Erikoisolutta..? Jo vain! |
- Tyyli: Hedelmäolut
- Alk.%: 8,8
- Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi
”Erikoisolut” on jo pitkän aikaa sitten kokenut terminä
suuren inflaation. Käytännössä kaikki salkkuoluesta erottuvat tuotteet
tunnutaan luokiteltavan ”erikoisuuksiksi” vaikka kyseessä olisi vaikkapa ”vain”
perusdunkkeli. Joskus riittää myös sekin, että vaalean lagerin on sattunut tekemään
pienpanimo. Ukonmaljan Tommi sanaili aiheesta osuvasti jo muutama vuosi
takaperin. Olen pyrkinyt tuota termiä kirjoituksissani välttämään, mutta uskoisin että tämän oluen kohdalla
periaatteesta voisi joustaakin…
Bryggeri Helsingin panos tämänvuotiseen Alkon
pienpanimokattaukseen oli vähintäänkin kutkuttava. Rosé on viinimäinen, pirteän
keväinen olut jonka valmistuksessa on käytetty myös valkoviinihiivaa.
Kiinanruusuteellä (Hibiscus Tea) ja rypälemehutiivisteellä maustettu olut on
humaloitu rohkeasti Nelson Sauvinilla ja Citralla, mikä ainakin paperilla
vaikuttaa kohtalaisen mielenkiintoiselta kontrastilta. Rungosta löytyy hitunen
vehnää ja ripaus rypälesokeriakin on löytänyt tiensä sammioihin.
Rosé oli ensi kerran tarjolla jo viime kesän Helsingin
SOPPissa, mutta reseptiikka on kuuleman mukaan elänyt hieman talven mittaan.
Leikittelevä olut poikkeaa Bryggerin melko hillityksi todetusta linjasta, mutta
edustaa edelleen laadun ja tasapainon tuttua tunnuspiirteisyyttä. Jotain tämän
tyyppistä Mathias on ajatellut valmistavansa aina panimon perustmisesta lähtien
ja mikäs siinä. Kerrassaan herkullista!
Bryggeri Helsinki Rosé |
Kuparisen punainen, sameahko ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvä.
Kirsikkavivahteinen, punertava marjaisuus on hieman makeaa, osin hapanta ja
hyvin viinimäistä. Mukana on kevyen mausteista potkua, ehkä hiven vaaleaa
hedelmää sekä jonkintyyppistä, hyvin kevyttä nahkeutta. Mallasta löytyy myös ja
se on hivenen karamellista, muutoin vaaleaa ja vähän viljavaakin.
Myös maku toimii. Se on tuoksua hieman rujompi, samalla
ryhdikkäämpi ja voimakkaampi. Edelleen runsaasti viinimäisiä sävyjä
keskipunertavan ja sopivan happaman puutarhamarjaisuuden sekä melko tuoreen,
vaalean hedelmäisyyden muodossa. Omenaa tuo voisi ehkä olla, mutta on siinä
jotain muutakin. Selvästi esiintyvää mausteisuutta, lopussa kohtalaista
katkeroa ja sitrusmaista pirteyttä. Vaalea mallaspuoli on viljavaa, hivenen
karamellista ja taustalla pysyttelevää sorttia. Aika voimakas maku… Silti
mukavan virkeä, jopa kesäinen. Tasapainoinen, sopivan kevyt tuntuma tehostaa
tuota virkistävää mielikuvaa.
Tuomio: No johan. Viinimäinen, marjaisa, hapan muttei liian
hapan. Monipuolinen, miellyttävä ja suositeltava. Tämän voisi laskea ihan
oikeasti ”erikoisolueksi".
Pisteet: 39/50
Meikäläistä rupeaa kummastuttamaan että mahtoiko oma pulloni olla jotenkin poikkeuksellinen, kun melkeinpä kaikissa lukemissani arvioissa puhutaan tämän olevan tyyliltään hapan ja hyvin viinimäinen, mutta itse en runsaasti hapanoluita ja viinejä maistelleena en kyllä rehellisesti löytänyt kumpaakaan, vaikka kuinka koetin etsiä. Erityisesti viinimäisyyttä en oluesta löytänyt käytännössä lainkaan.
VastaaPoistaVarsin hauska tuttavuus tämä joka tapauksessa oli.
Mä veikkaan että tässä voi olla kyse myös näkymyseroista. Ainakin mitä viinimäisyyteen tulee... Itse käytän tuota termiä melko avokätisesti tietyntyyppisten oluiden kohdalla. Kyse on usein lähinnä mielikuvasta, jossa on viitteitä viineihin. Viiniasiantuntija on monessa tapauksessa kanssani täysin eri mieltä, mutta tämä olkoon oluthörhön näkökanta. Kovin hapanhan tämä ei tosiaan ollut, mutta jonkin verran kuitenkin. Tarkkaa tyyliä vähän hankala arvuutella. Yhden pullon ostin jemmaankin.
Poista