maredsousin nimeä
kantaa myös seitsemän juuston sarja, joka oluesta poiketen on luostarin omaa
käsialaa… Nyt maistelussa oleva, tummanpuhuva belgialainen oli alkujaan vain
joulunaikaan ajoitettu kausituote, joka kysynnän vuoksi on nykyisin tarjolla
ympärivuotisesti.
Maredsous 8 Brune |
Kevyesti punertava, melko samean ruskea olut kuohkealla,
pitsiävällä vaahdolla. Tuoksu toimii, joskin se on odotettua kuivempi. Tummaa,
rusinaista hedelmää, tiivistä, hieman paahtunutta siirappisuutta hennosti
ylikypsää banaania, enemmän luumuisia piirteitä. Tummahkoa, limppuista
mallasta, jossa orastavaa makeutta alkoholin lämpöä.
Maultaan varsin toimiva, jämäkkä ja perusvarma – ei lajinsa
kärkeä kuitenkaan. Ylikypsää, kuivattua hedelmäisyyttä rusinan, luumun,
aprikoosin ja jopa mainitun banaanin voimin. Kohtalaisesti yrttistä
katkeruutta, hienoisen simamaista tuntuakin. Mausteisuudesta nousee kevyttä
pähkinää, ehkä orastavaa anista tai salmiakkiakin. Yleisesti varsin paahtunut
taustakaiku henkii pinttynyttä, tummaa karamellia, runsaampaa, pehmeää
maltaisuutta. Alkoholi on läsnä lämpönä ja arvokkaana tuntuna. Hidas,
runsasmakuinen joskin aavistuksen kärkäs hiilihapoiltaan. Hento tahmaavuus,
kaunis syvyys.
Tuomio: Maistuva, vahvahko belgiale tummine sävyineen.
Matkassa on paljon hedelmäisiä viitteitä ja tumman makeuden lähteitäkin, mutta
kuivuus pitää kokonaisuuden hienosti tasapainossa. Ehkä paahteiset viitteet
lyövät hieman yli, eikä hedelmäpuoli äidy riittävän pehmeäksi – jotain puuttuu,
mutta hyväähän tämä on näinkin.
Pisteet: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti