 |
| Schloss Eggenberg Samichlaus |
Joulu ja olut… Siinä siis Helppoa Juotavaa –blogin antama aihe bloggareiden kolmansille sessioille. Aihe onkin sellainen, josta on usein ollut aikomus kirjoittaa hieman syvällisemminkin, mutta jotenkin idean syttyminen aina joulukiireiden keskellä aina vesittää homman. Pari vuotta sitten sanailin hieman pohjolan menneistä jouluperinteistä Nøgnen Sunturnbrewn äärellä ja jotain tuon kaltaista tekisi mieli harrastaa enemmänkin. Nuo joulukiireet tekivät kuitenkin taas tepposensa, joten tartuin perinteisempään oljenkorteen ja kävelin kellariin...
Koska alustuksessa lähes kiellettiin viittaamasta yhteen
ilmiselvään joulupöydän mallasherkkuun, päätin suosiolla sivuuttaa Urbockin ja
sahdin. Miksi molemmat? No kun ei mitään hajua kumpaa Jukka näistä mahtoi
tarkoittaa...
Valitsin laatikoista oluen, jonka olin muutoinkin aikonut korkata tässä joulun tienoilla. Valinta osui arvojuomaan, jonka pitkähkö historia liittyy meneillään olevaan sesonkiin, mutta jolla on myös hauskasti jotain yhteistä meidän suomalaistenkin kanssa. Ainakin symbolisesti, joskin sattumalta. Kai...
Kyseessä on itävaltalaisen Schloss Eggenbergin
tuhtilinjainen Samichlaus, 14-prosenttisen sulava ja soljuva lagerolut.
Samichlaus on sveitsinsaksaa ja tarkoittaa luonnollisesti joulupukkia. Sen
tarina alkaa jo vuoden 1979 puolelta, joskin matkaan mahtuu muutaman vuoden
seisokki Feldschlossenin ajattua alas ostamansa, perinteikkään ja alkujaan
Samichlausta valmistaneen Hürlimannin tuotannon vuonna 1997. Oluen perinnettä
jatkettiin kolmivuotisen tauon jälkeen perheomisteisen Eggenbergin toimesta,
joka sai tukea kulttioluen henkiin herättämiseen entisiltä Hürlimannin
panimomestareilta. Lisää taustoja ja muita huomioita voi lukea muutaman vuoden takaisesta arviostani, jolle tämä teksti on sujuvaa jatkoa.
 |
| Schloss Eggenberg Samichlaus |
Samichlausta valmistetaan vuosittain vain yhden kerran ja
tuo päivä osuu yksiin Suomen itsenäisyyspäivän kanssa. Olutta kypsytellään
kaikkiaan kymmenen kuukautta ennen sen laskemista joulumarkkinoille. Ehkäpä
saamme ensi vuonna oman Suomi100-versioinninkin, ken tietää. Toinen tarina sitten
onkin, että voiko olutta meille myyntiin ottaa, koska joulupukki. Mutta
eteenpäin.
Maistelin siis muutama vuosi sitten kaksi vuotta aikaisemmin
pullotettua Samichlausta. Olutta on tarjolla vaihtelevasti verkkokaupoissa,
mutta yhytin sitä aikanaan myös rodoslaisen turistirysän ruokakaupasta, minkä
myötä varastoni kasvoi jokusella putelilla. Nyt kellarista kaivettu olut on osa
tämän matkustajatuonnin satoa ja kuuluu samaan vuosikertaan aiemminkin
arvioimani, tuoreemman oluen kanssa.
Vuonna 2012 pullotettu olut on tosiaan valmistettu vuoden
2011 joulukuussa ja sen BBE-merkintä vie tulevalle maaliskuulle. Ollaan siis
eräällä tapaa lähellä tarinan ääripäätä, joten mikäs sen parempi tekosyy
korkata varaston viimeinen Samichlaus. Ikää viitisen vuotta, vähän ylikin.
 |
| Schloss Eggenberg Samichlaus |
Eläkeikää lähestyvä Samichlaus on hyvin
makea, lämmin ja rusinainen olut. Tumma, ruskean limppuinen ja siirappinen
maltaisuus dominoivat makumaailmaa. Lisäsävynsä sille antavat myös ylikypsä ja
kuivattu luumu, liköörimäinen ruusukvitten sekä etenkin loppumaussa suun
sokeroiva ruskea, noh, sokerisuus. Aika äiteläksi on ajan mittaan mennyt, mutta
yllättävän juotavaa kaikkeen makeuteen suhteutettuna.
Kenties lämpö, hitaus sekä mausteinen
sivuvire hieman tasapainottavat tunnelmaa, mutta liköörimäiseksi se kuitenkin
painuu. Jälkiruokaolut, joka ei muuta rinnalleen kaipaa. U know. Makiaa on... Sanoisin,
että tuoreempi kokemus vei pelin melko selkeästi.
Niin ja muuten. Siitä Urbockista on tullut tarinoitua
aiemmin jo vähän pidemmän ja savuisen jutun verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti