- Tyyli: Amber Ale
- Alk.%: 4,6
- Panimo: Rousal Brygghus, Rosala, Suomi
Rosalan saarelle pääsee lautalla Kemiönsaaren eteläkärjestä,
Kasnäsin satamasta. Hieman mutkien takana sijaitsee siis Patrik Laineen viime
keväänä perustama panimo, jonka markkinointi saati medianäkyvyys ei todella ole
ollut kuluttajaa häiritsevää. Niin vain hiipi kauppojen hyllyihin jo panimon
neljäs olut tämän vuoden aikana, mikä on mielestäni kohtalaisen kovakin tahti
näin pienelle, aloittelevalle toimijalle pienpanimomarkkinoilla. Tämä ei
suinkaan ole huono asia, etenkään kun otetaan huomioon kolmen edellisen
tuotteen maistuvat maut… Olutkellarin jutut panimon kaikista tuotteista voi
lukea Rousal Brygghus-tagin takaa.
Maitokauppavahvuinen Rousal Amber Ale tuli itselleni
tietoisuuteen vasta Länsiväylän oluthyllyn edustalla seistessäni
itsenäisyyspäiväviikolla. Mukaan lähti miettimättä pullollinen tätä uutuutta,
jonka kylkeä komistaa tähän saakka ehkä irstaimman näköisin partasuu-potretti,
mitä panimon etiketeissä on tavattu nähdä. Merikapteenista arvokkuutta tuo toki
henkii, mutta silti etäinen mielenyhtymä vanhaan kunnon partajyyrään tuosta
kuitenkin tulee. Kesällä kyselin muuten Patrikilta, että keitä etikettien
hahmot esittävät. Vastaukseksi sain, etteivät ne pohjaudu kehenkään oikeaan
henkilöön, vaan ovat vain kuvitteellisia hahmoja. Kuuleman mukaan saariston
väestö on harvaa, joten ihmisten yksityisyyden suojelemiseksi päädyttiin
fiktiohahmoihin. Sinällään sääli, sillä saariston oluille olisi sopinut
loistavasti taustatarinat vanhoista kunnon majakan vartijoista ja kalastajista,
jotka tapasivat kesäiltana nautiskella pullollisen merten takaa tuotuja
mallasherkkuja…
 |
| Rousal Amber Ale |
Aprikoosin oranssi, hienoisen harmaata ruskeutta joukossa.
Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se on kauniin suurikuplaista ja valkoista, joskin
laskee melko nopeasti. Tuoksu painottuu runsaaseen humalointiin, eikä hienoista
makeutta mukaan tuovalla mallasrungolla ole oikein mahdollisuuksia tässä
taistossa. Sitä maantiedon tunneilla harvemmin mainittua runsaan greippistä
havumetsää löytyy läpi matkan ja se onkin sen verran jymäkkää, että tuoksusta
muodostuu katkeran kuivakka yleisilmeeltään. Myös maussa mennään humalan mielen
mukaan. Greippinen katkeruus on vahvimmin esillä ja nappaakin heltasta kiinni
rapean nahkeassa jälkimaussa. Havuinen tuoreus tahdittaa sen juoksua
onnistuneesti ja kokonaisuus onkin todellista humalan hekumaa. Mallaspuolesta
ei voine muuta sanoa, kuin että se on vaaleahko, ehkä hivenen karamellinen –
todella hyvin se kuitenkin peittyy tuonne alle. Kevyttä, eksoottista
hedelmäisyyttäkin löytyy aromin kymmenyksinä, joten mistään suuresta ryöpystä
ei ole kyse. Olosuhteisiin nähden (lue: maitokauppa ja runsas, dominoiva
humalointi) erittäin onnistunut kokonaisuus. Katkerot ovat kuivaa sorttia ja
määrittävät pitkälti oluen yleisilmeenkin – imelyys on pitkälti karsittu pois.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein toimiva, miellyttävän rapea olut.
Suosittelen testaamaan, mikäli kuvatunlainen tyylisuunta iskee – hop headeille.
Pisteet: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti