Rousal Pils on Acid

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Eipä ole hetkeen tullut törmättyä pienen saaristopanimon tuotoksiin. Ensikosketus Rousalin oluisiin tuli otettua aivan blogin alkuaikoina eli vuoden 2013 talvella, jolloin itse panimokin oli suhteellisen nuori tulokas. Katsoin jo nopeasti, että mainio Rousal Pils olisi tullut taas Jyväskylän oluttarjontaan, mutta pullon kaulassa oleva tarra paljasti kyseessä olevan hieman tuunatumpi versio perinteisen oluttyylittelyn sijaan.

Siinä missä ”alkuperäinen” Rousal PIls hurmasi maistajansa linjakkaalla purennalla ja puhtaalla makupaletilla, on tämä on Acid –versio sitten enemmän reseptillään leikittelevä kuriositeettiolut. Rousal Pils on Acid –editionin valmistuksessa on käytetty lagerhiivan lisäksi myös brettaa sekä Patrik Laineen vanhempien maineikkaan pienleipomon, Rosala Bagaren AB:n taikinajuurta. Mitenkään übererikoisesta makumaailmasta ei kuitenkaan onneksi puhuta, vaan se tasapainottelee hauskasti perusvarman pilsin ja brettaisen orvalmaisuuden rajamailla. 

Panimon peruspils on valmistettu luomuraaka-aineista, joten oletan että tämä modernisoitukin versio luottaa samaan kaavaan. Samaa juonta seuraten humalointikin lienee toteutettu Saazin voimin, vaikkei tästä minulla sen suurempaa varmuutta olekaan.

Rousal Pils on Acid

Rousal Pils on Acid

Vaalea, vilkavaa maltaisuutta asteen syvempi näky valkean vaahdon hunnuttamana. Tuoksu on hyvä. Brettaa löytyy heti ja sen läsnäolo on vahvaa. Mukana on hyvin toimivaa lehtevän tuoretta, vanhan mantereen sitruksella terästettyä jalohumalaista aromaattisuutta. 

Maultaan tunnelma on alkuun hieman sekavampi. Se on sekoitus yrttisen sitrussävyistä pilsiä sekä jopa kevyen orvalmaista, teräväpuheista ja melko voimakastakin brettan taikuutta. Lopetus kääntyy aromaattisesta pöheiköstä purevan ruohikkoiseen suuntaan, katkeron tenhon tehostuessa hallitun happamuuden ilmoitellessa itsestään. Lämpö tuo esiin myös hedelmää. Brettapils... No, siinäpä se kootusti selitettynä. Perinteisiä tyylirajoja tarkastellen vähän sekava, mutta lopulta kuitenkin aika veikeä kokonaisuus. 

Tuomio: Brettapils lagerrivin piristysruiskeeksi. 

Pisteet: 34/50

Suomen saaripanimot

Olutta valmistuu Suomessa myös saarimaisemissa.

Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka moni kotimainen pienpanimo sijaitsee saarella? Minä olen ja tein sen vuoksi syväluotaavan nollatutkimuksen aiheeseen. Just for fun, koska karttojahan on mukava selailla, vaikkei siitä varsinaisesti mitään hyötyä olisikaan.

Pienpanimoiden perustamistahti on pysynyt tasaisen vilkkaana jo pidemmän aikaa, kokonaismäärän lähennellessä jo kieltolakia edeltävien vuosien ennätystä, jolloin maassamme toimi satakunta panimoa. Joskus kaukaiselta tuntunut 80 panimon raja on jo nyt rikottu*, uusien panimoprojektien seuratessa edelleen toinen toistaan. Ajatus saariemme panimotarjonnan tarkastamisesta virisikin kahden perusteilla olevan merellisen panimoprojektin myötä ja hyppysiini tarttuikin muutama huomionarvoinen seikka.

• Suomessa toimii kahdeksan saarella sijaitsevaa panimoa ja yksi, jolla ei mannersijainnista huolimatta ole suoraa maayhteyttä muuhun Suomeen.
• Lisäksi merialuiden saarille on par’aikaa nousemassa kaksi uuttakin panimoa.
• Sisävesistöjen saaripahaset edustavat selkeää vähemmistöä saaripanimoiden tarjonnan painottuessa vahvasti merialueille.
• Sisävesien suurimmat saaret ovat säilyttäneet neitseellisen tilansa panimoiden suhteen. Merialueiden suurimmat saaret sen sijaan joko ovat tai tulevat pian olemaan hyvin edustettuina panimokartalla.

Suurin panimollinen sisävesisaari on Kuopion edustalla sijaitseva Vaajasalo, joka tunnetaan Alahovin Viinitilan lisäksi myös sen yhteydessä jo muutaman vuoden toimineesta Alahovin Panimosta. Vaajasalo pinta-alaltaan vasta 62. suurin sisävesien saari eli aivan kärkipäässä ei tällä listalla keikuta. Vaajasalon lisäksi sisävesillä vain Savonlinnan Talvisalossa on panimotoimintaa (Waahto Brewery).

Vaajasalo on Suomen suurin sisävesien saari, jolla toimii pienpanimo.

Merimaisemissa sen sijaan riittää koluttavaa. Kuudesta suurimmasta ulkovesien saaresta peräti kolmella on jo nyt aktiivista panimotoimintaa kahden muunkin saadessa nimensä piakkoin listoille. Suurimpana saariston maa-alueena tunnettua Ahvenanmannerta asuttaa vastikään osakeannilla potkua laajentamisella hakenut Stallhagen. Lemströmin kanavan Ahvenanmantereesta erottama Lemlandkin (6. suurin) sai oman panimonsa syksyllä Open Water Breweryn aloitettua tositoimet. 

Mantereen tuntumassa sijaitsevan Kemiönsaaren keskustaajamassa vuodenpäivät toiminut Kimito Brewing nosti merialueiden toiseksi suurimman saaren olutkansan tietoisuuteen täydentäen lähiseudun jo ennestään tiivistä panimotarjontaa. Kemiönsaaren kuntaan kuuluvan Hiittisten saariston syrjäinen Rosala sen sijaan toimii pienen Rousal Brygghusin kotipaikkana.

Savonlinnan Waahto Brewery on toinen sisämaan saarilla toimivista panimoistamme.

Perämeren Hailuodon (3.) oma panimoprojekti on jo hyvässä vauhdissa, Raippaluodon (4.) Klobbskattiin rakentuvan Kvarken Breweryn vasta rikottua radiohiljaisuuden aikeistaan. Hankkeiden konkretisoituessa ensimmäisen oluen asteelle jää kuuden suurimman merialueen saaren joukkoon vain yksi panimoton kolkka, Naantalin Otava (5.).

Joukkoa hämmentämään nostin Suomen toiseksi pohjoisimman toimijan eli Tornion Panimon, jonka toimipaikkana palveleva vanha Lapin Kullan tehdas sijaitsee Ruotsin rajan tuntumassa Suensaaressa. Nimestään huolimatta Suensaari ei ole irrallaan muusta maailmasta, vaikkei sillä Suomen kanssa maayhteyttä olekaan. Maankohoamisen ja maantäytön myötä Ruotsin ”mantereeseen” ajan myötä yhdistetty Suensaari jää Suomen ja Ruotsin välisen rajan ainoa poikkeuksena Torniojoen länsipuolelle. Se ei ole saari, vaikka muualta Suomesta sinne siltaa myöten kuljetaankin…

Muita panimoiden asuttamia saaria suosittuna turistikohteenakin kunnostautuva Suomenlinnan Iso Mustasaari (Suomenlinnan Panimo) sekä Vaasan edustan Vaskiluoto (NP Brewers).

Lista saaripanimoista:

Stallhagen (Ahvenanmanner)

Getavägen 196, 22410 Godby

Open Water Brewery (Lemland)

42 Knutsbodavägen, 22610 Lemland

Kimito Brewing (Kemiönsaari)

Pyhän Andreaksentie 3, 25700 Kemiö

Rousal Brygghus (Rosala)

Norrlandsvägen, 25950 Rosala

Suomenlinnan Panimo (Iso Mustasaari)

Suomenlinna C 1, 00190 Helsinki

NP Brewers (Vaskiluoto)

Niemeläntie 14, 65170 Vaasa

Alahovin Panimo (Vaajasalo)

Alahovintie 236, 71130 Kuopio

Waahto Brewery (Talvisalo)

Puistokatu 4, 57100 Savonlinna

Tornion Panimo (Suensaari)

Lapinkullankatu 1, 95400 Tornio

Perusteilla olevat saaripanimot:

Hailuodon Panimo (Hailuoto)

Luovontie 233, 90480 Hailuoto

Kvarken Brewery (Raippaluoto)

Klobbskatt, Raippaluoto

*mikäli panimoiden useammat toimipisteet ja suuret panimot lasketaan mukaan yhtälöön.

Rousal Amber Ale

• Tyyli: Amber Ale
• Alk.%: 4,6
• Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi

Rosalan saarelle pääsee lautalla Kemiönsaaren eteläkärjestä, Kasnäsin satamasta. Hieman mutkien takana sijaitsee siis Patrik Laineen viime keväänä perustama panimo, jonka markkinointi saati medianäkyvyys ei todella ole ollut kuluttajaa häiritsevää. Niin vain hiipi kauppojen hyllyihin jo panimon neljäs olut tämän vuoden aikana, mikä on mielestäni kohtalaisen kovakin tahti näin pienelle, aloittelevalle toimijalle pienpanimomarkkinoilla. Tämä ei suinkaan ole huono asia, etenkään kun otetaan huomioon kolmen edellisen tuotteen maistuvat maut… Olutkellarin jutut panimon kaikista tuotteista voi lukea Rousal Brygghus-tagin takaa.

Maitokauppavahvuinen Rousal Amber Ale tuli itselleni tietoisuuteen vasta Länsiväylän oluthyllyn edustalla seistessäni itsenäisyyspäiväviikolla. Mukaan lähti miettimättä pullollinen tätä uutuutta, jonka kylkeä komistaa tähän saakka ehkä irstaimman näköisin partasuu-potretti, mitä panimon etiketeissä on tavattu nähdä. Merikapteenista arvokkuutta tuo toki henkii, mutta silti etäinen mielenyhtymä vanhaan kunnon partajyyrään tuosta kuitenkin tulee. Kesällä kyselin muuten Patrikilta, että keitä etikettien hahmot esittävät. Vastaukseksi sain, etteivät ne pohjaudu kehenkään oikeaan henkilöön, vaan ovat vain kuvitteellisia hahmoja. Kuuleman mukaan saariston väestö on harvaa, joten ihmisten yksityisyyden suojelemiseksi päädyttiin fiktiohahmoihin. Sinällään sääli, sillä saariston oluille olisi sopinut loistavasti taustatarinat vanhoista kunnon majakan vartijoista ja kalastajista, jotka tapasivat kesäiltana nautiskella pullollisen merten takaa tuotuja mallasherkkuja…

Rousal Amber Ale

Aprikoosin oranssi, hienoisen harmaata ruskeutta joukossa. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se on kauniin suurikuplaista ja valkoista, joskin laskee melko nopeasti. Tuoksu painottuu runsaaseen humalointiin, eikä hienoista makeutta mukaan tuovalla mallasrungolla ole oikein mahdollisuuksia tässä taistossa. Sitä maantiedon tunneilla harvemmin mainittua runsaan greippistä havumetsää löytyy läpi matkan ja se onkin sen verran jymäkkää, että tuoksusta muodostuu katkeran kuivakka yleisilmeeltään. Myös maussa mennään humalan mielen mukaan. Greippinen katkeruus on vahvimmin esillä ja nappaakin heltasta kiinni rapean nahkeassa jälkimaussa. Havuinen tuoreus tahdittaa sen juoksua onnistuneesti ja kokonaisuus onkin todellista humalan hekumaa. Mallaspuolesta ei voine muuta sanoa, kuin että se on vaaleahko, ehkä hivenen karamellinen – todella hyvin se kuitenkin peittyy tuonne alle. Kevyttä, eksoottista hedelmäisyyttäkin löytyy aromin kymmenyksinä, joten mistään suuresta ryöpystä ei ole kyse. Olosuhteisiin nähden (lue: maitokauppa ja runsas, dominoiva humalointi) erittäin onnistunut kokonaisuus. Katkerot ovat kuivaa sorttia ja määrittävät pitkälti oluen yleisilmeenkin – imelyys on pitkälti karsittu pois. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein toimiva, miellyttävän rapea olut. Suosittelen testaamaan, mikäli kuvatunlainen tyylisuunta iskee – hop headeille.

Pisteet: 36/50