maanantai 4. huhtikuuta 2016

Alkon pienpanimo-oluet 2016: Bryggeri Helsinki Rosé

Erikoisolutta..? Jo vain!

”Erikoisolut” on jo pitkän aikaa sitten kokenut terminä suuren inflaation. Käytännössä kaikki salkkuoluesta erottuvat tuotteet tunnutaan luokiteltavan ”erikoisuuksiksi” vaikka kyseessä olisi vaikkapa ”vain” perusdunkkeli. Joskus riittää myös sekin, että vaalean lagerin on sattunut tekemään pienpanimo. Ukonmaljan Tommi sanaili aiheesta osuvasti jo muutama vuosi takaperin. Olen pyrkinyt tuota termiä kirjoituksissani välttämään,  mutta uskoisin että tämän oluen kohdalla periaatteesta voisi joustaakin…

Bryggeri Helsingin panos tämänvuotiseen Alkon pienpanimokattaukseen oli vähintäänkin kutkuttava. Rosé on viinimäinen, pirteän keväinen olut jonka valmistuksessa on käytetty myös valkoviinihiivaa. Kiinanruusuteellä (Hibiscus Tea) ja rypälemehutiivisteellä maustettu olut on humaloitu rohkeasti Nelson Sauvinilla ja Citralla, mikä ainakin paperilla vaikuttaa kohtalaisen mielenkiintoiselta kontrastilta. Rungosta löytyy hitunen vehnää ja ripaus rypälesokeriakin on löytänyt tiensä sammioihin.

Rosé oli ensi kerran tarjolla jo viime kesän Helsingin SOPPissa, mutta reseptiikka on kuuleman mukaan elänyt hieman talven mittaan. Leikittelevä olut poikkeaa Bryggerin melko hillityksi todetusta linjasta, mutta edustaa edelleen laadun ja tasapainon tuttua tunnuspiirteisyyttä. Jotain tämän tyyppistä Mathias on ajatellut valmistavansa aina panimon perustmisesta lähtien ja mikäs siinä. Kerrassaan herkullista!

Bryggeri Helsinki Rosé

Kuparisen punainen, sameahko ja kohtalaisesti  vaahtoava olut. Tuoksu on hyvä. Kirsikkavivahteinen, punertava marjaisuus on hieman makeaa, osin hapanta ja hyvin viinimäistä. Mukana on kevyen mausteista potkua, ehkä hiven vaaleaa hedelmää sekä jonkintyyppistä, hyvin kevyttä nahkeutta. Mallasta löytyy myös ja se on hivenen karamellista, muutoin vaaleaa ja vähän viljavaakin.

Myös maku toimii. Se on tuoksua hieman rujompi, samalla ryhdikkäämpi ja voimakkaampi. Edelleen runsaasti viinimäisiä sävyjä keskipunertavan ja sopivan happaman puutarhamarjaisuuden sekä melko tuoreen, vaalean hedelmäisyyden muodossa. Omenaa tuo voisi ehkä olla, mutta on siinä jotain muutakin. Selvästi esiintyvää mausteisuutta, lopussa kohtalaista katkeroa ja sitrusmaista pirteyttä. Vaalea mallaspuoli on viljavaa, hivenen karamellista ja taustalla pysyttelevää sorttia. Aika voimakas maku… Silti mukavan virkeä, jopa kesäinen. Tasapainoinen, sopivan kevyt tuntuma tehostaa tuota virkistävää mielikuvaa.

Tuomio: No johan. Viinimäinen, marjaisa, hapan muttei liian hapan. Monipuolinen, miellyttävä ja suositeltava. Tämän voisi laskea ihan oikeasti ”erikoisolueksi".

Pisteet: 39/50

2 kommenttia:

  1. Meikäläistä rupeaa kummastuttamaan että mahtoiko oma pulloni olla jotenkin poikkeuksellinen, kun melkeinpä kaikissa lukemissani arvioissa puhutaan tämän olevan tyyliltään hapan ja hyvin viinimäinen, mutta itse en runsaasti hapanoluita ja viinejä maistelleena en kyllä rehellisesti löytänyt kumpaakaan, vaikka kuinka koetin etsiä. Erityisesti viinimäisyyttä en oluesta löytänyt käytännössä lainkaan.

    Varsin hauska tuttavuus tämä joka tapauksessa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä veikkaan että tässä voi olla kyse myös näkymyseroista. Ainakin mitä viinimäisyyteen tulee... Itse käytän tuota termiä melko avokätisesti tietyntyyppisten oluiden kohdalla. Kyse on usein lähinnä mielikuvasta, jossa on viitteitä viineihin. Viiniasiantuntija on monessa tapauksessa kanssani täysin eri mieltä, mutta tämä olkoon oluthörhön näkökanta. Kovin hapanhan tämä ei tosiaan ollut, mutta jonkin verran kuitenkin. Tarkkaa tyyliä vähän hankala arvuutella. Yhden pullon ostin jemmaankin.

      Poista