Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini |
- Tyyli: Barley Wine
- Alk.%: 8,9
- Panimo: Sahtipaja, Sätila, Ruotsi
Ensikosketus hämäläistaustaisen Timo Krjukoffin
taidonnäytteisiin tuli otettua pari vuotta sitten Harry’sin hanikoiden ääressä.
Tuolloin lasin täytti kevyt, mutta maistuva session IPA, mutta nyt tarjolla
olisi vähän ryhdikkäämpää menoa. Panimoa ja sen taustoja tuli esiteltyä
lyhyesti tuon Almost Samen yhteydessä, mutta kertaus lienee opintojen äiti.
Ypäjältä länsinaapuriin 80-luvun alussa hitsarin hommiin
muuttanut Krjukoff on jättänyt nuo hommat jo taakseen, mutta jatkaa
käsityöperinteiden ylläpitoa maltaisin voimin. Sivutoimena valmistuvat oluterät
edustavat miehen itsensä mukaan sellaisia tyylejä, joita kukaan muu ei halua
valmistaa. Nyttemmin Sahtipajankin harrastamat berliner weisset ja muut
hapanoluet ovat tosin nousseet jonkinasteiseksi trendiksi, mutta kyllähän
sätilalaispanimon tuotekirjoa silti melko omaperäisenä voi edelleen pitää.
Vaikka ensikosketus tulikin ”yleismaailmallisen” session
IPAn kautta, on panimon pääpaino hunajasimojen, moninaisten tynnyrikypsytettyjen
oluiden sekä erinäisin marjoin tai hedelmin maustettujen hapanoluiden
suunnalla. Tarjontaan kuuluu myös siidereitä, joita on tuotu myös Suomeen mm.
Pien-kaupan valikoimiin. Hämäläisten juurien velvoittama sahtiperinnekin jatkaa
eloaan Ruotisissa, mutta panimon päätuotteisiin jalo perinnejuoma ei kuulu. Esimerkiksi
Tallinn Craft Beer Weekendissä panimon tiskillä oli tarjolla raikasta berliner weissea, tuhteja imperial
stouteja, tynnyrikypsytettyä barley wineä sekä omenapiirakan makuista simaa.
Aiemmin kirjoittelin, että pienestä tuotannosta riittää
levikkiä lähinnä lähialueen ravintolamyyntiin, mutta todellisuudessa kotikylän
kuppiloita eivät innovatiiviset ja kokeilevat maut tunnu kiinnostavan.
Ruotsissa Sahtipajan tuotteita löytyy byrokratian välttelyn vuoksi ainoastaan
valikoiduista, suurempien olutkeskittymien olutravintoloista. Valtaosa tuotannosta
päätyy kuitenkin myyntiin ja vientä onkin aina Sveitsistä Islantiin Amerikan
kasvavaa kysyntää unohtamatta. Oluttaustaa kohta 60-vuotiaalla Krjukoffilla on
aina opiskeluaikojen kaljauutekokeiluista lähtien, mutta varsinainen
mallasjuomien harrastaminen on hieman tuoreempaa sorttia. Mies on ollut lähes
alusta lähtien osakkaana myös Duggesin toiminnassa. Päätoimialan muistelisin
kuitenkin nykyisin olevan turvallisuus- tai IT-puolella…
Tällä kertaa haaviini jäi puolivahva, puoli vuotta Babushka
Maria –tynnyreissä kypsynyt Mallasviini eli barley wine. Vahvuutta on tosiaan
hitusen alle yhdeksän prosenttia, eli lajin saati panimon tuhdeimmasta
tuotoksesta ei ole kyse – ei oikeastaan lähimainkaan. Vähän ohkainen
kokonaisuus lopulta olikin, mikä usein tuntuu nousevan ensiajatukseksi näissä
tynnyröidyissä, runsaan mallasvetoisuuden ”isoissa oluissa”, joiden vahvuus on
jätetty enemmän tai vähemmän alle kymmenen prosentin. Potentiaalia kyllä
löytyy, mutta kovasti sitä ryhtiä saisi jostain kertyä lisää. Eittämättä kova
pettymys.
Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini |
Marjaisan ruskea, aavistuksen punertava ja todella niukasti
vaahtoava olut. Tuoksu on syvä, vaniljainen, portviinimäinen ja vahvasti
tynnyrinkaikuinen. Maalasvetoinen tuoksu on hivenen imeltynyt, kypsää,
kuivattua hedelmää ilmentävä mutta paikoin myös suklainen, ehkä aavistuksen
paahtunutkin.
Maku jättää syvyyden ja runsauden puolesta vajaaksi.
Paahtuneen, jopa pinttyneen siirappista mallasta, portviinimäistä marjaisuutta,
vaniljaa, tynnyrin sävyjä ja mukavaa lämpöä. Lupaavan alun jälkeen tulee
kuitenkin suvantovaihe. Syvyys puuttuu, runsas alku lässähtää ja makukin tuntuu
haalistuvan. Lopussa ryhti hieman palaa, mutta lopulta käteen jää
portviinimäinen siirappisuus vaniljan katkulla. Sääli.
Tuomio: Potentiaalinen, lopulta kovin vajaaksi jäävä
kokonaisuus.
Pisteet: 25/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti