torstai 19. joulukuuta 2013

Rousal Amber Ale


Rosalan saarelle pääsee lautalla Kemiönsaaren eteläkärjestä, Kasnäsin satamasta. Hieman mutkien takana sijaitsee siis Patrik Laineen viime keväänä perustama panimo, jonka markkinointi saati medianäkyvyys ei todella ole ollut kuluttajaa häiritsevää. Niin vain hiipi kauppojen hyllyihin jo panimon neljäs olut tämän vuoden aikana, mikä on mielestäni kohtalaisen kovakin tahti näin pienelle, aloittelevalle toimijalle pienpanimomarkkinoilla. Tämä ei suinkaan ole huono asia, etenkään kun otetaan huomioon kolmen edellisen tuotteen maistuvat maut… Olutkellarin jutut panimon kaikista tuotteista voi lukea Rousal Brygghus-tagin takaa.

Maitokauppavahvuinen Rousal Amber Ale tuli itselleni tietoisuuteen vasta Länsiväylän oluthyllyn edustalla seistessäni itsenäisyyspäiväviikolla. Mukaan lähti miettimättä pullollinen tätä uutuutta, jonka kylkeä komistaa tähän saakka ehkä irstaimman näköisin partasuu-potretti, mitä panimon etiketeissä on tavattu nähdä. Merikapteenista arvokkuutta tuo toki henkii, mutta silti etäinen mielenyhtymä vanhaan kunnon partajyyrään tuosta kuitenkin tulee. Kesällä kyselin muuten Patrikilta, että keitä etikettien hahmot esittävät. Vastaukseksi sain, etteivät ne pohjaudu kehenkään oikeaan henkilöön, vaan ovat vain kuvitteellisia hahmoja. Kuuleman mukaan saariston väestö on harvaa, joten ihmisten yksityisyyden suojelemiseksi päädyttiin fiktiohahmoihin. Sinällään sääli, sillä saariston oluille olisi sopinut loistavasti taustatarinat vanhoista kunnon majakan vartijoista ja kalastajista, jotka tapasivat kesäiltana nautiskella pullollisen merten takaa tuotuja mallasherkkuja…

Rousal Amber Ale


Aprikoosin oranssi, hienoisen harmaata ruskeutta joukossa. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se on kauniin suurikuplaista ja valkoista, joskin laskee melko nopeasti. Tuoksu painottuu runsaaseen humalointiin, eikä hienoista makeutta mukaan tuovalla mallasrungolla ole oikein mahdollisuuksia tässä taistossa. Sitä maantiedon tunneilla harvemmin mainittua runsaan greippistä havumetsää löytyy läpi matkan ja se onkin sen verran jymäkkää, että tuoksusta muodostuu katkeran kuivakka yleisilmeeltään. Myös maussa mennään humalan mielen mukaan. Greippinen katkeruus on vahvimmin esillä ja nappaakin heltasta kiinni rapean nahkeassa jälkimaussa. Havuinen tuoreus tahdittaa sen juoksua onnistuneesti ja kokonaisuus onkin todellista humalan hekumaa. Mallaspuolesta ei voine muuta sanoa, kuin että se on vaaleahko, ehkä hivenen karamellinen – todella hyvin se kuitenkin peittyy tuonne alle. Kevyttä, eksoottista hedelmäisyyttäkin löytyy aromin kymmenyksinä, joten mistään suuresta ryöpystä ei ole kyse. Olosuhteisiin nähden (lue: maitokauppa ja runsas, dominoiva humalointi) erittäin onnistunut kokonaisuus. Katkerot ovat kuivaa sorttia ja määrittävät pitkälti oluen yleisilmeenkin – imelyys on pitkälti karsittu pois. Kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein toimiva, miellyttävän rapea olut. Suosittelen testaamaan, mikäli kuvatunlainen tyylisuunta iskee – hop headeille.

Pisteet: 36/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti