Sonnisaari Sahtilation

Sonnisaari Sahtilation

Sonnisaari Sahtilation

• Tyyli: Sahti
  
• Alk.%: 8,8
• Panimo: Sonnisaari, Oulu, Suomi

Hämärtyvä Helsingin talvi-ilta kirvoitti mieleni pienelle jaloittelulle. Hanarikkaan Juovan tiskiltä kuului löytyvän pohjoisen kummajaista, Sonnisaaren ”Citralla maustettua” sahtia. Pitihän tämä käydä kokemassa.

Sahtilation on samalla selkeästi pohjoisin sahtijuoma, jota allekirjoittanut on päässyt maistamaan. Aiempi arktinen sahtiraja taisi kulkea Vehniän kylän kohdalla, mikäli oikein muistan. Jenkkihumaloitua perinnejuomaa en myöskään ole aiemmin päässyt maistamaan.

Erikoisemmista versioinneista on muutoinkin melko vähän kokemusta, taitaa Ruosniemen ja Sorin takavuosien Islay Sahti olla ainoa hieman viritetympi näkemys, jonka olen kohdannut. Ja Laitisen Mikan moninaiset kokeilut siihen lisäksi tottakai.

Sonnisaaren twisti ei toki jännää humalvalintaa suurempi silmäkääntötempaus ole, mutta se aikaansaa joka tapauksessa melko mielenkiintoisen sahtituotteen. Siitä löytyy kuitenkin odotettua enemmän perisahtimaisista piirteistä poikkeavia nyansseja, vaikka kyllä sen sahdiksi silti alta tunnistaa. Kokonaisuuden selkokielinen kuvailu osoittautuu  yllättävän haastavaksi.

Sonnisaari Sahtilation

Punertavankeltainen sahti kevyellä vaahtorenkaalla. Tuoksu tuo mieleen Mosaicin herukkapensaan, mutta kääntyy nenässä hiljalleen sitrusmaisen humalan, mausteisuuden ja hieman jopa belgiesterisen hedelmäisyyden liittouman suuntaan. Onko havuakin?

Maku on mielenkiintoinen. Kyllä tästä sahdin löytää kypsän banaanin ja yleisen, rukiissävytteisen imeltyneisyyden kautta. Havua, muttei katajaa on myös. Sitrusta, mutta jännästi vähän marjaisassa muodossa. Pihkaakin, muttei paljon. Jälkimaussa imeltynyttä mallasta, sitrusta ja mausteisuutta. Sillein rustiikkisella tavalla. Huuletkin tahmaantuvat ja tuntuma on hieman öljymäinen... 

Sikunaisuus on vähän huono sana, mutta jotain kypsän hedelmäistä, samalla kurkkua lämmittävää tunnelmaakin matkassa on. Kokonaisuutta on hankala pukea sanoiksi. Tämä pitää itse kokea. 

Mielipide? Kyl mä tykkäsin, vaikka pihamaalainen tulkinta enemmän omaan makuun istuvaa onkin.

Pisteet: 37/50

Sonnisaari Purkkamestari Juicy Wheat Beer

Sonnisaari Purkkamestari Juicy Wheat Beer

• Tyyli: Hopfenweisse / Wheat Ale
  
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Sonnisaari, Oulu, Suomi

Pysähdyin taannoin vakiostopilla Heilassa ja valikoin takahuoneen pienpanimokeskittymästä muutaman maistiaisen kotiinviemisiksi. Harvinaista kyllä sahti jäi tällä kertaa hankkimatta, mutta lähestyvän muuton edellä oli pakko harjoittaa etukäteiskonmaritusta ostovimman suhteen.

Sonnisaarelaisia ei ole vähään aikaan lasiin kaatunut, joten mielenkiintoisen kuuloinen Purkkamestari koitui tämänkertaiseksi valinnakseni. Stratalla ja Mosaicilla humaloitu hopfenweisse tunnustaakin nimeään varsin hyvin, sillä makumaailmassa sekoittuvat humalaromit ja hiivan nostattamat esterit muovaavat mielikuvasta purkka-automaatista takavuosina löytyneen makupurkkakuulan muistot esiin tuovan hedelmäkarkkikombon. Osasyynä mielleyhtymään on varmasti myös oluen mielikuvia vahvasti ohjaava nimi sekä värikäs etikettitaide, mutta näin sen on varmaan tarkoitus mennäkin.

Kauppavahvuuksiin varsin runsasmakuista menoa, joskaan ihan sitä juicyintä tarjontaa olut ei ainakaan omassa suussa tarjoile, vaan tunnelma painottuu hieman kuivempaan suuntaan vehnäoluen mausteisuuden ja ”kovempien estereiden” tahdittamana. Mutta onpa kerrassaan hienon kesäinen pläjäys.

Sonnisaari Purkkamestari Juicy Wheat Beer

Vaaleankeltainen, samea olut valkealla vaahdolla. Tuoksu tuo tosiaan mieleen hedelmäisen purukumin. Trooppisuutta löytyy humalan muodossa, muuta hedelmäisyyttä käymisaromien tuotoksena. Hieman mausteisuuttakin löytyy, samoin Mosaicin viinimarjapensaisuutta. 

Maku jatkaa samalla linjalla. Hedelmäkarkkia tai -purukumia vehnäoluen mausteena -teema on hauska ja varsin toimiva. Tropiikin hedelmää passionin ja sitruksen muodossa, myös hyvää marjapensaisuutta löytyy. Muutoin vaalean vehnävää maltaisuutta, kevyttä mausteisuutta ja käymisestereitä, joskaan ei banaania sentään.  Tuntuma on kuiva, lopetus suht napakka. Ylettömän juicyksi ei nimestä huolimatta osoittaudu, mikä ei tässä kohtaa kyllä haittaakaan. On todella hyvää.

Pisteet: 38/50

Olari x Sonnisaari x Maistila 3 The Eazy Way

Olari x Sonnisaari x Maistila 3 The Eazy Way

• Tyyli: Micro IPA
• Alk.%: 3,3
• Panimot: Olarin Panimo, Espoo / Sonnisaari, Oulu / Maistila, Oulu

Olarin talvella alkanut ja maistokokemusten perusteella menestyksekäs tölkkiretki on saanut värikästä jatkoa. Hain pari uuden aallon tölkitettä testiin Palokan Citymarketista ja koska näin kesää vasten kuljettaessa low ABV -hommat alkavat taas olemaan kielen päällä, kiinnosti 3,3-prosenttinen Micro IPA -kollabo kaikkein eniten.

Olarilaisten metrokyytiin on tällä kertaa noussut vierailijoita pohjoisen hypepanimokeskittymästä. Oululaisduo Sonnisaari ja Maistila keräävät olutkeskusteluissa varsin kovia kehuja osakseen, eikä tuota käy itsekään kiistäminen. Melko vähiin on toisaalta omat kokemukset molemmista vielä jäänyt eikä ihme, kun panimokaksikon tuotteet tuntuvat käyvän mukavasti kaupaksi oman talousalueen sisällä. Mitäpä sitä isommin sitten muualle levittelemäänkään. Hienoa vain, että paikallistoimijoilla on kysyntää.

No Espooseen on kiireiset olutveikot kuitenkin saatu piipahtamaan ja lopputulemana on 3,3-prosenttista, hieman sameaa Micro IPAa. Olut on humaloitu Lotuksen, Citran, HBC 630:n sekä Sabron voimin ja sen nimestä tulee aika vahvat mielleyhtymät 70-luvun 3 The Hard Way martial arts -klassikkoon. Myös Bahamadian samanniminen ysäriraita lähti soimaan pään levylautasella.

Tiedättekö sellaiset tyypit joiden kanssa on vaan helppoa ja mutkatonta tehdä hommia? Meille sellaisia ovat ystävämme pohjoisesta Sonnisaaren sekä Maistilan panimoilta. Näiden helppojen ja mutkattomien tyyppien kanssa tehtiin yhteistyössä iisisti juotava ja samea Micro IPA. Tämä ei useammankaan tölkin päästä ala jomottamaan otsalohkoa tai aiheuta muutenkaan päänvaivaa. Makumaailma on aprikoosinen sekä hennon hapokkaan sitruksinen. Humalina Lotus, Citra, HBC630, Sabro.

Olari x Sonnisaari x Maistila 3 The Eazy Way

Varsin haaleankeltainen, mehumaisen samea ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu on terävän trooppinen, aika runsas ja tuntuu painottuvan sitrushedelmien ohella kivihedelmiin päin.

Maku on hyvä, joskin oluen vahvuutta runsaan aromipöhinän ja kevyen hopburnin alta tunnustava. Kepeä on siis tausta, mutta melko runsaalta tuntuu päällä leijaileva, paikoin kevyen mehukaskin tropiikin hedelmälataus. Sitrusta, greipinkuorta, aprikoosia, papaijaa, mangoa ja kiiviä.

Kevyttä humalpoltetta, jollain tapaa mukavan rentoa menoa. Ei samanmoista muhevuutta kuin esimerkiksi Whiplashin tai Stigbergetsin kevyemmän pään IPA-juomissa, mutta ei liene tarkoituskaan. Kepeämpää, suorempaa, sitrussävyisempää menoa suht runsaan hedelmäisyyden ja kevyen tuntuisen rungon muodossa.

Kyllähän tätä joisi kevätillassa useamman tölkin huomaamattaan.

Pisteet: 36/50

Sonnisaari Surunpilaaja

Sonnisaari Surunpilaaja

• Tyyli: Savuolut / Kölsch
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Sonnisaari, Oulu, Suomi

Pakko myöntää heti kättelyssä, ettei Sonnisaaren savuinen kölsch olisi lähtenyt mukaani, mikäli sen nimi olisi ollut jotain muuta kuin Surunpilaaja. Ajatus savukölssistä ei itsessään kamalan houkuttelevalta nimittäin kuulostanut, mutta otin sen kuitenkin mukaani pelkän nimen vuoksi. Epäoluellisiin asioihin tulee aina aika ajoin tartuttua ja hämmästyttävän usein lopputulema on hyvinkin mieluinen – jopa yllättävänkin herkullinen.

Vaikka Sonnisaaren tekemisten kova taso tiedossa olikin, tältä oluelta en uskaltanut odottaa oikeastaan yhtään mitään. Mitä savukölsch voisi edes olla? Ainakin se lienee vaaleaa? No eipä ollut, vaan sysitummaa, kuten kaataessa hämmästelin. Oluen tuoksu taas yllätti hyvin voimakkaalla olemuksellaan, suoranaisella pyökkisavun ja tervan pehmeällä pölläyksellä. Kun makukin jatkoi syvän savuisissa, maltaisissa ja edelleen tervatulle jälkimaun portille johdattelevissa tunnelmissa, oli jo pakko kaivaa internet avuksi peliä selventämään:

”Meillä Sonnisaarella fanitetaan isosti kölschejä. Muutama ollaan pantukin, mutta vielä useampi juotu. Tyyli-ikonit ovat yleensä asemansa ansainneet, mutta välillä on hauskaa venytellä rajoja oikein huolella.

Surunpilaajassa puettiin kölsch aivan uuteen kuosiin. Muotia ovat nyt kokomusta olemus ja beiget vaahtokukkaset. Piristävää särmää tuoksupuolelle tuovat turve- ja pyökkisavulla aateloidut maltaat sekä ikityylikäs East Kent Goldings -humala. Olut on mukavan tasapainoinen, keveän raikas, hennosti tervaisen savuinen tumma ale, jota juo mielellään vaikka isommankin annoksen. Kyllä pilaa kaikki mahdolliset marraskuiset surut tämä juoma! Sopii erittäin hyvin myös ruokapöytään alkutalven juurevia makuja komppaamaan.”

Nyt ymmärrän paremmin. Tosin, vaikka olisin oluen tarinan tarkemmin tuntenutkin, olisin silti vaatinut nimenmuotoista kannustinta siihen tarttumiseen. Näin maistokokemuksen jälkeen tiedän kuitenkin tarvitsemani lisää. Vaikka sonnisaarelaisten luonnehdinnasta löytyykin viittauksia kepeästä raikkaudesta, on sen makumaailma vahvuuteen nähden minusta pikemminkin yllättävän runsas ja monisyinen, vaikka isomman annoskoon nauttimispotentiaalin kyllä allekirjoitan. Todella toimiva kokonaisuus savuisten makujen ylistäjille.

Olut on ostettu HIISI Taproom & Bottelshopin ulosmyyntikaapista.

Sonnisaari Surunpilaaja

Tosi tumma, mustaa lähestyvä olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä. Pehmeän, mutta runsaahkon savuinen, kevyen tervainen ja mielenkiintoinen. Ehkä vähän hedelmääkin alla.

Maku on mainio. Tosi runsas, miellyttävän pyökkisavuinen, jälkimaussa upean tervainen. Kivan pyöreähköä maltaisuutta, jostain kaivan kepeää hedelmääkin. Se tosin jää pieneksi nyanssiksi. Ai että, onpas mainiota menoa. 

Pisteet: 38/50