Schloss Eggenberg Hopfenkönig

Schloss Eggenberg Hopfenkönig

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 5,1
• Panimo: Brauerei Schloss Eggenberg, Vorchdorf, Itävalta

Mieli teki rehtiä ja laadukasta peruslageria, joten nappasin Alkosta mukaan suht äskettäin valikoimiin saapuneen humalakuninkaan, Hopfenkönigin. ”Jaa, kauppavahvuinen”, totesin kotona, mutta viisipinnaisena oikeastaan jo selvästi lajityypin luonnollisen vahvuuden piirissä. Omana pöljänä periaatteena vain yleensä ollut, ettei Alkosta viitsi kauppatavaraa kotiin kantaa, sillä monopolin soisi keskittyvän sille suodun erityisaseman mukaisten juomien ja erikoisuuksien vaalimiseen.

Hopfenkönig on tosiaan Samichlausistakin tunnetun itävaltalaispanimon vaalea lager, joka Pilsiksikin näkyy tyypitettävän. Eggenberg-panimohan löytyy myös Tsekin puolelta ja nopea googlaaja päätynee ensin ihastelemaan Grazissa sijaitsevan Eggenberg-parokkilinnan jylhää ulkomuotoa oluttakin valmistavan Schloss Eggenbergin sijaan.

Perinteikkään, edelleen perheomisteisen Schloss Eggenbergin Hopfenkönig on 5,1-prosenttinen, Saazilla humaloitu Pils, joka esittäytyy meille hyvin tasapainoisena ja suht napakkana lagerina. Humalan purenta ei tosin aivan tsekkiverrokkien tasolle tunnu yltävän ja ehkä tämä tulikin enempi Hellesinä alas makusteltua. Hyvillä mielin toki.

Schloss Eggenberg Hopfenkönig

Vaaleankeltainen, kirkas ja valkeavaahtoinen olut. Raikas tuoksu on vaalean maltainen, yrttinen ja ruohoinen. Kevyehkö, mutta erheetön ja toimiva.

Maku voimakkaampi, mukavan yrttinen ja ruohikkoinen. Mallaspuoli on mukana vaaleana ja viljavana, vähän kepoisenakin. Ei makeutta, muutoinkin puhdaspiirteinen mutta samalla jännityksetön. Laadukas, hyvällä purennalla varustettu lager. Sitähän tässä haettiinkin.

Pisteet: 31/50

Olutblogisessiot vol. 3 – Kellarista löytyi maailman vahvin joulupukki

Schloss Eggenberg Samichlaus

Joulu ja olut… Siinä siis Helppoa Juotavaa –blogin antama aihe bloggareiden kolmansille sessioille. Aihe onkin sellainen, josta on usein ollut aikomus kirjoittaa hieman syvällisemminkin, mutta jotenkin idean syttyminen aina joulukiireiden keskellä aina vesittää homman. Pari vuotta sitten sanailin hieman pohjolan menneistä jouluperinteistä Nøgnen Sunturnbrewn äärellä ja jotain tuon kaltaista tekisi mieli harrastaa enemmänkin. Nuo joulukiireet tekivät kuitenkin taas tepposensa, joten tartuin perinteisempään oljenkorteen ja kävelin kellariin...

Koska alustuksessa lähes kiellettiin viittaamasta yhteen ilmiselvään joulupöydän mallasherkkuun, päätin suosiolla sivuuttaa Urbockin ja sahdin. Miksi molemmat? No kun ei mitään hajua kumpaa Jukka näistä mahtoi tarkoittaa...

Valitsin laatikoista oluen, jonka olin muutoinkin aikonut korkata tässä joulun tienoilla. Valinta osui arvojuomaan, jonka pitkähkö historia liittyy meneillään olevaan sesonkiin, mutta jolla on myös hauskasti jotain yhteistä meidän suomalaistenkin kanssa. Ainakin symbolisesti, joskin sattumalta. Kai...

Kyseessä on itävaltalaisen Schloss Eggenbergin tuhtilinjainen Samichlaus, 14-prosenttisen sulava ja soljuva lagerolut. Samichlaus on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa luonnollisesti joulupukkia. Sen tarina alkaa jo vuoden 1979 puolelta, joskin matkaan mahtuu muutaman vuoden seisokki Feldschlossenin ajattua alas ostamansa, perinteikkään ja alkujaan Samichlausta valmistaneen Hürlimannin tuotannon vuonna 1997. Oluen perinnettä jatkettiin kolmivuotisen tauon jälkeen perheomisteisen Eggenbergin toimesta, joka sai tukea kulttioluen henkiin herättämiseen entisiltä Hürlimannin panimomestareilta. Lisää taustoja ja muita huomioita voi lukea muutaman vuoden takaisesta arviostani, jolle tämä teksti on sujuvaa jatkoa.

Schloss Eggenberg Samichlaus

Samichlausta valmistetaan vuosittain vain yhden kerran ja tuo päivä osuu yksiin Suomen itsenäisyyspäivän kanssa. Olutta kypsytellään kaikkiaan kymmenen kuukautta ennen sen laskemista joulumarkkinoille. Ehkäpä saamme ensi vuonna oman Suomi100-versioinninkin, ken tietää. Toinen tarina sitten onkin, että voiko olutta meille myyntiin ottaa, koska joulupukki. Mutta eteenpäin.

Maistelin siis muutama vuosi sitten kaksi vuotta aikaisemmin pullotettua Samichlausta. Olutta on tarjolla vaihtelevasti verkkokaupoissa, mutta yhytin sitä aikanaan myös rodoslaisen turistirysän ruokakaupasta, minkä myötä varastoni kasvoi jokusella putelilla. Nyt kellarista kaivettu olut on osa tämän matkustajatuonnin satoa ja kuuluu samaan vuosikertaan aiemminkin arvioimani, tuoreemman oluen kanssa.

Vuonna 2012 pullotettu olut on tosiaan valmistettu vuoden 2011 joulukuussa ja sen BBE-merkintä vie tulevalle maaliskuulle. Ollaan siis eräällä tapaa lähellä tarinan ääripäätä, joten mikäs sen parempi tekosyy korkata varaston viimeinen Samichlaus. Ikää viitisen vuotta, vähän ylikin.

 Schloss Eggenberg Samichlaus

Eläkeikää lähestyvä Samichlaus on hyvin makea, lämmin ja rusinainen olut. Tumma, ruskean limppuinen ja siirappinen maltaisuus dominoivat makumaailmaa. Lisäsävynsä sille antavat myös ylikypsä ja kuivattu luumu, liköörimäinen ruusukvitten sekä etenkin loppumaussa suun sokeroiva ruskea, noh, sokerisuus. Aika äiteläksi on ajan mittaan mennyt, mutta yllättävän juotavaa kaikkeen makeuteen suhteutettuna.

Kenties lämpö, hitaus sekä mausteinen sivuvire hieman tasapainottavat tunnelmaa, mutta liköörimäiseksi se kuitenkin painuu. Jälkiruokaolut, joka ei muuta rinnalleen kaipaa. U know. Makiaa on... Sanoisin, että tuoreempi kokemus vei pelin melko selkeästi.

Niin ja muuten. Siitä Urbockista on tullut tarinoitua aiemmin jo vähän pidemmän ja savuisen jutun verran.

Ensikosketus vahvaan klassikkoon: Schloss Eggenberg Samichlaus

• Tyyli: Doppelbock
• Alk.%: 14,0
• Panimo: Brauerei Schloss Eggenberg, Vorchdorf, Itävalta

Nyt voitaneen sanoa, että vihdoinkin! Aikoinaan maailman vahvin olut ja edelleen yksi vahvimmista lagereista, klassikoksikin kehuttu joulupukkiolut Itävallasta - Schloss Eggenberg Samichlaus eli tuttavallisemmin Samichlaus. Sanat maailman vahvin ja lager on yhdistelmä, joka ei varsinaisesti nosta vettä kielelle, mutta onneksi mistään ylivahvasta, stereotypisestä malt liquerista ei suinkaan ole kysymys. Olut luokitellaan virallisemmin doppelbockien kategoriaan, mutta ohraviini tai suomennettuna elegantimman kuuloinen mallaslikööri lienevät myös varsin päteviä määritelmiä.

Vihdoinkin...

Olut on noussut reilun kolmikymmenvuotisen historiansa aikana suosituksi ja himoituksi jouluolueksi Euroopassa. Sen nimi on sveitsinsaksaa (Schwyzerdütsch) ja tarkoittaa joulupukkia. Sitä valmistetaan ainoastaan yhtenä päivänä vuodessa – joulukuun kuudentena eli Pyhän Nikolauksen päivänä, jonka jälkeen olut saa kypsyä kymmenen kuukautta ennen seuraavan vuoden joulumarkkinoille laskemista. Oluen alkuhistoria vie meidät Itävallan sijasta Sveitsiin, missä sen valmistus alkoi perinteikkään Hürlimannin toimesta jo vuonna 1979. Toinen sveitsiläispanimo Feldschlosschen kuitenkin osti Hürlimannin toiminnan vuonna 1997 ja ajoi samalla alas sen tuotannon – näin päättyi myös Samichlauksen taival mutta vain hetkeksi.

Kolmisen vuotta ehti kalenterin sivut kääntyä, ennen kuin jyhkeän maltainen olutnautinto palasi maailman kartalle. Tällä kertaa sen otti valmistaakseen itävaltalainen perhepanimo Brauerei Schloss Eggenberg, joka jatkaa perinnettä edelleen… Reseptiikka pysyi alkuperäisenä ja alkutahteihin saatiin apua myös Hürlimannin panimomestareilta, joten rajan ylityksestä huolimatta Samichlaus palasi entiseen loistoonsa. Hürlimannin tapauksessa mielenkiintoinen piirre on muuten se, että panimon lageria on edelleen saatavilla - Shepherd Neame nimittäin valmistaa sitä alkuperäisellä reseptillä Englannissa...

Heikkoihin uomiin ei Samichlaus resurrektiotaan kohdistanut, sillä vorchdorfilaisessa Eggenbegin linnoituksessa on valuteltu olutta aina 1300-luvulta lähtien – itse linnalla on ikää pari vuosisataa enemmän. ”Kotikäyttöönhän” tuo olut vuosisatojen ajan hupeni, mutta viimein 1681 muuan herra Weissmann otti panimotoiminnan haltuunsa ja aloitti kaupallisen oluen valmistuksen. Sanotaankin, että tästä alkaa ”Eggenberger”-oluiden historia…

Panimo on toiminut nykyisessä omistuksessaan aina vuodesta 1803 lähtien ja perheyrityksen johdossa on tällä hetkellä jo kahdeksas sukupolvi. Perinteet ovat siis pitkät ja tuona aikana on koettu kahdet maailmansodat ja muutamat tuhoisat tulipalotkin. Eggenbergin panimo kuuluu nykyisin itävaltalaisten perhepanimoiden vuonna 2008 perustamaan CULTURBrauer-liikkeeseen, jonka tavoitteena on vaalia paikallisia perinteitä, perheosaamista ja makuja sekä saattaa ne kansan tietoon Itävallassa.

Nykyistä panimoa Itävallassa...

Siinäpä nyky-Samichlauksen tarina ja taustat pähkinänkuoressa. Olutta on tarjolla kohtalaisen hyvin ulkomaisissa verkkokaupoissa ja huhujen mukaan vastikään Tuulensuun hanoihin oli kytketty ’08-vuosikerran tynnyri. Tuhdin oluen sanotaankin kehittyvän kauniisti ajan myötä, mikä allekirjoittaneelle sopii oikein hyvin. Nyt maistettavan pullon hankin viime syksynä yksittäiskappaleena, mutta hieman hassun sattuman kautta sain täydennettyä varastoa alkukesän Kreikan matkalla – Rhodoksen esikaupunkialueen supermarketin hyllystä nimittäin löytyi kyseistä olutta kohtalaiseen vajaan neljän euron pullohintaan… Hieman erikoinen tuliainen aurinkolomalta, mutta mikäpäs siinä…

Mikäli Eggenbergin linna ja sen tuottama olut aiheena kiinnostaa, kannattaa olla tarkkana käytettävien tietolähteiden taustoista… Panimo on nimittäin mahdollista sekoittaa tsekkiläiseen kaimaansa, Pivovar Eggenbergiin ja itse linnasta etenkin kuvamateriaalia etsivä enemmän kuin todennäköisesti harhautuu ihastelemaan hieman etelämmässä, Grazissa sijaitsevaa Eggenbergin barokkityyliä edustavaa linnaa. Mikäpäs siinä, komea rakennushan tuokin on ja löytyy muuten Unescon maailmanperintöluettelostakin! Eiköhän näillä päästä alkuun. Mikäli panimon oluet todella kolahtavat, on sinulla mahdollisuus olla oman elämäsi Bier Barone-kanta-asiakasklubin kautta… Paronina on mukava maistella oluita…eh, nimittäin. Panimon sijaintia voi ihmetellä tämän linkin takaa...

Schloss Eggenberg Samichlaus

Kauniin punertava, syvän mahonkinen olut niukalla vaahtokerroksella. Varsinaisesta utuisuudesta ei voida puhua, mutta siirappisen paksulta se valoa vasten näyttää.Tuoksu on huikea… Runsaasti leipäistä maltaisuutta, siirappisen tahmeaa makeutta sekä tummaa, kuivattua hedelmäisyyttä. Kevyemmin mansikkaista marjaisuutta, hienoisesti yrttisyyttä. Runsas, mutta liköörimäisen tiivis, monipuolinen ja kerroksellinen…

Myös maku viittaa liköörimäiseen arvokkuuteen sekä nautinnolliseen olotilaan. Keskitumman limppuista maltaisuutta, hieman ohennettua, silti imeltynyttä siirappisuutta sekä etenkin lopussa mukavasti leikkaavaa yrtin purevuutta. Alku on pehmeä, tummia, kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja punertavaa marjaisuutta henkivä – lopussa esiintyy hieman mausteistakin kuivuutta, mainittua katkeroa sekä alkoholin lämpöä. Melko tymäkkää, arvotisleenomaista, pehmeää nautittavaa sopivalla herättelyllä maustettuna. Lämmin, hivenen tahmea ja tuntumaltaan kohtalaisen runsas, öljymäinen olutnautinto.

Tuomio: Makeaa, imelää, pehmeää ja maltaista… Erinomainen mallaslikööri, joka sopii niin jälkiruokajuomaksi kuin rehelliseksi nautintohetken kruunaajaksinkin. Arvokas juoma, joka vaatii arvoisensa ajan… Huikea!

Pisteet: 40/50