Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Non-Alcoholic Stout

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Non-Alcoholic Stout

• Tyyli: Alkoholiton olut
• Alk.%: 0,5
• Panimot: Omnipollo, Sundbyberg, Ruotsi 

Hain Alkosta uutta Omnipolloa puhtaasti syvältä nousevaan kysymykseen pohjaten: voiko tämä oikeasti toimia? No eihän se voi, ainakaan maiston perusteella. Lego-ukon päältä näyttävään purkkiin on näet pakattu panimon varsin maineikkaan ja ansioituneen Noa Pecan Mud Cake -impin alkoholiton versio. Puolipinnainen pastry-tyylin Imperial Stout siis.

Aika pervo kokemushan tämä kaikkinensa on. Pyöreys onnistuu hämäämään alkumetreillä varsin onnistuneesti, mutta horjahtelu alkaa muutaman siemauksen jälkeen. Odotuksia parempi lopputulos eittämättä on ja mielestäni on hyvä, että näitä kunnianhimoisempiäkin kokeiluita markkinoille tuotetaan.

Läpimurto jää ruotsalaisilta kuitenkin vielä tekemättä.

Omnipollo Noa Pecan Mud Cake Non-Alcoholic Stout

Tummanpuhuva olut hentomittaisella, isokuplaisella vaahdolla. Tuoksu on runsas ja pehmeää suklaata, leivosmaisuutta ja pekaanipähkinää uhkuva. Vaniljaa on myös.

Maku aika veikeä. Rungon ponnettomuuden kyllä huomaa, mutta suutuntuma pysyy miellyttävän pyöränä. Makulisillä peitetäänkin pahimmat aukotukset. Pehmeää suklaisuutta, pekaanipähkinää ja banoffemaista leivosmaisuutta. Myös vaniljaa, jälkimaussa jännää nokisuutta. Lämmetessä tasapaino horjuu ja maku saa vierremäistä sivujuonnetta taakseen. 

Odotuksia parempi, vähän pervo toki. 

Fiskars Villi & Vapaa Alkoholiton Blonde

 

Fiskars Villi & Vapaa Alkoholiton Blonde

Fiskars Villi & Vapaa Alkoholiton Blonde ja diavola

• Tyyli: Belgian Blonde (alkoholiton)
• Alk.%: 0,5
• Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars, Suomi

Piipahdin ohikulkumatkalla Factoryn ja Etkon tiluksilla Klondyksessä pientä olutvaraston täydennystä hakemassa. Pizzaakin vielä sai, joten sovitin aikatauluun Diavolan mentävän aikaikkunan ja nappasin evään kylkeen Fiskarsin holitomien Villi & Vapaa -oluiden sarjaan kuuluvan, belgivetoa tarjoilevan Blonden.

Ruukkikylän holittomista Suokin tuotteet ovat osoittautuneet varsin hyviksi, mutta Fiskarsin Panimon tuotanto on jäänyt vielä kokonaan kokematta. Blonde osoittautuukin hyvin tyylinmukaiseksi, toki hieman kevyeksi belgiolueksi, joka pariutuu hyvin ruuan kaveriksi. Yksinäänkin siemailtuna varsin miellyttävä esitys.

Ja se pizza? Kyllähän Klondykessä käydessä kannattaa varata vähän tilaa vatsankin pohjalle. Sen verran mukavasti tuo pitkän työpäivän perään maistui.

Fiskars Villi & Vapaa Alkoholiton Blonde

Vaalea ja nätti olut. Tuoksussa belgimausteisuutta ja sitrusta. Vehnäolutamainen tausta. Maku ei ole hassumpi. Belgimausteisuutta löytyy, samoin sitrusta. Muutoin mieleen tulee enemmänkin hefetyylin veto. Hieman kevyempänä, joskaan ei ohuena kuitenkaan. Holittomien sarjaan kyllä hyvä lisä.

Rothaus Weizenzäpfle Alkoholfrei

Rothaus Weizenzäpfle Alkoholfrei

• Tyyli: Hefeweizen
• Alk.%: 0,0
• Panimo: Badische Staatsbrauerei Rothaus, Grafenhausen-Rothaus, Saksa

Schwarzwaldin seutukunnan panimoylpeys Rothaus on takuuvarma perusgermaanityylien taitaja, jonka edesottamuksia nähdään Suomenkin markkinoilla aina aika-ajoin. Panimon tunnetuin tuote ainakin meikäläisittäin lienee heidän erinomainen Tannenzäpfle Pils, jonka alkoholitonkin versio peittoaa monet tarjolla olevista ”täysvahvoista” lajiedustajista.

Tällä kertaa pureudummekin panimon mainion vehnäoluen, Weizenzäpflen, alkoholittomaan versiointiin. Holittomia vehniähän vaivaa hyvin usein yltäkylläinen makeus, joka lannistaa maisteluinnon jo parin suullisen jälkeen. Grafenhausenissa makeus on kuitenkin jätetty muiden toimijoiden riesaksi ja pullosta kaatuu lasiin yksi parhaimmista holittomien kastiin lukeutuvista vehnäoluista, mitä vastaan on tullut. Meno on ehkä hieman mietoa, mikä on toki ymmärrettävää, muttei isossa määrin häiritsevää. Kesää vasten erittäin potentiaalinen vaihtoehto.

Rothaus Weizenzäpfle Alkoholfrei

Kaunis, sameapiirteinen ja runsasvaahtoinen vehnäolut. Tuoksussa pehmeää banaania, kevyttä neilikkaa ja mausteisuutta. Vehnää alla. Ei pöllömpi.

Maku on valitettavasti hieman tyhjä, mutta antamiltaan aromeiltaan kyllä oikein hyvä. Ei turhaa makeutta, ei muutakaan häröilyä. Banaanista esterisyyttä, vehnävää maltaisuutta, neilikkaa ja mausteisuutta. Alkumaun jälkeen volyymi vain laskee hurjasti, jälkimaku on taas voimakkaampi.

Kesällä näitä vetelisi hellekelissä hyvillä mielin, mutta viileämmän säätilan tunnelmisssa meno jää varmaan liian kesyksi. Potentiaalia on, helposti parhaita holittomia vehnien saralla.

Staropramen Non Alcoholic

Staropramen Non Alcoholic

• Tyyli: Alkoholiton lager
• Alk.%: 0,5
• Panimo: Pivovary Staropramen, Praha, Tsekki
  

Staroprameniin minulla on melko vähäistä kosketuspintaa menneisyydessäni ja se on jäänyt aika selkeästi eritoten budvarien varjoon, ehkä Urquellinkin, vaikken senkään ylimmäksi ystäväksi tunnustaudu. Nappasin kuitenkin prahalaisten holittoman (0,5%) lagerin testiin, kun näitä tulee aina tasaiseen tahtiin koluttua läpi. Eritoten markkinateksti kiinnitti huomioni:

Staropramenin alkoholittoman lagerin sielu rakentuu huolellisesti poimitusta aromaattisesta Saazer humalasta, Tšekin maaseudulla kasvaneesta kevätohrasta sekä Staropramenin panimomestareiden salaisesta reseptistä. Lopputulos on erittäin raikas alkoholiton olut, joka on täynnä makua ja aromia.

No, eipä tämä tosiaan pölhömpi esitys näihin vahvuuksiin ole ja on oikeastaan perusbulkkia makuisampaa tavaraa. Humalointi jää kuitenkin varsin vaatimattomalle tasolle, vain kepeäksi yrttisyyden välähdykseksi. Sitä kun saisi paremmin esiin, olisi tässä hyvinkin ryhdikäs valinta moneen tilanteeseen. Oluen taustatietoja avataan muuten mukavan tarkalla tasolla.

Raaka-aineet: Vesi, ohramallas, humalauute, humala, hiilidioksidi.

10 EBC / 25 IBU

Maltaiksi mainitaan tsekkiperäiset Pilsner- ja Münchner -laadut, humalaksi on valittu Saaz.

Staropramen Non Alcoholic

Hieman kuparinen olut ohuella vaahdolla. Tuoksu on vaalean paahtoleipäinen. Ennen paahtoa siis. Moniviljainen vaikutelma, jos leipätermeissä pysytään. Humalointi on merkittävän vähän esillä, kevyttä yrttisyyttä lähinnä löytyy.

Maku on ihan toimiva, menisi normilagerista hyvin ja on perusbulkkia parempikin, myös runsasmakuisempi. Moniviljaleipää, kevyttä hunajaisuutta ja edelleen varsin maltaista menoa. Lopussa hienoista mausteisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Varsin hyvää ja menevää tavaraa, mutta kesällä maistettu ja jatkokäytössäkin vieraillut Budvar tämän tsekkitaiston erinomaisuudellaan aika selvästi.