Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa

Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa

• Tyyli: Traditional Ale / Gruit Ale
• Alk.%: 5,6
• Panimot: Fiskarsin Panimo (Rekolan Panimo), Fiskars, Suomi / HIISI, Jyväskylä, Suomi

Vast’ikään Fiskarsoituneen Rekolan Panimon ja HIISIn Kaksi Kotia –olutsarjan humalaton versio on kiehtonut jo pidemmän aikaa, joten ostopäätös oli käytännössä jo valmiiksi tehty kun olut vihdoin saatiin Alkon tilausvalikoimaan. Pakurilla, pujolla, siankärsämöllä, mesiangervolla, apilalla ja kanervalla maustettua gruit alea on tituleerattu leikkisästi myös Suomi-lambiciksi ja vaikka se jokusen olutaktiivin päätä tuntui hieman kiristävän, on se mielestäni ihan hauskasti haettu määritelmä.

Puhdaspiirteiseksi lambiciksi Vailla Humalaa kukaan tuskin vakavissaan on väittämässä, vaan näen nimityksen lunastavan kannuksiaan siihen liittyvän, lokaatiollisenkin perinteikkyyden suunnalta. Ehkä hiukan ohuesti, mutta kansallisromanttisesti ajatellen ihan riittävän aiheellisesti. Voisihan se toisinkin olla muotoiltu, mutta tähän hätään minulla ei ole parempaa ajatusta ”alaotsikosta” heittää. Sitäkin voi toki pohtia, onko moiselle edes tarvetta, mutta hyvähän se puhtaasta pohjolan luonnosta innoitusta hakevalle, sinällään spesiaalille oluelle on hieman lisänäkyvyyttä tarjota.

Ja siinä samassa ollaankin sillä kuuluisalla aasin sillalla. Kollaboraatiokeiton maustekirjo edustaa perinteisten, luonnossamme esiintyvien villiyrttien ja –kasvien tarjontaa. Niiden kautta historialliseen oluttyyliin on saatu vahva Suomen kesän lataus, joka suuntaa sen tarjoaman tunnelman onnistuneesti härmäläisen mökkitien varteen – aivan kuin se siellä olisi aina ollutkin. Pieni, mutta maistuva palanen Gruit-saagaa on Vailla Humalan myötä lunastettu yöttömän yön valaiseman suomalaisen mielenmaiseman peiliksi, joten pieni kansallishengen kohotus ja leikkisä brändäys ovat ihan paikallaan.

Olemme saaneet viime vuosina seurata kotimaisten villiyrttien ja muiden luonnonantimien nousua käsityöjuomien tähtitaivaalle pientislaamoidemme palkittujen ginien ja muiden arvojuomien kantavina voimina. Yrtti-innostus ja hortoilubuumi eivät rajoitu enää vain lautasille, vaan ne täyttävät nyt myös lasimme. Kotimaisia Gruitteja sekä muita yrttimaustettuja oluitakin on saatavilla jo muutamia, enkä liene kauhean väärässä, mikäli uskallan väittää niitä valmistettavan jatkossakin.

Voimajuoma on muutoinkin ollut keväällä kova sana. Tässäpä olisi oiva sellainen. Suoranaista superfoodia ja hyvää jatkoa parin vuoden takaiselle Testowittille.

Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa

Kellertävän oranssinen, samea ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksussa sitrushenkistä kirpeää happamuutta, runsasta yrttisyyttä ja muutoinkin tuoreen korsiniityn muhjottua katkua. Yksittäistä maustekasvia en tuoksusta osaisi nimetä, mutta se johtunee lähinnä omasta yleissivistyksen puutteesta. Tai no pakuri kyllä puskee hyvin esiin kun vähän pyörittelee ja saatanpa tässä muistella, miltä se pujo oikeastaan tuoksuikaan. Sivistystaso nousee olutlasi kädessä eksponentiaalisesti. Hyvä hyvä. Maanläheinen lienee huono sana, mutta sellainen maalaismaisen tunnelmarikas, villiyrttinen henki on tuoksussa vahvana.

Maussa mennään tuoksun teesein. Kirpakan hapan, sitruskuorisen mielikuvan piirtävä tausta luo hyvän pohjan yrttirunsaalle niittytunnelmalle. Pienikuplaiset, pisteliäät hiilihapot tukevat vaikutusta ja vaikkei humalaa mukana olekaan, on lopetus mukavan napakasti purevan tuntuinen. Pakuria löytyy ensimmäisenä, mutta se ei peitä kaikkea alleen. Mukana on kukkeampaakin, jopa parfyymin sfääreihin nousevaa aromaattisuutta ja erinäistä makuheinää vaikuttaa löytyvän joka nurkan takaa. Hemmetin kesäinen ja luonnon äärelle mökkirantaan kutsuva kokonaisuus.

Tuomio: Pohjolan makuihin sonnustautunut villiyrttiale mukavan kirpakalla tunnelmalla höystettynä.

Pisteet: 38/50

Tätä maistellessa jään pohtimaan, kuinka suopursu keitoksessa mahtaisi toimia? Eihän sitä varmaan paljon tarvitsisi (koska lievästi myrkyllinen ja voimakas), mutta josko ripaus ihan mielenkiinnon vuoksi.