Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bryggeri Helsinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bryggeri Helsinki. Näytä kaikki tekstit

tiistai 18. helmikuuta 2020

Alkon Pienpanimo-oluet 2020: Bryggeri Black Bock

Bryggeri Black Bock
  • Tyyli: Savuolut / Dunkler Bock
  • Alk.%: 6,9
  • Panimo: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

Alkon helmikuisen pienpanimoerän kolmas maisteltavaksi nappaamani olut on Bryggeri Helsingin alkujaan espoolaiselle Smoker’s Beer & BBQ -ravintolalle valmistama Black Bock. Tammisavustetuista maltaista tummaan makumaailmaansa savuisuutta ammentava olut kuulosti ensalkuun varsin mielenkiintoiselta tapaukselta, sillä onhan Bryggerin tekoset etenkin saksalaistyyleissä olleet kautta linjan kehuttavia. Ja savuolut tuntuu olevan jonkinlainen kissanminttu allekirjoittaneelle muutenkin.

Ja hyväähän se olikin. Mainospuheissa kuulemaani mainintaa tuhtiudesta en kuitenkaan lähtisi allekirjoittamaan, mikäli sillä oluen tuntumaan ja pyöreyteen viitataan. Maku ja sen syvyyttä BB:stä sen sijaan löytyy runsain mitoin, mutta tausta jää kaipaamaan tuota täyteläisempää lisätukea mitä nyt on tarjolla korkeintaan keskirunsaasti. Ei ohutta, ei vetistä, mutta silti pientä lisäpontta jalansijalleen huutavaa. Kokonaisuutena kuitenkin olut, jollaisen joisi mielellään toistamiseenkin.

Bryggeri Black Bock
Mustanpuhuva, kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, nokinen ja kohtalaista pyökkisavua esittelevä - taustalta jopa hieman suklainen.

Maku luotaa syvemmälle tummiin väreihin. Kokonaisuus on tuntumaltaan ehkä vähän odotettua ohkaisempi. Ei vetinen, mutta odotin hieman ryhdikkäämpää tukea suht runsaille mauille. Nokinen paahteisuus, tuoksua runsaampi pyökkisavu, tumma leipäisyys ja kevyt tervaisuuskin toimivat maun päävetureina.

Taustalla tuota tuoksussa mainittua suklaata ja katkeruuttaa haetaan yrttisemmän puraisun puolelta. Ajan mittaan paksuuttakin alkaa löytymään, mutta kaipuu tuntuman pienelle lisärunsaudelle pysyy silti läsnä. Makupuoli pelaa kyllä hienosti ja osuu kyllä aikalailla nappiinsa.

Pisteet: 37/50

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Bryggeri Saison

Bryggeri Saison
Bryggeri  Helsingin Saison oli ilmaantunut lähi-Prisman hyllyyn ja varmaotteisen ravintolapanimon tuotteet luonnollisesti kiinnostavat vastaan sattuessaan. Nyt ei kuitenkaan päästy aivan huipputuotteen äärelle. Hivenen odotuksia tummempi ja aika kliininenkin ulkomuoto pääsivät hieman yllättämään, eikä makukaan kovinkaan helposti Saison Dupontiin vertautunut. Belgitunnelma on toki vahvana läsnä, mutta laveampaan ”Belgian Ale” –luokkaan tämän Saisonia selvemmin juotuisin sijoittamaan.
Bryggeri Saison on meripihkan vaalea, raikas ja kevyesti happoinen belgialaistyylinen sadonkorjuuolut, jonka pehmeä mausteisuus tekee siitä erinomaisen oluen ruokapöytään. Saison sopii kumppaniksi äyriäisille, pehmeille juustoille tai paahdetulle siipikarjalle.
IBU: 17 / EBC: 15

Bryggeri Saison
Tyystin kirkas ja hieman punertava olut kevyellä vaahdolla. Odotin vähän rustiikkisempaa näkyä. Odotukset kääntyvät turhan kliinisiksi, mutta haistetaan nyt ensin.

Huh, tuoksu on kohdillaan, ei anneta ulkonäön hämätä. Se on aika runsaskin, belgimausteinen, vaalea, hieman keksinen ja viljavan vehnäinen. Kevyttä hedelmää, tuoreenlausta yrttiä. Aikas kiva.

Maku on ihan toimiva. Sekin on runsas, mutta myös aika raikas ja kesäinen. Sitruksinen rutistus ja sen kipakka happamuus sekä yleinen kukkaisuus antavat oluelle paljon, mutta putipuhtaaksi saisoniksi en tätä sokkona leimaisi. Belgihiivaa, viljavaa vehnäisyyttä ja kohtalaista rungokkuuttakin. Jonkinmoinen ”vaalea belgiale” on ensimmäinen mielikuva ja sen lipun alla matkaa taidan jatkaakin.

Ihan maistuvaa belgimenoa joka tapauksessa. Ei silti nouse omalle kesälistalle.

Pisteet: 33/50

tiistai 13. helmikuuta 2018

Alkon Pienpanimo-oluet 2018: Lammin Naakka Strong Ale

Lammin Naakka Strong Ale

Lammin Sahdin oluet ylittävät vuosi toisensa jälkeen Olutkellarin kiinnostuskynnyksen eikä tämänvuotinen Naakka ole poikkeus. Sahdin innoittamiin, maanläheisiin strong ale –tunnelmiin istuvien oluiden tarkka lajimääritelmä ei tarkasti todettavaa puuhaa ole, enkä usko että niin on tarkoituskaan. Traditional Ale, Strong Ale tai ihan vaan vahvahko maalaisolut kuvaavat termeinä hyvin näitä lämmittäviä, kauniin maltaisia ja rustiikkisia makukokemuksia.

Vähän jo ehdin toivoa tummempaa, viimevuotista Hippiäistä syvempää ja, noh, lattean ja muhevan sahtimaista olutta tarjolle. Naakka kuitenkin kääntyy enempi hieman vaaleammalle tielle, muttei haittaa kyllä pätkän vertaa. Sen verran kevätmielinen, paikoin kirpakka, raikas ja virkeä olut korkin alta nimittäin paljastuu, eikä tuota toffeista mallaspuoltakaan ole jätetty huomiotta. Hienoa työtä jälleen kerran.

Oivallinen valinta jokusen viikon päästä alkaville kevätauringon kyllästämille ajoille, jossa olut menee helposti vaikkapa naakkojen touhuja ihmetellessä. Sympaattinen ja mielenkiintoinen lintu nimittäin – ainakin näin naakattomassa ympäristössä asustavan satunnaistarkkailijan silmin nähtynä.

Lammin Naakka Strong Ale
Toffeisen ruskea ja samea, sahtiinkin vertautuva olut, joka kuitenkin vaahtoaa hieman. Tuoksussa toffeista maltaisuutta, keskitumman leipäistä, vaalean siirappista otetta. Hieman mausteista kuivuutta sekä päärynän ja makean omenan terästämää, vaaleaa hedelmää.

Maku on hyvä. Se esittelee hieman sahtimaistakin vibaa, on makean maltainen, lopussa mausteisen kuiva sekä hieman purevakin. Toffeista mallasta, vaaleaa, hieman siirapoitua leipää. Taustalla pehmyttä kinuskia, päärynäistä hedelmää, edempänä kuivuutta ja maaseutufiilistä. Lopussa tosiaan pippurin tahdittamaa mausteisuutta, sitrusyrttistä purentaa sekä rustiikkisempaa mallasta – sahti-kytköksen vuoksi mieleen tulee hento katajaisuuskin, mutta se noussee enempi tuolta maustepuolen kuivuudesta ja sen yhtymästä humalakirjon purentaan. Tuo kolmikko jatkaa touhujaan myös vaaleassa jälkimaussa. Suoraviivaistettuna olut yhdistelee vaalean sahdin, samansävyinen belgikulttuurin sekä mallaspoljentoisten maalaisoluiden ominaisuuksia.

Hiilihapot ovat melko voimakkaan tuntuiset, mikä ohentaa tuntumaa, mutta samalla raikastaa yleisolemusta. Kova tuote kevätauringon saapuessa iloksemme. 

On hyvä, ei turhia kikkaile vaan nojaa tasapainoon ja perussävyihin. Osuva lisä Lammin lintusarjaan.

Pisteet: 37/50

maanantai 25. syyskuuta 2017

Bryggeri Dunkel

Bryggeri Dunkel

Bryggerin tekemiset kiinnostavat aina ja etenkin nämä mallaspainotteiset sävyt ovat osuneet varsin usein kauniisti maaliinsa. Syksyn käynnistelyn lomassa tuli myös testattua Alkon vakiovalikoimasta löytyvä tumma lager eli Bryggeri Dunkel, joka oli jälleen kerran olut paikallaan.

Münchener-, karamelli- ja mustamaltaista koostettu mallaspohja toimii viileänlaisissa syysilloissa oivallisesti. Päälle ladattu, sopuisan ryhdikäs humalointi nostaa hienosti esiin Magnumin ja Traditionin tarjontaa tasapainon pysytellessä jatkuvasti hienosti hyppysissä. Näistä minä nautin.
Maltaisen tuoksuinen perinteinen tumma lager, jonka maku on puhdas ja tasapainoinen. Samettisen pehmeän makunsa ansiosta se on helposti nautittava seurusteluolut ja erinomainen kumppani maukkaille ruoka-annoksille.
Bryggeri Dunkel

Kauniin ruskea, punertava ja kevytvaahtoinen olut. Vahvan mallasvetoinen tuoksu henkii syvää limppuisuutta kevyellä paahdereunuksella. Vienompana sävynä tuoksuu kuivaluumuinen hedelmäisyys, hento suklaa ja ohut, kuivahko mausteisuus. Hieno, syksyinen tunnelma.

Maku hyväilee tuoksun maalaamia linjoja. Keskiasteisesti paahtunut, hivenen suklainen maltaisuus on edelleen rehdin limppumaista ja makukenttää dominoivaa. Lopussa esiin astuu odotetusti yrttinen purevuus, jolla on seurana myös hienoisen mausteista potkua. Ruskeansävyinen syysmaisema hehkuu kevyelti myös kypsän luumuisia kuivahedelmän sävyjä ja makumaailma onkin miellyttävän monikerroksinen, vaikkei tuntuman runsaus keskitäyteläistä muhkeammaksi nousekaan. Ei kyllä näissä vahvuuksissa tarvitsekaan. Onpa hienoa lagerosaamista alusta loppuun.

Tuomio: Nappivalinta syysiltojen tunnelmointiin tummien lagereiden maailmasta.

Pisteet: 35/50