Beer Hunters Mufloni Imperial Stout

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Viime kevään pienpanimokattauksen yksi jyhkeimmistä oluista tuli Suomen Porista, Beer Hunter’sin sammioista. Runsas ja kokonaisuutena ronski, varsin ennakkoluuloton Imperial Stout jäi itselläni sivusta maistetun, joskin toimivan kokemuksen mittaiseksi, sillä ajattelin hetken odottelun tuovan palettiin hitusen enemmän itselleni toimivaa tasapainoisuutta. Ja sitähän tuli.

Nyt, reilut puoli vuotta myöhemmin olut on kaivettu kellarin kätköistä ja erittäin, erittäin hyväksi, sopivasti (muttei liikaa) tasoittuneeksi ja arvion arvoiseksi. Jokunen pullo jäi vielä odottelemaan talven tuloa, vaikken usko, että tammikuulle 2017 kirjattu BBE-lukema kovinkaan kahlitseva on. Ehkä yksi pullo säästyykin hieman pidemmäksi aikaa, mutta sen näkee sitten. Tässä kunnossa olevaa olutta tuskin malttaa hirmuisesti jemmata, eli eiköhän toinenkin avaudu lähiaikoina jahka tilaisuus tulee…

Beer Hunters Mufloni Imperial Stout

Lähes musta, hidasliikkeinen ja rusehtavalla vaahdolla aateloitu olut. Tuoksussa yhdistyvät paahtuneen maltaan viekotteleva tunnelma, tumman suklaan paheellinen sävykkyys ja kevyempi, lakritsinen juonikkuus. Syvä, runsas ja puhutteleva kokonaisuus.

Maku myötäilee tuoksua, joskaan samaa samettisuutta tahi mokkaista tunnelmointia ei ehkä tarjolla olekaan. Lakritsin rooli on korostunut jonkin verran, mikä tuo mukaan tietynlaista, ehkä kaivattuakin kulmikkuutta. Tumma suklaa ja paahtunut maltaisuus ovat edelleen selkeitä päävärejä, mutta myös salmiakkinen suolaisuus sekä kohtalaisen pureva, greippinen katkeruus ovat saaneet hyvän jalansijan loppurutistuksen saralla. Runsaita makuja ja sopivasti horjahtelevaa tasapainoisuuden hakua. Toimii...

Tuomio: Salmiakin ja lakritsin sävyttämä, voimakasmakuinen imperial stout. 

Pisteet: 41/50

Teerenpeli Julmajuho

Viileiden säiden olut...

• Tyyli: Savuolut (Porter)
• Alk.%: 7,7
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Alkukesän epävakaat kelit saapuivat toukokuun helleaallon päätteeksi ja nyt voi hyvin kaivella esiin nostoja vähän pimeämpien aikojen herkkupaloista. Teerenpeli osallistui Alkon pienpanimokarkeloihin herkullisen Julmajuhon voimin, mutta sen (kuten monen muunkin) tarina jäi kirjakiireiden vuoksi kertomatta.

Julmajuho on tarinan mukaan saanut nimensä lahtelaispanimon tuotekehittäjänä toimivan Juho Larkion mukaan. Vaikka miekkosta julmaksi väitetäänkin, ei mies läpeensä paha olla mikäli tribuutti on muhevan paahteinen ja miellyttävän savuinen. Julmajuho nautittiin aikana, jolloin taivaalta satanut vesi muuttui illan tullen vielä jääksi...

Teerenpeli Julmajuho

Tumman ruskea, kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on viettelevä. Kaunis sekoitus tummaa, sopivasti paahtunutta maltaisuutta, rehtiä savusaunaista tuiverrusta sekä muhkeaa, hivenen mausteista suklaisuutta. Taustalta voi halutessaan etsiä tummaa hedelmäisyyttä, hieman ehkä kuivatussa ja luumuisessa muodossa. 

Maultaan hyvin tuoksun kaltainen. Savuisuudessa on hyvin paljon viskimäistä tyylikkyyttä ja tumman paahtunut maltaisuus tukee kokonaisuutta onnistuneesti. Suklaan rooli painottuu maun loppupuolelle, jossa se antaa hyvää vastapainoa kevyelle mausteisuudelle sekä keskirunsaalle katkerolle. Jälkimaku on tiivis, paahtuneen siirappinen ja suklaisen savuinen. Tuntumaltaan riittävän jyhkeä, muttei järin hidas. Hyvä juotavuus lienee kuitenkin tällä kertaa etu, se vain jotenkin istuu Julmajuhon luonteeseen.

Tuomio: Herkullinen, tunnelmaltaan rehellinen ja aito. Loistava savuolut runsaalla makukirjolla ja vivahteikkaalla ilmeellä.

Pisteet: 39/50

Alkon pienpanimo-oluet 2016: Bryggeri Helsinki Rosé

Erikoisolutta..? Jo vain!

• Tyyli: Hedelmäolut
• Alk.%: 8,8
• Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

”Erikoisolut” on jo pitkän aikaa sitten kokenut terminä suuren inflaation. Käytännössä kaikki salkkuoluesta erottuvat tuotteet tunnutaan luokiteltavan ”erikoisuuksiksi” vaikka kyseessä olisi vaikkapa ”vain” perusdunkkeli. Joskus riittää myös sekin, että vaalean lagerin on sattunut tekemään pienpanimo. Ukonmaljan Tommi sanaili aiheesta osuvasti jo muutama vuosi takaperin. Olen pyrkinyt tuota termiä kirjoituksissani välttämään,  mutta uskoisin että tämän oluen kohdalla periaatteesta voisi joustaakin…

Bryggeri Helsingin panos tämänvuotiseen Alkon pienpanimokattaukseen oli vähintäänkin kutkuttava. Rosé on viinimäinen, pirteän keväinen olut jonka valmistuksessa on käytetty myös valkoviinihiivaa. Kiinanruusuteellä (Hibiscus Tea) ja rypälemehutiivisteellä maustettu olut on humaloitu rohkeasti Nelson Sauvinilla ja Citralla, mikä ainakin paperilla vaikuttaa kohtalaisen mielenkiintoiselta kontrastilta. Rungosta löytyy hitunen vehnää ja ripaus rypälesokeriakin on löytänyt tiensä sammioihin.

Rosé oli ensi kerran tarjolla jo viime kesän Helsingin SOPPissa, mutta reseptiikka on kuuleman mukaan elänyt hieman talven mittaan. Leikittelevä olut poikkeaa Bryggerin melko hillityksi todetusta linjasta, mutta edustaa edelleen laadun ja tasapainon tuttua tunnuspiirteisyyttä. Jotain tämän tyyppistä Mathias on ajatellut valmistavansa aina panimon perustmisesta lähtien ja mikäs siinä. Kerrassaan herkullista!

Bryggeri Helsinki Rosé

Kuparisen punainen, sameahko ja kohtalaisesti  vaahtoava olut. Tuoksu on hyvä. Kirsikkavivahteinen, punertava marjaisuus on hieman makeaa, osin hapanta ja hyvin viinimäistä. Mukana on kevyen mausteista potkua, ehkä hiven vaaleaa hedelmää sekä jonkintyyppistä, hyvin kevyttä nahkeutta. Mallasta löytyy myös ja se on hivenen karamellista, muutoin vaaleaa ja vähän viljavaakin.

Myös maku toimii. Se on tuoksua hieman rujompi, samalla ryhdikkäämpi ja voimakkaampi. Edelleen runsaasti viinimäisiä sävyjä keskipunertavan ja sopivan happaman puutarhamarjaisuuden sekä melko tuoreen, vaalean hedelmäisyyden muodossa. Omenaa tuo voisi ehkä olla, mutta on siinä jotain muutakin. Selvästi esiintyvää mausteisuutta, lopussa kohtalaista katkeroa ja sitrusmaista pirteyttä. Vaalea mallaspuoli on viljavaa, hivenen karamellista ja taustalla pysyttelevää sorttia. Aika voimakas maku… Silti mukavan virkeä, jopa kesäinen. Tasapainoinen, sopivan kevyt tuntuma tehostaa tuota virkistävää mielikuvaa.

Tuomio: No johan. Viinimäinen, marjaisa, hapan muttei liian hapan. Monipuolinen, miellyttävä ja suositeltava. Tämän voisi laskea ihan oikeasti ”erikoisolueksi".

Pisteet: 39/50

Alkon Pienpanimo-oluet 2016: Hiisi Loviatar

Rukiista viiniä...

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 10,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi 

Synnystänsä rummuteltu //  vasaraksi vainotuksi //  perkeleestä seuraavaksi //  pahan perkeeks pohjolasta.

No niin… Raiwainia Jyväskylästä… Jo vain! Hiisi on veikeä panimo: modernit linjat, mytologiset otukset ja lönnrötimainen tarinaniskentä. Siinä on sitä jotain. Paikallispanimoni on tavannut tuoda Alkon ”jokakeväiseen” pienpanimoantiin aina jotain omaa tuotantoketjuaan hieman venyttävää uutuutta. Pläkki ja Aarni ovat osoittaneet toimivuutensa ja vakiinnuttaneet paikkansa jatkuvassa tuotannossakin. Samalla ne ovat vieneet koko panimon toimintaa eteenpäin ja nyt on taas aika ottaa uusi askel. Näistä askelista minä pidän…

Panimon paahtimoasiantuntija-Topi kuuleman mukaan rakastaa rukiista mäskätyn oluen jälkeensä jättämiä puhdistushommia, joten rehti ruisviini sopinee sitä myöten kuvaan mainiosti. Pohjan akka, myyttisen Pohjolan johtaja on tottavie oluensa ansainnut (vaikka vähän ilkeä vissiin olikin) ja ruis tuntuu hiisiläisten kätösissä taittuvan olueksi huomattavan onnistuneesti. Rukiista taikuutta voitaneen jo pitää panimon tavaramerkkinä! Hiisin sampo on tosiaan taas jauhanut ja myyttinen saaga on saanut maistuvaa jatkoa. Jyhkeä, Columbusta, Chinookia ja Cascadea rukiisen runkonsa päällä kantava olut on todellinen nautinto, joka pitänee myös hienoisesta ajan hampaan puraisusta. Etiketin tiukkanokkainen otus tuo muuten mieleen posauspommista naamalleen saaneen Milla Magian...

Hiisi Loviatar

Valoa vasten punertava, varsin ruskea ja mahonkinen olut tahmealla vaahtokerroksella. Tuoksu, noh, perhana. Rukiisen vivahteikkaalla, imeltyneen limppuisella ja kevyen mämmiselläkin pohjalla makaa valtava kirjo erilaisia komponentteja. On mäntyistä tuoreutta, aprikoosimaista hedelmäisyyttä, mutta myös kuivatun luumuista makeuttakin. Rusinaa, pähkinää, vähän sitrustakin… Neulasia! Nehän sopivat rukiin kanssa hyvin yhteen. Lämpöä, mallasta, hedelmäistä aromikkuutta – onpa kokonaisvaltainen!

Ja sama tarina jatkuu maussa… Pehmyesti soljuva, sivussa sopivasti karhea, vähän tahmea ja mukavasti lämmittävä nektari osuu suoraan makuhermoon. Rukiinen limppumaisuus, kuivahedelmäinen makeus ja männiköstä nouseva, kukkaista terävyyttä nostava purevuus muodostavat kauniin, voimakasmakuisen ja syvän kokonaisuuden. Vähän pähkinää, ehkä hieman mausteitakin, lopussa sitrushedelmäistä rutistusta. Toki vielä vähän tuoretta, mutta samalla mukavan potkivaa. Ei hemmetti, olen rakastunut.

Tuomio: Vielä vähän kulmikas, moniulotteinen ja lämmin ruisviini Hiisiltä. Brändäystä myöten puhutteleva, suunmukainen ja miellyttävä kokonaisuus, jonka kehittymistä kellarin kätköissä odotan mielenkiinnolla.

Pisteet: 41/50

Alkon Pienpanimo-Oluet 2016: Suomenlinnan Foil Hat B Weisse

• Tyyli: 
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

Suomenlinnan Panimo rykäisi aika yllätyksellisen oluttyylin tiskiin. Berliner weiße on kotimaisella mittapuulla melko harvinainen veto ja luonnollisesti jotain sellaista, mikä piti testiin hakea. Toisen kotinsa Vantaalle jo aiemmin rakentanut panimo on yleisesti tasaisen laadukas, ehkä vähän yllätyksetön toimija, joka tekee maistuvaa jälkeä etenkin brittityyleissä. Nyt on kuitenkin hypätty Saksanmaalle ja vähän jännemmästä kulmasta vieläpä. Yleensä kyseiseen tyyliin liitetään olueen sekoitettavat makusiirapit, mutta suomenlinnalainen on jo valmiiksi maustettu ja sen punainen väritys on peräisin mustaviinimarjoista.

Sivuhuomiona sanottakoon, että välttelen nykyisin herukka-termin käyttöä. Kirjaani kirjoittaessani minulle on etenkin kotimaisten viinitilojen taholta tähdennetty, että herukka on kansanterveysmies Toivo Rautavaaran keksimä uusi nimitys. Viini-päätteinen marjan nimi kun muistutti kansaa sen piilevästä potentiaalista... Aijjai, ja nyt sitä on jo oluessakin.

Keski-Euroopan happamista ”perinneoluista” berlinerit ovat ehkä vähiten itseäni kiehtova kasti, joskin hyvin osuessaan herkullinen tyylilaji ovatkin. Mielenkiintoa ne herättävät joka tapauksessa. Eli foliohattu pois päästä (ja pullosta) ja avoimin mielin oluen kimppuun.

Suomenlinnan Foil Hat B Weisse

Punajuurimehumainen, valoa vasten aika veikeän värinen olut. Vaahtoa muodostuu aika niukasti. Tuoksultaan melko mielenkiintoinen. Mustaviinimarjaisuus on esillä varsin selvänä, joskaan ei täysin dominoivana elementtinä. Weißelle ominainen happamuus tehostaa marjan omaa tunnelmaa ja taaempana pysyttelevä mausteisuus tuo mukaan oman vivahteensa. Punertavaa marjaa, pirskahtelevaa hedelmää ja vehnäistä tuntua…

Maultaan tuoksun tapainen. Happamuutta, viinimarjaa ja kutkuttavan raikasta menoa. Jälkimaku on pitkä, raa’an omenaisen hapan ja mustaviinimarjainen. Maun loppuvaiheilta löytyy myös kevyttä mausteisuutta sekä keskiasteista katkeroa, joka sopii tunnelmaan hyvin. Marjaa tosiaan lyötyy, mutta kovin ylitse pursuavaa sen osuus ei kuitenkaan ole. Selvä tunnusomaisuus siitä toki kokonaisuuteen syntyy, mutta pelkästään happamaksi marjamehuksi olut ei äidy. Raakaa vehnäisyyttä ja kevyttä hedelmää on mukana taustavoimina ja yleisesti ottaen foliohattuweisse on varsin raikas ja kesäinen juoma. Hiljalleen myös yrttisen vihreä humalointi saa makuaan esiin. Vienoa ohuuttakin ajoittain tuntuu löytyvän. Täytyy tosin myöntää, ettei nyt olla omalla mukavuusalueella.

Tuomio: Marjaisa, hapan ja kevyen raikas berliineri. Toimiva, joskin vähän sivussa omalta mielipolulta… Kelpo olut.

Pisteet: 33/50