Nudist Mihkel Session IPA

Nudist Mihkel Session IPA

• Tyyli: Session IPA
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Peenjoogivabrik Nudist, Tallinna, Viro 
• Pantu: Põhjala, Tallinna, Viro

Virolaisen Nudistin kikkeliolut Mihkel tunnustaa sessioitavien IPA-tuotteiden tyylisuuntaa. Sen moottorina toimii hienon etikettikuvituksen ohella Mosaicilla, Motuekalla sekä Vic Secretillä suoritettu kuivahumalointi. Nimensä ja tiettävästi kuvitusideansa olut on saanut siiderimö/viinimöyrityksen perustajan, nykyisin pääjehun (ilmeisen näkymätöntä) viittaa kantavan Mihkel Männikin mukaan. Olut on valmistettu Põhjalalla.

Nudist Mihkel Session IPA

Vaaleaa, hieman utuista menoa valkean vaahdon alla. Tuoksussa on hyvin aromaattinen tunnelma. Sitrusta, herukkaa, kevyttä valkoviintä ja vaaleaa hedelmää.

Maku myötäilee tuoksua. Sitrus vetää aromaattista joukkoa, jossa herukkaisuus ja vaalea tropiikin hedelmäisyys pelaavat yhteen. On myös valkoviinimäistä kuivuutta ja kevyttä kukkaisuutta. Napakat hiilihapot, pitkä jälkimaku. Ei hassumpi.

Pisteet: 33/50

Põhjala Cellar Series Taara Avita! Rum Barrel Aged Stout 2015

Põhjala Cellar Series Taara Avita! Rum Barrel Aged Stout 2015

 

• Tyyli: Imperial Stout
  
• Alk.%: 10,8
• Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro

Taas vaihteeksi kellarin konmaritusta. Olen näemmä aikanaan tulkinnut Põhjalan Cellar Seriesin ideaa siten, että pullot pitää sulkea kellarin huomaan ennalta määräämättömäksi ajaksi. Näitä panimon alkuvuosien keitoksia kun siellä näkyy useampiakin nököttävän.

Taara Avita! -oluen martiniquelaisessa rommitynnyrissä puolisen vuotta odotellut versionti ei soitellut enää ollenkaan mieleni kelloja, vaikka pullollisen olen melko varmasti tuoreempanakin maistellut.

Internetin arviotietokantojen perusteella tulkitsin, että erää numero 081 edustava olut on vuoden 2015 pullotteita. Sen parasta ennen -päiväys umpeutui reilusti kolme vuotta sitten (06/08/18), minkä oluen olemuksesta pystyi kyllä aistimaan hiilihappojen olemattomuuden ja tiivistyneen, jopa liköörimäisen makumaailman kautta. Aikaa olut on tuntunut sietävän ihan mukavasti, vaikkei tämä kellariin unohdusten aivan parhaimpien lopputulemien joukkoon nousekaan.

Tykkään Põhjalan tavasta pitää nettisivuilla tietoja vanhemmistakin tuotteista ja muutoinkin suht informatiivisesta annista. Tarkastelussa olevan oluen rakennusaineet lienevät pysyneet kutakuinkin samoina eri erien välillä, joten alle listatuista palasista pääsee jo varsin hyvin perille, mitä nyt juomani olut on aikanaan syönyt.

Maltaat:

Munich Malt, Peated Malt, Cara Pale, Cara 50, Cara 100, Cara 150, Cara 200, Cara 300, Carafa T-2 Special, Chocolate Malt, Oats, Black Malt, Demerara Sugar

Humalat:

Magnum, Bramling Cross, Cascade, Goldings, Northern Brewer

Põhjala Cellar Series Taara Avita! Rum Barrel Aged Stout 2015

Musta, hyvin hillitysti vaahtoava olut kaatuu lasiin lähes stillinä. Tuoksu on syvä ja runsas. Varsin jyhkeä. Muhevaa paahteisuutta, runsaasti tummaa suklaata ja rusinaisia sävyjä. Ylikypsää kuivahedelmää, tynnyrin tunnelma tuntuu jo aika kaukaiselta. Ei tosin vaikuta haittaavan.

Ja maku jatkaa tuoksun tarinaa. Paahtunutta maltaisuutta, runsaasti tummaa suklaisuutta ja niitä rusinaisuuden johdattamia ylikypsiä kuivahedelmiä. Liköörimäiseksikin vähän luonnehtisin. Lämpöä, huulia tahmaavaa tunnelmaa, hienoista soljuvuutta ja hyvin hillittyä, jos minkäänlaista hiilihappopitoisuutta.  Hyvin aikaa kestänyt olut, joka ei ehkä spektaakkeliksi nouse, mutta tarjoaa siitä huolimatta kauniin nautinnon.

Pisteet: 38/50

Põhjala Virmalised 0

Põhjala Virmalised 0

• Tyyli: Alkoholiton olut (IPA)
  
• Alk.%: 0,5
• Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro
  

Alkon hyllyihin nostettiin pari viikkoa sitten varsin mielenkiintoinen holiton, jonka toivon maistokokemuksen myötä etsiytyvän myös kauppavalikoimiin. Viron kärkipanimoihin edelleen vakaasti lukeutuvan Põhjalan mainio Virmalised IPA on nimittäin saanut rinnalleen alkoholittomankin version. Ihan yksyhteen ei reseptejä varmaankaan voi verrata, sillä puoliprosenttisen uutuuden valmistuksessa on käytetty myös laktoosia ja kuusenkerkkää.

Nollalinjaa lähestyvä Virmalised onkin ladattu varsin runsaalla humalakattauksella ja vaikka alta vähän makeutta tuntuu puskevankin, pyyhkii trooppinen sitrushedelmäarsenaali sen yli kuin aavikkotuuli läpi Saharan. On kyllä mainio lisä tarjontaan.

Põhjala Virmalised 0

Haalean vaalea, hedelmäisen samea olut kevyellä vaahdolla. Tuoksu on pääosin sitrusvetoinen, ihan toimiva ja aika kevyt.

Maku sen sijaan iskee kovemmin. Ja on hyvä! Sitrusta hyvin raikkaalla otteella, tuoretta havuisuutta ja kevyempää trooppisuutta. Aromia riittää ja tosiaan hyvin raikaskin tunnelma oluesta kaiken kaikkiaan löytyy. Alta paistaa vähän semmoinen vierteinen makeus, mutta se onneksi jää runsaan aromihumaloinnin ja lopun kevyen katkeron alle. Tuoreus on varmasti korostetusti valttia, mutta silloin homma todistetusti myös toimii. Mainiota.

Põhjala Odravein

Põhjala Odravein

• Tyyli: Barley Wine
• Alk.%: 12,0
• Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro
  

Põhjalan Alkossakin vaikuttava ohraviini on ilmeisesti panimon vuotuinen synttäriolut ja kieltämättä aika kiva sellainen. Jyhkeä, kaksitoistaprosenttinen ja lämmittävä olut on odotuksellisesti melko hidasta nautittavaa ja vaikkei sen suutuntuma aivan tappiinsa ylläkään, soljuu se lasissa pitkään viipyillen, hartaasti nauttien.

Sen rakennusaineina toimivat mallaspuolella Pale malt, Melanoid Malt, Cara Pale, Cara 150 ja Cara 300 humalakirjon painottuessa ”perinteisempiin” lajikkeisiin (Magnum, Cascade ja Goldings). Odraveinistä on olemassa myös erinäisiä tynnyriversioitakin, mutta niiden kohdalla vähän mietityttää, kuinka paljon tuntuma ja makujen syvyys ohentuu twistin myötä. Pitäisi ehkä maistaa ennen isompaa empimistä….

Põhjala Odravein

Punakan ruskea, vaalean vaahdon nostava olut liukuu verkkaisesti alas lasin reunoja pitkin. Tuoksu on mehevän maltainen, lämmin ja voimakkuutta uhkuva. Eli kaunis. Kuivattuja luumuja, paahtuneen toffeista mallasta, siirappista mallasleipäisyyttä ja kuivahedelmiä. Tiukempi nuuhkaisu nostaa voimakkuuden nenään aika terävänä, edelleen siirapin kyllästämänä. Onpas kiva.

Makukin kolahtaa. Runsaan maltaisuuden vastapainona on myös lopussa aika napakasti puraisevaa katkeroa. Soljuva ja syvälle ulottuva maltaisuus tarjoaa toffeisuutta, paahtunutta limppuisuutta, siirappisuutta ja kuivahedelmäisyyttä luumujen johdolla. Lämmön tunne on voimakas ja soljuvuutta halkoo katkeron ohella alkoholin kärkevyyskin. Ei haittaa, kuuluu lajin luonteeseen ja selkeyttää muutoin ehkä liiankin imeläksi yltyvää tunnelmaa.

Suutuntuma saisi tosin olla muhkeampi eli aivan huippuunsa ylistettävissä tämä ei kuitenkaan ole. Hemmetin hyvä kuitenkin, mikä kelpaa kyllä sekin.

Pisteet: 39/50