Kotioluet: Hoptimisti Orange Lager & Raspberry Wheat Ale

Kesäloman kirjoitustauko jätti monta arviota pöytälaatikkoon ja osansa tästä seisokista sai myös paikallisen kotiolutharrastaja Hoptimistin luonnonantimista lisävauhtia hakeva olutkaksikko. Tekijänsä sanojen mukaan hieman epävireisiksi esityksiksi jääneet oluet toimivat odotuksia paremmin, vaikka jossain määrin juomien puutteita voikin ehkä allekirjoittaa.

Hoptimisti Orange Lager

Aloitetaan veriappelsiinilla ja mandariineilla tuunatusta lagerista. Hoptimisti Orange Lager on osuvasti Mandarina Bavarialla humaloitu, vaaleapiirteinen lager, johon on keittovaiheessa lisätty veriappelsiinin kuorta. Sitä samaa kuorta löytyy myös käymisastiasta, jonne löysi tiensä myös samaisen hedelmän sekä mandariinin mehu sekä jälkimmäisenkin kuoret.

”Meni puihin. Oluessa sitrushedelmät tuoksuivat käymispöntössä vahvana ja sämpletkin antoivat odottaa paljon. Käymisen loppuun hedelmän aromit muuttuivat kuitenkin ”kypsiksi” kuten näissä vaarana on. Kuoren mukana taisi mennä liikaa valkeaa osaa appelsiineistä ja mandariineistä, josta seurauksena epämiellyttävä karvas maku ja katkeruus vaikka IBUt matalat. Jatkossa less is more –tyylillä tällaiset kikkailut.

Aromikkuutta ja makua oluessa on kyllä, mutta ei ehkä ihan sellaista kuin pitäisi olla.”

• Maltaat: Pilsner, vehnä, hunaja, keksi, Cara Pils
• Humala: Mandarina Bavaria
• Lisäaineet: Veriappelsiinin kuori ja mehu, appelsiinin kuori ja mehu
• Hiiva: W-34/70
• 27 IBU, 9 EBC

Kauniin keltainen ja runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksu on sitrushedelmäisen pesuaineinen, mandariininen ja hivenen yrttinen.

Maku on aika raikas ja kesähelteille hyvin sopiva. Mandariiniviba toimii tosi hyvin ja se onkin tuoksua enemmän lähellä appelsiinia kuin lämpimän löllöä pikkuversiotaan. Sitrusta, lopussa kohtalaista katkeruutta ja yrttiäkin. Lagerin kepeä runko pelaa mukana erittäin hyvin, eikä tekijän sadatteluihin prosessin puihin menosta voi yhtyä. Kesäjuomaa parhaimmillaan!

Pisteet: 35/50

Hoptimisti Raspberry Wheat Ale

Vehnäale oli sen sijaan syönyt sisuksiinsa vadelmaa, jota käytettiin käymispöntön täytteenä. Humalana toimii hunajamelonin ja mansikan aromeita antava Hüll Melon ja runkoon on vehnän ja ohran lisäksi ripoteltu myös kaurahiutaleita.

”#2 vadelmaoluttani. Ensimmäinen oli Simcoella, korkeammilla IBUilla, mielestäni tämä toimii jo paremmin. Edellisessä erässä tosin sain vadelman maun pysymään mukana vahvempana, tässä se jää vahvemmin aromipuolella. Kaikesta huolimatta äärimmäisen kelpoisa juoma kesäterassille. Vahvat hiilihapot tekevät tästä mukavan kirpakan.”

• Maltaat: vehnä, Pale Ale. Cara Pils, hunaja ja kaurahiutale
• Humala: Hüll Melon
• Lisäaineet: Vadelmat
• Hiiva: US05
• 17 IBU, 9 EBC, 5%

Punakan oranssinen, kevytvaahtoinen vehnäale. Tuoksu on railakkaan vadelmainen, erinomaisen kesäinen ja aidon marjaisa. Paljon muuta ei nenäni edes halua etsiä, sen verran houkutteleva tuo punamarjan hivenen kirpeä makeus on.

Vadelma on hyvin esillä myös maussa, joka on varsin raikas ja kesään sopiva. Vadelmaisuus on alkuun pensaskypsää, muuttuen kohti loppua sormissa hivenen liiskaantuneeksi, mehukkaaksi ja hivenen kirpeäksi nautinnoksi. Kohtalaisen voimakkaat hiilihapot tehostavat raikkauden tuntemusta ja pientä katkeroakin voi lopusta havaita. Jälkimaku jää vähän kesken, mutta se on kategoriassa ”pikkuvikoja” tässä kohtaa.

Pisteet: 34/50

Lehe goes New England -style: Einstein w/Anderson's & Keskööpäike

Ei lähe nämä Lehet...

NEIPA-buumi iski joulun hujakoilla Olutkellariinkin ja samean lajityylin edustustoon on tutustuttu mm. varsin laadukaslinjaisten brittien ja espanjoloiden muodossa. Tallinnastakin pari sellaista mukanani raahasin, joten jonkinlaista maabattlea on tässä tullut leikkimielisesti harrastettua. Etelänaapuria onkin näissä geimeissä viety kuin litran mittaa, makukokemusten eron ollessa aika häikäilemättömän suuri.

Ensimmäisenä jyrän alle jäivät minusta muutoin ihan hyvää työtä tekevän tarttolaispanimo Lehen tuotokset, jotka löysin Tallinnan sataman D-terminaalin lähtöpäästä, Tax Freen puolelta. Nappasin mukaan kaksi trendikkäällä NEIPA-kirjainyhdistelmällä ryyditettyä olutta sen enempiä pulloja tutkiskelematta ja näin jälkikäteen oluiden päiväysmerkinnät jäivät hieman mietityttämään.

Ensimmäinen olut oli kiertolaismuotoisesti toimivan Anderson’sin kanssa juonittu yhteistyöpanos. Einstein-kollabon parasta ennen –päiväys ulottuu aina loppuvuoteen 2018, joten joulukuussa auki nasauttamani tuote lieni hyvinkin tuoreessa kunnossa.

Hauskalta kuulostava Keskööpäike (suom. keskiyön aurinko) on sen sijaan Lehen ihan omaa tuotantoa. Sen päivämääräleima ulottui vain tulevalle toukokuulle, joten jos panimon leimaustapa yhtään synkassa on, oli tämä olut maistohetkellä jo puolivuotiasta, mikä oluen nimen huomioiden voi olla ihan tottakin. Silti se vaikutti verrokkiaan tasapainoisemmalta ja ihan aromaattiseltakin, vaikka laiskaksi lopulta lässähtikin. Keskööpäike on humaloitu Equanotilla ja sen tehoa on terästetty etiketissäkin auringon symbolina toimivalla veriappelsiinilla eli veripunase veriapelsini viljalihalla.

Oli miten oli, nämä Tax Free –ostokset olisi voinut jättää tekemättä.

 Anderson's x Lehe Einstein

New England IPA / 6,6% / Lehe Pruulikoda, Tartto, Viro & Anderson's, Tartto, Viro

Samea, kuraisen harmaa ja varsin ruma ilmestys, kuten nämä NEIPAt yleensäkin tapaavat olla. Tuoksussa hyvin greippistä, havunsekaista tunnelmaa sekä yleistä tropiikin tuulahdusta. Hieman raskaan oloinen kuitenkin.

Maultaan sanalla aaltopituudella. Peräkärry on puhtaan greippisestä lopetuksesta huolimatta kepoinen, vaikka jälkimaussa pientä potkua vaikuttaa olevankin. Maun alkuosa on hyvin vaimea, sitten mukaan tulee greippiä, hetken päästä havuja ja pian taustalla soi soljuva, silti yllättävän yksipuolinen tropiikin hedelmäsinfonia. Tunnelma äityy paikoin hämmentävän pesuainemaiseksi. Kaksijakoinen, sinällään ihan maistuva NEIPA, joka ei kuitenkaan pääse läheskään sille tasolle, mitä olisi toivonut. Vaihtelua ja horjuvuutta on liikaa, että tästä voisi oikeasti nauttia. Kehno olut.

Tuomio: Turhan horjahteleva NEIPA. Nääh…

Pisteet: 27/50

Lehe Keskööpäike

New England IPA / 5,8% / Lehe Pruulikoda, Tartto, Viro

Kevyen rusehtava, oranssinen ja samea ilmestys. Vaahtoaa sopivasti, ei runsain mitoin. Tuoksu on tasaisen greippinen ja appelsiinimäinen, hieman trooppinen, mutta melko sävytön näiden tunnusmerkkien ulkopuolella.

Maku iskee kovemmin. Se on Einsteiniä tasapainoisempi, hyvin greippinen ja kevyemmin appelsiinimäinen. Aromaattisuus ei ole samalla tasolla kuin muissa viimeaikaisissa NEIPOissa, mutta veikkaan pullolla olevan ikääkin jonkin verran. Paha sanoa, sillä greippipuoli vaikuttaa olevan hyvässä iskussa. Mäntyä löytyy myös, samoin pihkaisuutta ja vahvasta poljennosta huolimatta aika väsyneeksi tämä lopulta osoittautuu. Ei niin vaihteleva ja hervoton kuin Einstein (se olut siis), mutta ei silti mairitteleva tapaus kuitenkaan.

Tuomio: Pettymykseksi kääntyvä, latteahko tapaus joka ei kovassa kilpailussa pärjää edes vähää alusta. Voipi olla, ettei ihan tuoreessa terässä, mutta päivämäärämerkinnät ovat maistohetkellä arvoitus.

Pisteet: 29/50

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

• Tyyli: Sour Ale
• Alk.%: 3,5
• Panimo: Evil Twin Brewing, Brooklyn, New York, USA

Sanguinem Aurantiaco eli veriappelsiini. Yksinkertainen ja selkeä nimi kuulostaa aina hienommalta kun sen latinaksi kääntää ja myönnettäköön, että pientä käännöskoneapua piti itsekin selvennöksen haussa käyttää.

Tölkkitrendi kasvaa kasvamistaan ja meillä Suomessakin on kauppamyynnissä jo useampi paha kaksonen. Peruslagereiden rinnalle ovat nousseet etenkin humaloidummat tölkkituotteet IPOjen, APOjen ja niiden sessioitavien serkkujen muodossa, mutta myös happamammat maut näyttävät yhä useammin etsiytyvän peltiastian sisuksiin. Pidän tästä suuntauksesta, sillä tölkki on mukava ja vaivaton kantaa… Ja muutenkin. Makuasioita toki ja aiheesta on tulossa vähän pidempikin tarina jahka ehdin.

Evil Twinin veriappelsiini on nimensä mukaisesti veriappelsiinillä maustettu, kattilahapatettu Sour Ale. Kolmen ja puolen prosentin vahvuuksissa liikkuvat hapanoluet ovat yleisesti hyviä kesäherkkuja ja vähän tätä ajatusta hyödyntäen otin kyseisen purnukan mukaan mökkipiipahdukselle. Olut löysi oivallisen sauman Lemmon kruunaaman rantasaunasession jälkeen, mutta ei vastannut lämpimän puoleisen kesäillan kutsuun, vaan lässähti hienoiseksi pettymykseksi. Täytyy toki myöntää, ettei maistelusessio edennyt puhtaasti oluen ehdoilla, vaan se nivoutui yhteen iltamakkaroiden käristelyn ja ruokailun kanssa, mikä tuntui nostavan oluen vaikutelmaa pykälällä tai kahdella. Ei silti mahdottomasti. Ruokajuomana rasvaisen makkaran kanssa ihan jees, yksistään grillailun ohessa hapuileva ja lattea esitys. Pisteet annettu kokonaiskuvan perusteella.

Evil Twin Sanguinem Aurantiaco

Vaaleankeltainen, kevytvaahtoinen olut. Hapan tuoksu on sitruksentäyteistä, kirpeää hedelmäisyyttä ammentava, joskin suht mieto kokonaisuutena onkin. Pirteä, raikas.

Maistopuoli tuli tehtyä makkarailtapalan valmistuksen ja evästämisen lomassa, joista etenkin jälkimmäisessä yhteydessä olut toimi suht kivasti. Viheromenainen happamuus ja greipin kirpeä hedelmäisyys tahdittivat vaaleaa makua pitkälti, mutta etenkin yksinään maistelun osalta kokonaisuus vaikutti hieman laiskalta ja puhdittomalta - tylsältä. Kirpeä, sinällään pirteä ja vähän vaimea. Ruoan kanssa olut löysi paremmin paikkansa, muttei lopulta tarjonnut mitään sen ihmeempää. Unohtuu helposti.

Pisteet: 27/50