Jyväskylän SOPPin makuja

Tuossa tuli jo aiemmin tehtyä kevyttä yhteenvetoa Jyväskylän SOPPista yhden päivän näkökulmasta ja nyt on aika purkaa sanoiksi melko raskaaksi, mutta sitäkin antoisammaksi kulminoitunut olutvalikoima. Tai ainakin se osa siitä, mikä omassa lasissa torstaipäivän aikana pyörähti. Huteja ei pitkälle listalle oikeastaan mahtunut ja muutama suosikki tuli jo edellisessä jutussa nostettua esiin. Huippupisteitä ja fiiliksiä tarjoiltiin niiden lisäksi myös monen muun makupalan voimin.

Hiisi / Ruosniemi / Maistila BIPL Thumpr

Tyyli: Sour India Pale Lager – Alk.%: 6,9 – Panimo: Hiisi (Jyväskylä) / Ruosniemen Panimo (Pori) / Maistila (Oulu) – Pisteet: 39/50

Porttien avautumisen aikaan osa kojuista haki vielä henkilökuntaansa, mutta HIISIn tiskillä näkyi jo nojailevan kolme toimettaman näköistä hahmoa. Lasina oli tapahtuman alkutaipaleella aiemmilta vuosilta tuttu kolpakko, kun portilla ei vielä pienempää lasikokoa tullessani löytynyt. Mutta saahan sen pikkuannoksen isompaankin lasiin.

Kolmen kovan kotimaisen kollabona kehitelty, brettalla kypsytelty, ronskisti humaloitu India Pale Lager vaikutti paperilla sen verran kiinnostavalta, että siitä oli hyvä aloittaa. Oluesta liikkui ”huhuja” jo Olutsataman aikoihin, joten koko kesän kestänyt odotus sai nyt maistuvan palkintonsa. Tästä oli hyvä aloittaa kotikaupungin kesän toiset olutfestarit!

• Trooppisen aromaattinen, greippinen ja funkahtava. Silti raikas. Ei tästä kyllä lageria kaivaisi sitten millään, mutta eipä ole väliksikään. Lopussa hieman karhea, maistuva ja kesäinen humalapommi… brettaisella vivahteella. Oh lord!

Rekolan Panimo Paavin Polku (Winter Edition)

Tyyli: Tripel – Alk.%: 9,0 – Panimo: Rekolan Panimo (Fiskars) – Pisteet: 39/50

HIISIn tiskiltä luotiinkin ahkerasti katseita vastapäätä asetetulle Rekolan Panimon ständille, jonka takaa löytyi ex-hiisiläinen, vast’ikään fiskarilaistunut herrasmies-Topi. Dramatiikkaahan tähän leirin vaihtoon ei liity, mutta pientä hyvänhenkistä läpänheittoa aihe tuntuu puolin ja toisin herättävän. Pilke silmäkulmassa ja hymyssä suin. Siksipä siis Topin kuulumisia kyselemään ja miehen mukana matkannutta Paavin Polkua, noh, tepastelemaan.

Rekolan uudehko tripel tulee syksyn myötä myös Alkon valikoimiin (hinta ”saatanallinen” 6,66€), mutta SOPPissa oli tarjolla sen viritetympää Winter Editionia. Kaikenlaista pientä kivaa siinä perusversioon nähden kuulemma oli – shampanjahiivasta lähtien – ja monipuolisia makuja tarjonnut belgiviritys iski ainakin allekirjoittaneeseen kovasti.

• Erikoinen tripel, ehkä siksi uppoaakin näin hyvin! Rustiikkinen, makeahkon puoleinen, mausteisen hiivainen. Pehmeähkö, miellyttävä ja moniulotteinen. Oikeita sanoja on tähän kirjoon yllättävä hankala löytää, mutta kirpakkaa hedelmääkin tarjoava, erikoinen ja lopussa jopa valkoviinimäistä vivahdetta saava tripel tämä joka tapauksessa on. Paljon kaikkea, paljon hyvää. Pitää napata sekin versio, mikä Alkoon napsahtaa!

Kaksi maistuvaa sahtia...

Lapin Voima (Olu Bryki Raum) Kullero Ruissahti

Tyyli: Sahti – Alk.%: 8,0– Panimo: Lapin Voima (Rauma) – Pisteet: 40/50

Välissä nopea lasinvaihto, joka luonnollisesti osottautui virheeksi. Lapin Voiman aamulla 300km matkustanut Ruissahti ei tahtonut pikkuiseen munakuppiin oikein asettua, vaan kuohui reilusti yli. Piti illemmalla hakea siis lisää hyväski havaitun laadun varmistamiseksi. Pysyin tuolloin kannassani…

Paljon puhututtanut, muissa tapahtumissa kehuja nostattanut sahti kiinnosti etukäteen ehkä eniten ja kuten jo tuli mainittuakin, ei sahdintekijä Jouko Ylijoen tarinoita kannata jättää kuulematta. Vinkkinä jatkoon siis.

• Vaaleahkon ruskean sahti on suussa soljuvaa, pehmyttä ja paksua. Rukiisuus ei ole päällekäyvää, vaikka hyvin, hyvin leimallista onkin. Yllättävän helläotteinen, runsas ja muheva siihen nähden, mitä rukiisilta sahdeilta olen tottunut odottamaan. Mausteista loppupotkua löytyy, samoin viljavaa vaaleuttakin. Rustiikkinen, lopulta sopiva rouhea ja maalaismainen nautintojuoma. Loistava sahti! Kaikesta muhkeudesta huolimatta odotin vielä puuromaisempaa, mutta kyllähän tämäkin ateriasta käy. Uusintatesti osoitti tosin, että ”matkaväsymys” oli hieman kokonaisuutta häirinnyt ja tuhdimpaa tavaraa oli parin tunnin päästä tarjolla. Joukon juttujen kanssa yhteensovitettuna erittäin ainutlaatuinen elämys.

Lammin Sahti Ruisrääkkä BA

Tyyli: Ruisolut – Alk.%: 7,0– Panimo:Lammin Sahti (Lammi) / Pantu: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 35/50

Lammin Sahdin hieman sahtimaiset, maalaishenkiset Strong Alet ovat toimineet hyvin Alkon keväisissä pienpanimokattauksissa ja nyt tarjolla oli tynnyrikypsytettyä Ruisrääkkää. Tiskin takaa kerrottiin kyseessä olleen vanhan viskitynnyrin, jossa oli ennen Rääkkää kypsytelty Sahdin Henki –tislettä. Tämä oli vähän sellainen suussa aluksi pyörinyt, pohdintaa herättänyt tapaus, jota kannassani makusteli myös Vehniän sahtirunnomon Mikko. Mielenkiintoinen, muttei tarjonnut sitä hekumaa mitä olisin toivonut.

• Paksuhko, suussa soljuva ja olettua vahvemman oloinen. Monivivahteista tynnyriä alkuun vaniljan, bourbomaisen tuntuman ja tammisen kumisevin teesein. Alku on myös lämpimän imeltynyt, loppua kohden kuivemmaksi, rukiisemmaksi ja mausteiseksi kääntyvä, mutta samalla myös tynnyrin luonteen jollain tapaa hävittävä. Pääsävyt nojaavat kypsän, kuivatun hedelmäisen ja leivosmaisen leipäisen maltaisuuden varaan, mutta jotenkin tuo jälkipuolisko jättää kysymyksiä. Kokemisen arvoinen, silti hieman erikoinen.

Bryggeri Helsinki Spezial

Tyyli: Savuolut – Alk.%: 5,2– Panimo: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 36/50

Ja Lammin tiskin vieressä oli sopivasti Bryggerin herkkuaitta, josta tähän väliin vähän kevyempi, joskin runsasmakuinen savuolut, Spezial. Perlellä ja Saazilla humaloitu, vaaleahko savulager yhdeltä varmalaatuisimmista suomalaispanimoista kuulostaa kieltämättä kokeilemisen arvoiselta eikä tässä kohtaa menty pieleen. Herkullinen, sopivan savuinen kokemus.

• Miellyttävä, alkuun kevyekön savuinen, kohtalaisen vaalea ja yrttisen katkera lager. Kulmikas, maistuva, mukaton ja lämmetessään entisestään avautuva. Eli savuisempi, kotoisampi…

Iso-Kallan Panimo Pimeyden Morsian

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 8,0– Panimo: Iso-Kallan Panimo (Kuopio) – Pisteet: 40/50

Maailman parhaaksikin bändiolueksi tavoiteltu, Turmion Kätilöiden kanssa synnytetty Pimeyden Morsian löytyi kuopiolaisen Iso-Kallan tiskiltä. Pimeyden Morsian on kahvilla ja kaakaolla maustettu Imperial Stout, jolla on ollut melkoisen lentävä lähtö julkistamisensa jälkeen: olutta menisi Kätilöiden keikoilla sun muissa yhteyksissä enemmän kuin sitä ehditään keittelemään eli kertakeitolla ei tästä urakasta suinkaan ole selvitty.

Fun fact: Panimon perustajiin kuuluva Pelkosen Pasi on paitsi kovanluokan olutfanaatikko, mutta myös intohimoinen kahvinharrastaja. Hän on jo vuosien ajan paahtanut itse omat papunsa omien mieltymysten mukaisesti ja sai tässä kohtaa oivallisesti yhdistää kahden lajin osaamisensa kauniiksi kokonaisuudeksi. Kuten arvata saattaa, ei olutta ole halvimmalla Saludolla lähdetty pilaamaan, vaan matkaan on laitettu perulaista, etiopialaista ja suklaisempaa indonesialaiskahvia, joista jälkimäinen kuuluu miehen omiinkin suosikeihin. Ommuute.

• Paahteisen maltainen, runsaan kahvinen ja taustalla kaakaomaisen suklainen. Salmiakkinen suolaisuus ja lakritsinen lopetus täydentävät sopuisan katkeran lopetuksen. Hitusen tahmaava, muttei imelä. Ehkä kevyen imeltyneen leipäinen kylläkin, muttei liiaksi. On hyvä!

Rehtiä tavaraa...

Kuura Real Cider

Tyyli: Siideri – Alk.%: 5,4– Panimo: Kuura Cider (Fiskars) / Rekolan Panimo

Takaisin Rekolan tiskille Topin ja Jennin juttusille. Fiskariin on tosiaan rakentumassa juomanautiskelijan oma huvipuisto jo toiminnassa olevan panimon ja lähiaikoina koneensa käynnistävän tislaamon myötä, mutta myös Kuura-siiderit tulevat saamaan sieltä oman kodin. Aiemmin Rekolan Panimolla valmistetut siiderierät syntyvät ensikesästä lähtien kokonaan omissa tiloissa, joten saatavuudenkin voisi ajanmyötä kuvitella hieman kasvavan.

Nyt tarjolla oli 100% suomalaisista omenoista puristetusta täysmehusta valmistettua, spontaanikäynyttä siideriä. Kolme eri omenalajiketta, ei lisättyä vettä, ei lisättyä sokeria, ei lisättyä hiivaa, vain omenaa. Still eli kuplaton, aito siideri. Ja hyvä, ennen kaikkea hyvä.

• Rehellinen, omenainen, ei liian kuiva, ei liian hapan, mutta riittävästi molempia. Jälkimaku huokuu punaposkista puutarhaomenaa viileän syksyisenä aamuna. Aika tunnelmallinen lopetus aluksi makujen voimakkuudessa hieman pihistelleelle siiderille. Pidin tästä ja ajankohtakin tuntui olevan sopiva uuden sadon kypsyessä par’aikaa.

Pyynikin Käsityöläispanimo Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 8,8– Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo (Tampere) – Pisteet: 44/50

Pyynikin paahteiset maut ovat aina kiehtoneet ja kehuttu, ylistetty ja palkittu Imperial Stout oli pakkovalinta. Olutsatamassa koko Pyynikin tiski meni jotenkin ohi hitusen huonon sijainnin ja muun humun vuoksi, mutta nyt päästiin asian äärelle – ko. tuotetta suositeltiin minulle vielä erikseen Facebookissa tapahtuman alla, joten tästä lieni turha yrittää joustaa. Eikä olisi kannattanutkaan. Tapahtuman puhuttelevin olut oli tässä.

• Pyöreä, syvä, paahteinen ja kaakaomaisen suklainen IS hyvin kahvisella tunnelmalla. Tuntumaltaan varsin runsas, hitusen salmiakkinen ja havuisen katkera, puhutteleva kokonaisuus. Miellyttävä, täyteläinen, erittäin vakuuttava.

Mmmmm... Ruis....

Bock's Ruisolut

Tyyli: Ruisolut – Alk.%: 5,5 – Panimo: Bock’s Corner Brewery (Vaasa) – Pisteet: 37/50

Kun keväällä koostin kirjaani, suositteli Bock’sin johtohahmoihin lukeutuva Jura Mikkonen minua testaamaan tilaisuuden tullen heidän Ruisoluensa. Tähän tuskin olisi kummempaa kehoitusta edes tarvittu, sillä ”kaikkihan tietää”, että olen rukiille varsin perso. Ruisoluen koukkuna on hiiva: se on nimittäin käytetty vehnäoluthiivalla, minkä mausta myös huomaa. Olisiko oikea tyylinmääritys sitten Heferyezen tai jotain? (Vastaus: ei ole, vaan kuten kommenteissakin todetaan, on oikea termi Roggenbier). Joka tapauksessa hemmetin hyvää oli. Rukiit ovat kuulemma paikallista satoa ja miksei olisi, sillä onhan Bock’silla oma kahvipaahtimo, kyläkauppa ja ravintolan puolella jokin maatilakuviokin kaiken muun hyvän lisäksi. Lähiraaka-aineethan sopivat tuohon kuvioon mitä parhaiten.

• Yllättävä, toimiva ja maistuva. Alkuun suuhun nousee miellyttävän pyöreää, hefeweizenmaista tunnelmaa, joka kuitenkin tekee nopeasti tilaa rukiisemmalle, mausteisen potkivalle lopetukselle. Runsasmakuinen, rouhean rukiinen ja sitä myöten puhutteleva olut jolla on mainio, pehmyt aloitus. Hyvää on…

Hilirimpsis!

Sonnisaari PseudoVehnä

Tyyli: Vehnäale – Alk.%: 6,0 – Panimo: Sonnisaari (Oulu) – Pisteet: 36/50

Sonnisaaren sijainti oli vähän heikko, mutta kyllähen sekin lopulta löytyi. Itselle aiemmin kokematon panimo, jonka tuotannosta oikeastaan kaikki olisi kiinnostanut. PseudoVehnä oli tällä kertaa oma valintani, ehkä vähän nimenkin vuoksi, mutta myös sen kuvaus kiinnosti: 

”Pseudovehnä on raikas ja kuiva, enemmän mausteisen fenolinen kuin banaaninen ”valevehnäolut”. Petollista kampetta siinä mielessä, että vehnää käytettiin hieman vähemmän kuin tyylimääritelmä muka vaatii. Sonnisaarelaiseen tyyliin lopputulos on myös perinteistä vehnäolutta katkerampi ja voimakkaammin aromihumaloitu. Jenkkilajikkeilla toki! Aivan kaikkia Hefeweizenin piirteitä ei kuitenkaan onnistuttu hukkaamaan, sillä olut käytettiin aidolla vehnäoluthiivalla. Hellekelien erikoinen!”

• ”Ei ihan perusvehnä”, totesin tiskillä kun lasista hörppäsin. Haalean banaaninen, trooppiset hedelmät ja greippinen tunnelma edellä liikkuva, mausteisen potkiva ja pureva olutnautinto. Aromaattinen, rapea ja kesäinen, hyvin iskevä vehnäalehan tämä tosiaan on!

Bock's Eisbock

Tyyli: Eisbock – Alk.%: 12,0 – Panimo: Bock’s Corner Brewery (Vaasa) – Pisteet: 42/50

Ja Bock’silta oli pakko maistaa suomalaisittain harvinainen oluttyyli: Eisbock. Jotenkin olin kuvitellut jäätislauksenkin olevan täällä alkoholipoliittisessa periferiassa kiellettyjen menetelmien listalla mutta yllätys oli tällä kertaa positiivinen. Olut sen sijaan oli erinomainen.

• Punertava, todella tummanruskea Eisbock. Voimakas, kevyesti paahtuneen maltainen, suklainen ja limppuisen tuntuinen. Hieman rusinaista hedelmää, lämpöä, tunnelmaa. Ronskin maltainen kokonaisuus on intensiivinen, syvä ja tuntumaltaan pyöreä. Ohhoh!

Pyynikin Käsityöläispanimo Black IPA

Tyyli: Black IPA – Alk.%: 8,5– Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo (Tampere) – Pisteet: 38/50

Palkintojahan se on Pyynikin Black IPAkin kahminut ja kiitosta on tullut muutenkin. Lajina itselleni vähän niin ja näin, mutta onnistuessa toimii hyvin. Pyynikin versiointi toimi juuri näin.

• Paahteinen, greippisen humaloitu, pureva ja tasapainoinen BIPA. Aika (imperial)stoutmainenhan tämä sinällään on, mutta senpä vuoksi toimiikin. Lakritsia, salmiakkia, kevyttä hedelmää ja kahvia paahtuneen leipäisyyden kera. Vahvuus jää hyvin piiloon, paitsi pyöreähkössä rungossa. On hyvä.

Jottain tummaa Laitilalta...

Laitilan Imperiaali Stout Bourbon Oak

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 9,7– Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas (Laitila) – Pisteet: 44/50

Laitilalla oli Kukkojen ohella hanassa jotain vähän ronskimpaakin. Suomen parhaampanakin oluena pari vuotta sitten palkittu Imperiaali on Imperial Stoutina varsin toimiva tapaus, mutta nytpä päästiin maistelemaan sen tammitynnyröityä versiota. Ja sehän toimi!

• Salmiakkinen, hivenen lakritsinen. Mutakakkuista, imeltyneen limppuista ja paahtunutta maltaisuutta, kevyttä bourbontunnelmaa, mukavaa vaniljaa ja tammea. Soljuva, syvä, hieman tahmaava ja runsas. Voisi olla tarjolla laajemminkin…

Lapin Voima (Olu Bryki Raum) Mallasahti

Tyyli: Sahti – Alk.%: 6,0– Panimo: Lapin Voima (Rauma) – Pisteet: 43/50

Lapin Voimalla oli rukiisen mallaspommin ohella tarjolla myös kevyempi, ”naistensahdiksi” tunnustettu Mallassahti, joka omaan suuhun oli tästä kaksikosta vähän yllättäenkin sopivampi. Joukon kanssa tulikin tässä turistua hetki jos toinenkin.

• Makean maltainen, karamellinen, banaaninen ja toffeinen. Vienoa mausteisuutta, vehnäistä maltaisuutta. Hyvin pyöreä, täyteläinen mutta osin myös ”vaahtomainen”. Erittäin, erittäin puhutteleva.

Beer Hunter's Mufloni Barley Wine

Tyyli: Barley Wine – Alk.%: 9,0– Panimo: Beer Hunter’s (Pori) – Pisteet: 42/50

Beer Hunter’silla ei odotuksista huolimatta ollut täysosuman saanutta Pilsiä matkassa ja sitä oli kuulemma muutoinkin vain kolme kegillistä jäljellä Suomen parhaan oluen julkistamisen aikoihin. ”Yakima-laakson herkuilla vahvasti humaloitu punertava mallaspommi” kuitenkin paikkasi syntynyttä mielipahaa oivallisesti.

• Karamellisen maltainen, greippinen, trooppisen hedelmäinen ohraviini. Voimakas, runsas, aromaattinen ja pureva. Mainio, suussa soljuva ja paksuhko olut on saanut kirkkaan kruununsa reilusta, rehdin monipuolisesta jenkkihumaloinnista ja kokonaisuus toimii moitteettomasti.

Maistila Portieeri

Tyyli: Porter – Alk.%: 6,0– Panimo: Maistila (Oulu) – Pisteet: 38/50

Maistila tuli Olutsatamassa todettua oivalliseksi ja laadukkaaksi panimoksi, mutta taustoiltaan myös rempseäksi ja hyväntuuliseksi poppooksi. Portieeri pääsi hieman hankalaan saumaan kaikkien tynnyrivedettyjen ja vetämättömien Imperial Stoutien keskellä, mutta toimi kuten kunnon porterin pitääkin. Eli hyvin.

• Paahteisen maltainen, kevyen kahvinen ja greippisen pureva porter. Tuntumaltaan sopivan pyöreä, silti mukavan rouhea ja tasapainoinen paahdenautinto. Toimii varsin mainiosti eli suosittelen.

Bryggeri Helsinki Sofia Rhum Barrel Aged Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 9,0– Panimo: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 41/50

Otetaan Suomen laadukkaimpiin panimoihin kuuluvan Bryggerin  hekumallinen Imperial Stout, laitetaan se kolmeksi kuukaudeksi rommitynnyriin ja myydään oluttapahtumassa hörhöille… Ei voi mennä metsään. Tätä on pakko rakastaa.

• Mukava, ronski ja aika kärkäs… Puhutteleva ja jollain muotoa agressiivinenkin Imperial Stout. Salmiakki, romminen tammisuus, vanilja ja lopun sulanut salmiakki, paahteinen maltaisuus sekä yrttisen kirjava rutistus viimeistelevät huikean olutkokonaisuuden. Soljuva tuntuma ja yleinen runsaus tasapainottavat makujen suurimpia kärkkäyksiä ja lasissa on eittämättä yksi maistuvimpia olutkokemuksia pitkään aikaan.

Teerenpeli Panimon Erikoinen nro 3

Tyyli: Savuolut – Alk.%: 10,0– Panimo: Teerenpeli (Lahti) – Pisteet: 41/50

Teerenpeliltä hain kokonaisen pullon, joka tosin jaettiin kolmeen osaan pyötäseurueessa. Kaksi kuukautta Teerenpelin tislaamon viskitynnyrissä kypsynyt savuporter kuulosti lupaavalta ja antoi lopulta enemmänkin. Lienee Julmajuhon jäljillä, mutta puhtaana veikkauksena tämä. Joka tapauksessa nautinnollista juotavaa. Hypistelin myös vieressä ollutta FC Lahti Aleakin, mutta eihän näihin JJK:n  mies sorru…

• Paahteisen pähkinäinen, lakritsinen, kevyen viskimäinen ja kaakaomaisen kahvinen. Savua tuprahtelee ilmoille tasaisesti koostettuina paketteina turpeisen tunnelman siivittämänä – tuo tuo mukaan mukavan pehmyttä tuntua. Mukana on myös hitusen siirappista terää iskevää maltaisuutta, mutta myös yleisempää tynnyrin kaikua. Erinomainen olut, joka jatkaa siitä, mihin suuresti kehumani Julmajuho lopettaa. Herkullinen olut.

Bryggeri Helsinki Rhum Barrel Aged Barley Wine

Tyyli: Barley Wine – Alk.%: 11,0– Panimo: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 40/50

No jos on Bryggerin Sofia rommitynnyriin tungettu niin miksei sitten Barley Winekin? Kyllä kannatti, ihan oikeasti! Ihmettelin muuten sisääntullessani, että miksi osa Bryggerin liitutaulun oluista oli jo vedetty yli. Kävikin ilmi, että taulu oli Helsingin SOPPin peruja ja oli päätetty ottaa matkaan viime tingassa. Ajattelin, että olin nyt kyllä jotain missannut.

• Kulmikas, syvä, kypsänä kuivatun hedelmäinen, rusinainen, kuivaleivoksinen ja pehmeän maltainen. Rommista tammisuutta, kevyttä mausteisuutta, lämpöä ja hentoa paahdetta. Jälkimaun porteilta voi löytää tiivistynyttä siirappisuutta, hillomaista marjaisuutta ja kypsää hedelmää sopivan katkeron siivittäminä.

HIISI Hati Saison

Tyyli: Saison – Alk.%: 5,7– Panimo: HIISI (Jyväskylä) – Pisteet: 35/50

Pitkän listani viimeinen (oikeastaan ensimmäinen) olut oli HIISIn rehti saison, jota panimon puolelta oli hitusen rummutettu maistettavan arvoiseksi. Pitkän illan päätöksenä hyvin raikas tapaus, mutta makuaistihan oli tuossa vaiheessa jo varmasti aikomoisen kylvyn saanut. Rennosti kuitenkin eteenpäin ja hyvä oluthan tuolta kuoriutui.

• Pirteä, raikas, happaman rapea saisonelämys. Hiven sitrusta, omenaista hapokkuutta ja kevyttä mausteisuutta. Hyvin raikas, virkistävä ja kesäinen – hiton hyvä sesoon.

HIISI Sköll Sour Saison

Tyyli: Saison – Alk.%: 5,7– Panimo: HIISI (Jyväskylä) – Pisteet: 34/50

Hatin kanssa samalla hiivalla käytetty, kotimaisillä karviaisilla maustettu, kattilahapatettu soursaison tuli napattua siinä panimolaisten kanssa turistellessa. Happamat maut ovat iskeytyneet paikallispanimon valikoimiin viime aikoina aika näyttävästi ja hyvä niin, nehän toimivat ja antavat hyvää tukea rehdille humalankäytölle ja muullekin kikkailulle. Jag tycker, vaikka ne "isot" oluet kotiseudun poikien hanoista nyt puuttuivatkin.

• Alkuun omenainen, vaalean viljava ja happaman hedelmäinen, keskikesäisen valkoviinimarjapensaan läpi kirpakan vehreän karviaismarjakulhoon sukeltava, raikas, pirteä saison.

Jahtiolutta rukiisella otteella...

Iso-Kallan Jahtiolut

Tyyli: Amber Ale – Alk.%: 5,7– Panimo: Iso-Kallan Panimo (Kuopio) – Pisteet: 37/50

Iso-Kallan puolelta piti vielä hakea rukiinen, tumma ja vahvasti humaloitu peijjaisolut eli Jahti. Tähän saumaan hyvin rouhea ja puhutteleva, selkeänmakuinen ja niin syksyinen kuin pimenevän elokuun illan viimehetkien oluen pitääkin.

• Rukiin aina niin puhutteleva tenho nousee esiin heti ensisiemauksesta lähtien. Kuivahko, kevyen mausteinen, leipäisen maltainen ja varsin mukavasti humaloitu olut toimii mainiosti. Jahti-teemasta huolimatta se huutaa kanttarellia kaverikseen. Syksy on tullut, lisää siis näitä!

Summarumsumsum… Pitkä ennakkolista tuntui alkuun liian suurelta palalta ja lopulta sitä olikin. Se kuitenkin saatiin kahlattua täpärästi läpi parilla vahvistuksella höystettynä, mutta samalla huomasi sen, että desin annoksista huolimatta ensi vuonna festaroidaan parin päivän pyörähdyksellä. Niin paljon nähtävää, niin paljon maisteltavaa, niin paljon höpöteltävää.

Kiitos ja anteeksi, mutta ennen kaikkea kippis!

Suuret Oluet, Pienet Panimot Tampereella - Seuraa heitä, maista näitä!

Tänään torstaina polkaistaan käyntiin Tampereen osuus Suuret Oluet Pienet Panimot –tapahtumasarjasta. Olutkellari on estynyt saapumaan näihin ”naapurikaupungin” karkeloihin, mutta julkisuuteen levinneet olutlistat innoittivat pohtimaan mahdollisia täsmätärppejä.

Nostoja panimoiden joukosta:

• Hopping Brewsters – Pirkanmaan tuoreimpiin kuuluva, ravintolatarjontaan keskittyvä crazy brewing –panimo, jonka valikoimaan kuuluu hyvä kattaus erilaisia humalahuippuja.

• Radbrew – Turun seudun tiheähköä panimoverkkoa täydentämään perustettu Radbrew on kerännyt kehuja modernien makujensa ansiosta. Kannattaa tutustua.

• Maku Brewing – Nyt on tilaisuus päästä käsiksi Alkonkin minivalikoimaan tulevaan Saisoniin sekä Suomen parhaimpiin kuuluvaan, laajempaan jakeluun tulevaan IPAan joka ihastutti jo viime kesän päätapahtumassa! Tällä tiskillä voit huoletta tilata myös ”jotain IPAa…”.

• Panimoravintola Bruuveri (Saimaan Juomatehdas) – Kampin kellaripanimon kokeelliset keitokset pysyvät yleensä visusti hämärän panimoravintolan seinien sisäpuolella, joten virtuoosi-Sysilän visioita kannattaa käydä ihmettelemässä aina kun siihen on tilaisuus. 

• Hollolan Hirvi – maaseutupanimo, joka hurmaa rehdeillä ja tuhdeilla mauilla kerta toisensa jälkeen. Saatavuus Lahden seutua lukuun ottamatta pääsääntöisesti olematonta, joten tässä olisi yksi hyvä tilaisuus! Kivisahti lienee sahdeista se autenttisin, haarikallinen sitä!

• Bryggeri Helsinki – perusvarma, oikeastaan jokaiselle oluen ystävälle suositeltava panimo, jonka tiskiä ei kannata ohittaa. Saksalaisella varmuudella operoiva, laatuun ja konstailemattomiin makuihin perustansa valava panimo tekee hyvää jälkeä. Vuolaasti kehuttu Bryggeri Maibock kiinnostaisi kovasti, eikä Bryggeri Roséakaan oluthörhön kannattane missata.

• Lapin Voima – harvinainen vieras! Perinne- ja muinaisoluita näytöstyyliin valmistava panimo ei joka päivä oluitaan ole tarjoilemassa, joten oikein kiinnostava tiski on tämäkin. Ehkä mielenkiintoasteikolla se kaikkein kiinnostavin.

Tätä paksukaista ei kannata jättää huomioimatta. On nimittäin tuffi meno! Hophop!

ja parit oluttärpit lisää…:

• Hiisi / TUFF! / Hop Hunters TUFF Hop – greipinkuorella maustettu, jyhkeä, kaunis ja runsas double IPA kolmen kovan jyväskyläläisryhmän yhteisvoimin koottuna. Maista ja ihastu!

• Rekolan Panimo / Donut Island Orange County Sheriff – munkkipanimon kiertelevät ideanikkarit maustavat oluitaan mitä erinäisin keinoin. Nyt Fiskarsin perinnemaisemissa on Rekolan Panimon kanssa syntynyt appelsiini-IPAa.

• Rekolan tiskiltä kesäiseen janoon voisi hyvinkin toimia Mathildedalin Kyläpanimon kanssa juonittu, rosmariinilla maustettu kölsch – Rölssi!

• Malmgård Barley Wine – Kevään pienpanimokattauksessa ihastuttanut pernajalais-BW on laadultaan, mauiltaan ja kokonaisuudeltaan maailmanluokan tekemistä. Hitaan nautiskelun ystäville. Myös rukiisen katajainen Arctic Circle kannattaa napata kartanopanimon tiskiltä maistoon! 

• Bruuveri Time Ain’t Nothing Triple IPA – triplasti IPAa muhkealla 11% rungolla varustettuna. Helsinki Beer Festivaleilla palkittu tuote.

• Vakka-Suomen Prykmestar NokkosPils – mikäli villiyrtit ovat se juttu, kannattaa tämä rehdisti nokkosta esittelevä pils testata!

• Ja Plevnalta pelittää tunnetusti olut kuin olut. Siperia on klassikko, mutta ehkä eniten kiehtovat JFK vehnäale sekä vehnäoluttrilogiaa täydentävä Global Weizen…

Osviittaa tulevasta antanee Reittausblogin ansiokas raportti viime viikonlopun Rauman tapahtumasta:

Tapahtui Rauman SOPP:ssa 16.5.2015

Suuret oluet, pienet panimot Tampereen keskustorilla:

To 21.5.2015 klo 16.00 – 24.00

Pe 22.5.2015 klo 12.00 – 01.00

La 23.5.2015 klo 12.00 – 01.00

Vapaa pääsy päivittäin klo 18.00 saakka. Pääsylippu klo 18.00 alkaen on 10 euroa. Lipun hintaan sisältyy 3 euron lasimaksu. Tyhjän lasin saa viedä kotiin!

Lisäinfo:
Tapahtumasivu / Olutlistat

Tehkää hyvin, nauttikaa ja viihtykää!

J-P

Suuret Oluet, Pienet Panimot 2014 - Oluita 2/2

Olutta Rautatietorilla...

Eli Suuret oluet, pienet panimot-tapahtumasarjan Helsingin seurakunnan olutelämysten puoliväli on saavutettu ja nyt on vuorossa loputkin arviot helteiseltä leiriltä. Tarjontahan oli hyvä, maisteltavaa oli todella paljon ja ikävästi varsin hyvä osa jäi vielä maistamatta. Kaiku vastaa, kunhan sitä vain ensin käy tiskiltä tilaamassa. Tästä vielä tapahtuman yleisempään pohdintaan sekä olutlistauksen ensimmäiseen osaan...

Suomenlinnan Kaiku

Suomenlinnan Panimo, Helsinki, American Pale Ale, 4,5%

Pisteet: 36/50

Suomenlinnan toimesta valmistettu, Kouvostoliiton Panimon kotiolutvirtuoosi/Tuopin ääressä-blogisti Arto Halosen käsialaa oleva Kaiku tuli SOPP-tarjontaan hieman puskista. Itseasiassa taisi olla isäntä itse, joka tutun etiketin ensimmäisenä linnalaisten kaapissa havaitsi. Sen pidemmittä puheitta kipaisin itsekin pullon pöytään seurueen ihmeteltäväksi ja nopeasti kävi ilmi, että lasissa on heittämällä yksi parhaita maitokauppavahvuisia oluita maassamme. Kaikuhan on valmistettu ensi viikonlopun Kymijoki Beer Festivaleja varten eli eräänlainen maskottiolut on kyseessä. Viimevuotiseen tapaan työjuhdaksi valjastettu Arto kiitti kunniasta ja taituroi Kymen asukeille maistuvaa kesä-APAa. Olutta on tarjolla rajoitetun ajan (mikäli Suomenlinna ei haista tässä hyvää saumaa laadukkaan vakio-APAn tuotantoon *vinkki*) ja myyntipaikat löytyvät hyvin listattuna esimerkiksi KBF:n kotisivuilta. Itse oluentekijän terveiset reseptin takaa kuuluvat näin:

"Tämän Kesän Kaiku saapuu luoksesi särmikkäänä ja rapsakan humalan kukkaisena. Saatat aistia siitä sitruksisia tropiikin hedelmiä ja hunajaista makeutta. Yhtä todennäköisesti et pidä siitä, sillä tavalliselle massatuotetun lagerin ystävälle tämä olut voi olla kuin pohjaton kuilu ilman paluuta. Jos kuitenkin haluat nähdä kuinka syvälle tämä kaninkolo vie ja haluat olla Liisa, Liisan paikalla, oluiden ihmemaassa tämä Kaiku kuuluu sinulle asti".

Suomenlinnan Kaiku

Vahvuisekseen erittäin hyvin toimiva, puhtaasti Amerikan suuntaan kumartava Helsingin puolustussaariston helmi. Greippiä, hieman pihkaa ja enemmän hedelmää. Maltaisuus on karamellin värittämää ja runko vaikuttaa yllättävän jämäkältä – tämä keräsikin kehuja laajalta raadilta. Varmasti maitokauppavahvuisten parhaimmistoa, eittämättä!

Plevnan Barley Wine 2011 Vintage

Koskipanimo, Tampere, Barley Wine, 10,0%

Pisteet: 41/50

Mieluisa huhu kantautui Plevnan tiskiltä – Barley Winea olisi listauksesta poiketen tarjolla. Vuoden 2011 Vintage-erää tosiaan hanikoista löytyi ja tottahan tuo piti käydä pikimmiten testaamassa. Minne lie oli tynnyrit laitettu jemmaan, mutta oikein maistuva yllätys joka otettiin ilolla vastaan.

Plevnan Barley Wine 2011 Vintage

Tummahko, limppuinen, imelän maltainen. Mukana on myös makeahkoa, rusinan viitoittamaa kypsän kuivaa, tummaa hedelmäisyyttä. Karamellia, ei silti liian imelää – tuntumaltaan soljuva ja tahmaava. Onhan kerrassaan maistuva, runsasmakuinen olut. Tuntuma ei ehkä ole aivan niin runsas kuin voisi odottaa, mutta kantaa makupaletin vähintäänkin mainiolla ryhdillä. Hentoa alkoholin lämpöä… Todella mainio!

Hiisi / Donut Island Brewing Sour Puzz Saison

Panimo Hiisi, Jyväskylä / Donut Island Brewing, Helsinki, Saison, 7,5%

Pisteet: 34/50

Punavuoren mustalaispanimo Donut Island Brewing ja Jyväskylän ylpeys Hiisi toivat vaivihkaa yhteistyönsä hedelmän SOPPin valikoimiin. Käsittääkseni harrastusmielessä lähinnä pyörivä donitsipanimo on jo jonkin hetken ollut nimenä tuttu, mutta mielenkiintoista vihdoin päästä myös itse juomiin käsiksi. Hiisillä käydessäni näistä tuli vähän muutoinkin juteltua. Toimijoiden harva joukko kasvaa hyvää tahtia, mukavaa kehitystä.

Hiisi / Donut Island Brewing Sour Puzz Saison

Pehmeä, makuisa ja kesäinen. Mausteista saison hiivaisuutta, vehnäistä mallasta sekä appelsiininkuorista hedelmäisyyttä, ehkä hiven kuivahkoa, banaanista pyöreyttä. Lopusta löytyy sopuisan hapanta otetta, muttei millään muotoa ylilyövän runsaasti – välissä vilahtaa myös ohuehko rungon kohta, joka paikkaantuu varsin nopeasti. Ei lainkaan hassumpi.

Bruuveri Clarinet Marmalade

Panimoravintola Bruuveri, Helsinki, India Pale Ale, 7,0%

Pisteet: 39/50

Bruuverin IPAt ja mikseivät muutkin keitokset kiinnostavat aina ja tällä kertaa päädyin hetken arpomisen jälkeen Clarinet Marmalade-IPAan. Jenkki- ja brittihumaloita sekoitteleva, sopuisan rungokas olut on saanut matkaansa kaikkiaan viittä eri köynnöskasvin lajiketta. Suuremmasta cross kitchenistä kuitenkaan tuskin tarvitsee puhua, sillä neljä humalalajiketta on saapunut iloksemme suuremman meren takaa (Columbus, Cascade, Chinook ja Amarillo), vain First Gold on peräisin Brittien viljelmiltä. Muhkeat sata EBUa kuitenkin tarjolla, joten hop headeille varmasti toimiva paketti!

Tuoreen greippinen purenta iskee napakasti heti alussa laantuen hieman noustakseen uudelleen esiin maun loppupuolella. Jälkimaku onkin pitkä, greippinen ja toimivan runsas. Hieman kukkeaa yrttiä, puolivälissä kohtalainen kattaus tropiikin hedelmäisyyttä. Vaalearunkoinen, hieman kuivaksi kääntyvä ja tuntumaltaan suht jykevä IPA. Laadultaan hyvällä tasolla, runsas, silti tasapainoinen ja riittoisan pureva. Oikein hyvä.

Bryggeri Helsinki Stout

Bryggeri Helsinki, Helsinki, Dry stout, 4,5%

Pisteet: 34/50

Bryggerin Maibock pääsi harmillisesti loppumaan, joten turvauduin hädän hetkellä kevyempään dry stouttiin – kyllä helteellä pieni paahteenkin puraisu on ihan omiaan. Bryggerin tekemisiä on mukava seurailla, sillä rehtejä perusmakuja metsästävälle tarjonta oikein mainio. Hyvää olutnautintoa etsivälle tuotekirjo takaa varman osuman ja panimon laatua voikin hyvällä omalla tunnolla suositella testattavaksi.

Bryggeri Helsinki Stout

Kahvista paahdetta, lopussa runsas henkäys kuivaa suklaata. Välistä löytyy myös pyöreää hedelmää, ajoittain hentoa maitokahvin hapanta paahteisuutta.  Melko kuiva, paahteinen ja keskirunsas kokonaisuus. Laadukas ja perusvarma, hyviä makuja tarjoileva dry stout. Ei valittamisen sijaa tässäkään.

Stadin Polaris Portteri

Stadin Panimo, Helsinki, Imperial / Strong Porter, 8,0%

Pisteet: 39/50

Stadin hanat jäivät tällä kertaa kiertämättä ajan puutteen ja hienoisen unohduksenkin vuoksi, mutta jaoimme seurueessamme pullollisen Polaris-lajikkeella humaloitua, vahvanlaista portteria. Oikein mainiota tavaraa kerta kaikkiaan, jälkikäteen jäi hieman kaivelemaan perjantain aikainen liukeneminen paikalta, sillä StaPan ja Saimaan (Bruuveri) tiskeiltä jäi useampiakin mielenkiintoisuuksia maistamatta – ehkä humalakattaus noin yleisesti ottaen oli kuitenkin ihan riittävä, melko rapea tapahtumahan SOPP tänä vuonna oli.

Alkuun varsin hedelmäinen, soljuva ja yllättäväkin. Kahvinen, kevyen kuiva paahteisuus nousee nopeasti ja tuo loppuun vielä runsaan suklaan läsnäolon. Hieman salmiakkia, kevyttä savua – loppupuoli myös hieman tahmaavaa imeltyneisyyttä tunnusteleva. Maistuva, hauskasti hedelmäinen ja monipuolista paahdetta tarjoava, suklainenkin porter.

Hollolan YlämaanHirvi

Hollolan Hirvi, Hollola, Scotch Ale, 7,7%

Pisteet: 37/50

Hollolalaisten skottiuutuus täydensi maistuvan hanarivistön läpikäynnin. Ehkä sahdin jälkeen eniten omaan makuun oleva tuote ja ikävänkin harvinainen tyylilaji maassamme… Skottialeissa kun on omasta mielestäni paljonkin pohjolan luontoon vievää tunnelmaa ja rukiin käyttö voisi antaa sille hyvää kotoperäistä lisää...

Maltaisuus on tummaa, rukiisen imelääkin paikka paikoin – limppua on mukana muutoinkin. Ylikypsää banaania sekä muutoinkin tummaa hedelmää löytyy kanervaisen mausteyrttikerroksen takaa. Hyvä kokonaisuus, joskin runko on siinä alarajoilla, että riittääkö kantavuus. Lopulta suutuntuma kuitenkin nostaa itsensä vaaditulle tasolle jämäkkyyden suhteen ja petaa makujen syvyydelle hyvän alustan. Varsin maukas skotti Hollolasta.

Hiisi Hukka

Panimo Hiisi, Jyväskylä, American Pale Ale, 5,3%

Pisteet: 34/50

Single hop Centennial APAa Hiisiltä – rahat siis Hukkaan! Perusvarmaa Hiisi-laatua rapean varmalla menollaan. Jonoa alkoi jo olemaan ihan riittävästi, joten jäi ”kotipanimoni” viimeiseksi tuttavuudeksi tällä kertaa.

Hiisi Hukka

Raa’an hedelmäinen, sitrusgreipin tuoreudella vahvasti pureva. Runkoaan runsaampi makumaailma, melko suoraviivaisen rapea. Hauskaa banaanin kaikua taustalla, mielenkiintoista. Kesäinen, maistuva ja pureva.

Lammin Fillari

Lammin Sahti, Lammi, Vähäalkoholinen olut (Radler), 2,2%

Pisteet: 25/50

Helle pehmitti päätä perjantain kuumuudessa, joten marssin Lammin tiskille ”pieni Fillari”, eli tiskin takana seisseen herrasmiehen mukaan Jopo mielessäni. Radlereita en aiemmin ole maistellut ja sille on syynsä – en oikein ymmärrä ideaa sekoittaa olutta ja sitrusjuomaa keskenään. Nytpä on sekin sitten testattu, enkä ainakaan oluellisesta näkökulmasta katsottuna sen viisaammaksi tullut. Hyvänä janojuomanahan tuo tosin toimii, ehkä salaisuus piileekin siinä.

Kevyt, melko raikas joskin hunajaisen hedelmäistä tuntua on varsin runsaasti. Sitruksisuus on myös hyvin läsnä, mutta jännänä, teemäisenä elementtinä. Kesäjuoma, jonka makeus hieman karsastaa…

Plevnan Petolintu

Koskipanimo,Tampere, Pilsener, 5,4%

Pisteet: 36/50

Plevnan tiski tarjoili tuttuun tapaan hyvän kattauksen maistuvia vaihtoehtoja, mutta rapean hurmiolliseksi pilssiksi kehuttu Petolintu veti eniten puoleensa – säällä lienee vaikutusta asiaan. SOPPin viimeinen juoma ja varsin maistuva lopetus hienon tapahtuman Olutkellari-osuudelle!

Plevnan Petolintu

Raikas, todella rapea ja vaalea. Ruohoinen, tuore ja varsin pureva humalointi on runsasta ja määrittää tämän hienon oluen vahvuudellaan. Vaalea mallasrunko on melko neutraali, ehkä hivenen olkista viljaisuutta henkivää – hieno olut kerrassaan!

---

Olutkellari kiittää kanssanauttijoita, panimoita ja järjestäjiä – paljon hienoja makuja, mukavia ihmisiä ja hyvää tunnelmaa. Janoa riittää myös ensi vuodelle, jäihän nytkin toistasataa olutta tyystin maistamatta!

Kiitos ja kippis,

J-P

Bonus: Oluthuoneiden kuukauden olut heinäkuulta:

Mikkeller Peter, Pale and Mary

Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska (De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia), American Pale Ale, 4,6%

Pisteet: 33/50

Matkalla saksalaisruuan äärelle Zinnkelleriin istahdimme pikaiselle oluelle Kaislaan, jossa annoin viime hetken tärpit illaksi SOPP-alueelle suunnanneille ystävilleni. Valikoin janojuomaksi heinäkuun HOK-oluthuoneiden oluen, Mikkellerin Peter, Pale and Mary ”folk-APAn”. Hyvä janonsammuttaja ja kansanjuomaksi sopivasti purevuuttakin henkivä. Alla vielä pika-arvio maistohetkeltä:

Mikkeller Peter, Pale and Mary

Rapea, rungoltaan kevyt muttei vetinen. Vehnäisen viljaisa, vaalea mallasrunko – sitruksen ja orastavan pihkaisuuden dominanssia, myös hyvää tropiikin hedelmäisyyttä aistivaa menoa. Hyvä kesäolut, varsin konstiton.