 |
| Rosteri IPA |
Tähän väliin joku viikko sitten maisteltua lähikotiolutta.
Se oli sellainen kostean kolea kevätpäivä kun takapiha verhoutui paksun, mutta
liikkuvaisen sumuverhon suojiin. Pöhinän lähteenä ei suinkaan ollut vallitseva
säätyyppi, vaan piha-aidan takana porisseen keittokattilan pihapiiriin luoma
mikroilmasto. Naapurin isäntä oli nimittäin ottanut avovaimon siskon miehen
kanssa harmaasta päivästä parhaat irti ja ryhtynyt keittelemään IPAa. Pitihän
tuota hetki kuikuilla ja samalla varmistaa, etteivät kehtaa olla valmista
olutta allekirjoittaneelle tarjoamatta.
Kaasugrillistä lainatulla lämmönlähteellä mestaroitu vierre
höyrysi terassipöydällä tiukasti vällykasan sisään suljettuna. Eipä siinä
tuossa vaiheessa hirveästi nähtävää ollut, mutta aina hauska nähdä, kuinka
erilaisin vehkein kukin kotipanimo mallasjuomansa valmistaa. Nämäkin padat ja
oheistarvikkeet oli enemmän tai vähemmän omin pikkukätösin viimeisteltyjä.
 |
| Keittohommat takaterassilla. |
Kaksikko ei suinkaan ollut ensikertaa keittopadan äärellä,
mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun prosessi suoritettiin naapuriosoitteessa.
Pohjana toimi aiemminkin käytössä ollut Reittausblogin IPA-resepti, johon oli
jokunen muutos muistaakseni tehty. Ensierään nähden ainakin humalointia oli
tehostettu, mikä ainakin katkeropuolella tuntui, mutta niinikään tehostettu
aromipuoli vaikutti kadonneen matkasta lähes kokonaan. Tätä itse tekijätkin
harmittelivat.
Maistoin ensimmäisen pullon aika tuoreeltaan ja aika karkean
katkera kokemus tuo kieltämättä oli. Yksikoikoinen ja suoraviivainen olut jäi
kaipaamaan syvyyttä ja tasapainoa, mutta muutama viikko myöhemmin tehty
uusintamaisto vaikutti jo iloisemmalta – vaikka aika karkea se edelleen olikin.
Epäpuhtauksia tahi sivumakuja ei mukana ollut ja ihan hyvältä aihiolta tuo
kokonaisuudessaan vaikutti. Alla vielä ensimaiston tarkemmat tunnelmoinnit.
 |
| Rosteri IPA |
Tummahko IPA nostaa erinomaisen runsaan, kestävän ja
oppikirjamaisen vaahtokerroksen. Tuoksu on odotetun humalapainotteinen, muttei
niin ylevöittävän aromaattinen olisi ehkä toivonut. Katkeraa greippiä löytyy
runsaasti, kevyehköä hedelmää ja runsaampaa, aika vehreää havukirjoa. Maltaasta
ehkä kevyttä keksiä, mutta hyvin humalavetoinen ja suoraeleinen tuoksu tuntuu
olevan. Voimakkuudeltaan lopulta vähän vaisu.
Maultaan aika katkerovetoinen, karkeahko ja napakasti
pureva. Loppupuolisko on melko puhdasta, paikoin pellettimäisen kovaa
greippisyyttä, mutta alusta löytyy jonkin verran myös hedelmäisempää
tarttumapintaa. Greippi tosin käy päälle jo aika varhain. Alta nousee myös
pientä alkoholin katkua, jota keksimäinen mallas hieman suitsii. Jälkipotku on
greippisen katkera, hieman nielussa poltteleva. Aromaattisuus on aika vähäistä.
Noh, ainakin sitä paljon puhuttua peräkärryä on nyt lyöty kunnolla kiinni.
Tasapainoa, aromia ja monipuolisuuttakin tämä kaipaisi - nyt
suhteet ovat vähän epätasapainossa katkeron jyrätessä kovaluontoisena ylitse.
Hyvä aihio toki.
Pisteet: 26/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti