Teerenpeli Notkea NIPA hanasta kotiin

Teerenpeli Notkea NIPA

Työvelvoitteet veivät minut pitkän tauon jälkeen ulkomaailmaan ja Lahteen. Vähäisten pysähdysten taktiikkaan oli kuitenkin ujutettava erillinen Teerenpelin panimokaupassa piipahdus, kun jo omasta varastosta loppunutta Kellariolut-sarjan Luostaria oli vielä tarjolla. Julma Juhoakin oli näemmä löydetty, se kun jäi edellisellä visiitillä haaveeksi.

Näiden kylkeen tuli napattua pari muutakin olutta sekä itselle että isäukollekin. Tartuin myös tilaisuuteen ostaa patenttikorkkipulloon hanasta laskettavaa IPAa – tätä suoritusta kun en vielä koskaan ole eläissäni tehnyt. 6,6-prosenttisen Notkea Nipan rinnalla olisi ollut myös toimiva Vauhtiveikko-hana, mutta IPAlla mentiin vaikka kuljetusmatkaa Jyvässeudulle kertyykin ihan kohtalaisesti.

Muun maailman jo pidempään tuntema hanamyynti on otettu koronatilanteen myötä käyttöön useissa pienpanimoissa. Jossain vaiheessa oli kai jonkinlaista konsensusta, että tämäkin leikki olisi Suomessa kiellettyjen listalla, mutta onneksi asiaa on nyt selvitelty ja sallituksi havaittu. Kunhan olut lasketaan panimon puolella panimon ”tarjoamaan” astiaan ja ”etiketöidään” vaadittavin tiedoin.

Panimokauppakäynnin pullokattaus.

Elämäni ensimmäinen "growler".

Sain siis hana-IPAni mukaan. Homman kääntöpuolenahan on melko kehno säilyvyys, jota tässäkin tapauksessa luvattiin vain pariksi päiväksi – autorunnutuksen myötä suositus oli korkata jo samana iltana. Ja näin teinkin, mutta jätin mielenkiinnosta osan vielä seuraavaankin päivään. Näkeepähän mitä avaaminen ja vuorokauden odotuttaminen IPAlle tässä tapauksessa tekee.

Notkeaa Nipaa en muista aiemmin maistaneeni, joten uuden pakkausmuodon myötä itse tuotekin kahisee uutuuttaan makuhermoillani. Olut itsessäänhän on ollut tarjonnassa jo vuodesta 2014 lähtien ja käväisi Alkon pienpanimokattauksessakin vuoden 2015 alkajaisiksi. Humalkirjo näkyy ehkä ajan mittaan eläneen ja tällä hetkellä panimon kotisivuilla kvartetiksi nimetään Bravo, Chinook, Green Bullet ja Amarillo. Runogsta löytyy myös hieman karamellimallasta ja makumatka onkin kiva trippi aikaan, kun IPA pääsääntöisesti maistui tältä. Sitrusta, greippiä ja mallastakin oikeita katkeroita unohtamatta.

Teerenpeli Notkea NIPA on voimakkaasti ja pirteästi humaloitu India Pale Ale, jota päästiin maistelemaan ensimmäisen kerran vuonna 2014. Kuivahumalointi kypsymisen aikana tuo NIPAan potkua, sitruksista tuoksua ja samalla tasapainoittaa oluen hedelmäistä makua. Se on sitruksinen ja greippinen suodattamaton IPA, jonka taidokas humalointi on mukavasti tasapainossa maltaisuuden kanssa tehden juomisesta pelkkää nautintoa. NIPA on hedelmäinen ja katkera kokonaisuus, jota on vaikea vastustaa.

Teerenpeli Notkea NIPA

Kaunis, hieman utuinen, nätin vaahdon nostava ja hedelmäisen keltainen olut. Tuoksu on hyvin sitruksinen, hieman yrttinen ja kevyemmän hedelmäinen. Sitrushedelmistä tuntuu esiityvän useampaakin sorttia ja kokonaisuus on myös aika runsas.

Maku on varsin napakka. Hieman karamellinen, keksimäinen mallasrunko luo hyvän pohjan alkuun sitruksisempana, lopussa greippisempänä liikuskelevalle humaloinnille. Ehkä pientä yrttisyyttä, samoin vaaleaa hedelmäisyyttäkin. Hyvin toimiva ja tuore IPA, josta löytyy nykypäivän suuntauksiin nähden kivasti purentaakin. Vallan mainio.

Pisteet: 37/50

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Teerenpelin Kellariolut-sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuli haettua loppuvuodesta suoraan panimon omasta kaupasta. Joulun tiimellyksessä maisteltu No1 Luostari osoittautui varsin toimivaksi belgivedoksi, mutta sitäkin paremmin maaliinsa osui saagan kakkososana tunnettu No2 Imperial Stout. Kymppipinnainen, panimopuodissa hitusen yli kolme euroa potulta kustantanut, hitaasti hupeneva nautiskeluolut omaa melkolailla täydellisen hinta/laatu -suhteen. Se ei välttämättä aivan sinne paksuimpien ja suurimpien lajiedustajien joukkoon kurkottele, mutta kattaa varmaotteisen, paahteen ja intensiivisen makumaailman kolottelua erittäin hienosti – useamman pullon kotivara onkin osoittautunut jo varsin toimivaksi ratkaisuksi.

Olut on valmistettu kohtalaisen laajaa mallaskirjoa käyttäen. Kymmenen maltaan liitto vaatii taakseen viisitoistatuntisen keittorupeaman, mikä takaa varsin laajan ja syvälle luotaavan makukirjon. Olutta on kypsytelty puolisen vuotta ennen sen hyllyyn nostamista, joten ihan sieltä hätäisimmästä ja vähiten panimoresursseja kuluttavasta tuotteesta ei ole kysymys. Siksi tuo alhainen hintakin kummastutti ja vähän myös omatuntoakin santsihapuilun lomassa soimaili.

Joulun jälkeen tehty ensimaisto, joka arvioksikin päätyi, tarjosi vielä vähän yliterävän ja nuoruuden intoa tihkuneen, joskin runsaan ja suurimakuisen kokemuksen. Tuntuman runsaus ja tasapaino pysyivät kyllä matkassa, mutta levottomuuden pystyi silti aistimaan. Tein helmikuussa yhden ”seurantamaistelun” ja pääsin todistamaan odottamaani (ja kaipaamaani) tasoittumista, makujen ja syvyyksien toimivaa yhteenhitsautumista sekä yleistä ajan mukanaan tuomaa tasapainottumista. Ei olisi lainkaan hassumpi asia, mikäli vastaavanlainen imppi saataisiin vähän vakiompanakin markkinoille.

Oluen speksit ovat seuraavanlaiset:

Maltaat

Pilsner, Pale ale, Dark wheat, Dark ale, Dextrin malt, Caramel 100, Caramel 300, Chocolate light, Chocolate wheat, Carafa Special III

---

Humala

Mosaic

---

Väri

200 EBC

---

Katkerot

60 EBU

Teerenpeli Kellariolut N02 Imperial Stout

Varsin musta, ruskean ja kevyen vaahdon nostava olut. Tuoksu on paahtuneen maltainen, suklainen ja hieman lakritsinen. Humalointiin tuntuu, mutta maltaat edellä tuoksutellaan.

Maku on niinikään paahtunut, tumman suklainen ja limppuinen, paikoin mämmiäkin kevyesti antava. Mukaan mahtuu myös lakritsia ja lopun kohtalaisen napakkaa katkeruuttakin. Makujen runsaus puhuttelee, mutta suutuntuma ja yleinen muhkeus ei pääse tarrautumaan kunnolla aloilleen oikein missään vaiheessa. Lämpö toki auttaa asiaa, mutta tuo mukanaan myös makeutta.

Huulet tahmaantuvat ja paahtunut siirappi voitelee jälkimaussa maltaisia makuja. Maun voima on tosiaan hieman koholla syvyyteen nähden, mikä terävöittää lopputulemaa hieman liiaksi, kunnes syventyy siirappisuuden kasvun myötä. Lopputulema on kokonaisuudessaan kuitenkin varsin hyvä, muttei lajin kärkeä hätistelevä.

Uusintamaiston mietteet:

Kuten jo alustuksessa totesin, tekee aika tälle hyvää – sen voin näin jälkiviisaana lisämaiston perusteella itsekin jo todeta. Suutuntuma ja yleinen syvyys on alkanut saamaan jo hienosti jalansijaa samalla, kun maun ehkä se intensiivisin ja levottomin kärki on jo laventunut, pehmennyt ja muuttunut terävyydestä monipuolisuutta lisääväksi vivahteikkuudeksi. Suklaisuus korostuu nyt leivosmaisena, brownievivahteisena elementtinä, paahteisuus tarjoilee kahvisen kutsuvaa särmää ja limppuakin on, mutta makeutta ei kaivattua enempää. Selkeää kehitystä jo lyhyessä ajassa.

Joulukuun ensimaiston pisteet: 38/50

Helmikuun toisinnon pisteet: 40/50

Teerenpeli Kellariolut No1 Luostari

Teerenpeli Kellariolut No1 Luostari

• Tyyli: Belgian Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Teerenpeli, Lahti, Suomi

Teerenpelin Kellariolut-sarja esittelee panimon runsaampaa oluttarjontaa. Esimerkiksi tämä panimopuodista haettu No1 Luostari suuntaa katseensa belgitunnelmaisten trappistien suuntaan ja taipuukin varsin miellyttävään esitykseen. Olutta kerrotaan olevan tarjolla vain yhden erän verran, mutta hienoahan olisi, jos se saisi jossain vaiheessa tribuutin tai parikin osakseen. Puoli vuotta pullossa kypsytetty, alkuun hieman varovaisesti käyntiin lähtevä olut on nimittäin hyvin suunmukainen, pehmeä ja varmapuheinen belgikokonaisuus.

Luostari on rakennettu Pale Ale- ja punertavista karamellimaltaista sekä sokerisiirapista ja sen humalointiin on käytetty Hallertau Northern Breweriä sekä First Goldia. Hintaa tasan 7-prosenttiselle oluelle kertyy suoraan panimolta haettuna vain kolme euroa, joten näitä tulikin napattua useampikin talteen odottelemaan. Saa nähdä, kuinka pitkään niitä tulee loppuunsa kypsyteltyä, mutta mikäli sen tapaista toimintaa haluaa harrastaa, on panimo ohjeistanut tekemään sen huoneenlämmössä yleisemmän kellaroinnin sijaan. Parasta ennen -päiväys on merkattu alkukeväälle 2021, mutta oluen sanotaan ikääntyvän hienosti jopa vuosien ajan.

NO1-Luostari on Teerenpelin Kellariolut-sarjan ensimmäinen olut ja se on saanut inspiraationsa ja reseptin siunauksen viralliselta Trappist-oluiden panimolta. Raaka-aineet ovat perinteiset ja yksinkertaiset, mutta valmistustapa on monivaiheinen ja normaalia huomattavasti pidempi. Hiivalajike on valittu tarkoin ja sillä on suuri rooli käymisaromeihin tuoden makukokonaisuuteen virkistävää mausteisuutta tasapainottamaan makeahkoa maltaisuutta.

Puolitumman oluen hedelmäisyyttä korostaa tumma sokerisiirappi ja pitkän kypsymisen salaisuutena on jälkikäyminen pulloissa. Tämän vuoksi suosittelemme varastoimaan Luostarit huoneenlämpöön, jotta toivottu kypsyminen jatkuu ja täyteläinen ja makeahko maku syvenee entisestään. Tätä suurta ja erityistä olutnautintoa on tarjolla vain yhden rajoitetun erän verran.

Teerenpeli Kellariolut No1 Luostari

Samea, vaaleahkonkeltainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on suht mieto, kevyen karamellinen, enemmälti mausteinen ja hieman yrttinenkin. Vähän odottavissa tunnelmissa edetään.

Makukin on alkuun aika hento, mutta avautuu hiljalleen. Ylettömän runsaaksi sitä ei missään vaiheessa voi kuitenkaan mainostaa, vaikka paljon petraakin. Vaalea, etenkin alkuun kuivanlainen, mausteinen ja lopussa melko rapeakin. Lämmön myötä karamellisuuttakin löytyy, mikä tukevoittaa tunnelmaa mukavasti. Hedelmäisyyskin pääsee avautumisen myötä hyvin esille ja kokonaisuutena olut onkin varsin tasapainoinen suoritus, jollaisen äärellä istuu mieluusti kerran, jos toisenkin uudestaan.

Pisteet: 38/50

Kirja: Mikko Salmi - Viskiä ja Teerenpeliä

Mikko Salmi - Viskiä ja Teerenpeliä

Vierailu Teerenpelin panimopuodissa sai minut tarttumaan jo tuoreeltaan omaksi hankittuun, olutasiantuntija Mikko Salmen uusimpaan opukseen. Kuukausi sitten julkaistu Viskiä ja Teerenpeliä ei kuitenkaan ole Salmen muun tuotannon tapaan olutkirja, vaan pureutuu 25v. juhlavuottaan viettävän Teerenpeli-yhtiön tislaustaiteen tarinaan.

Vuodesta 1994 toiminut Teerenpeli aloitti viskinteon vuonna 2002. Pienpanimotoiminnan ja ravintolaketjun pyörittämisen rinnalla alkoi pitkä ja arvattavan työläs pioneerityö suomalaisen viskin eteen, jonka tuloksista saamme nyt nauttia, mutta tuskin kovinkaan moni tietää, kuinka ja miksi tähän päädyttiin.

Kirjassa tutustutaankin aluksi Pyysingien ja Teerenpelin alkutaipaleeseen, jonka jälkeen matkataan Teerenpelin tislaamolaitteiston jäljille Skotlannin ylämaille ja sieltä edelleen Andalusiaan tutustumaan tynnyreiden valmistukseen. Etenkin Skotlanti-osuus oli kiehtova ja pakko myöntää, että seurasin seurueen jalanjälkiä Speyn varrella Googlen karttasovellus ja ilmakuva auki. Vähänpä olen myös tiennyt mitä tynnyrin tekeminen vaatii ja mitä kaikkea se sisältämälleen juomalle antaakaan.

Kirjassa vietetään myös aikaa Lahdessa, missäpä muuallakaan viskinteon äärellä ja jututetaan myös maamme viskin ystävien terävintä kärkeä. Kirja muuten antaa äänen aika monelle Teerenpelin matkaan tavalla tai toiselle liittyvälle henkilölle – aina iäkkäästä laitevalmistajasta lahtelaisbaarin kanta-asiakkaaseen ja andalucialaisiin tynnyrintekijöihin.

Kirja on kokonaisuutena varsin sujuvaa ja nopealukuinen, joten en voi välttää kysymystä, miksei sen kansien väliin mahdutettu osioita myös yrityksen panimo- ja ravintolatoiminnasta. Työpäivää pienen tislaamon sisällä avataan kirjassa paikoin vähän yleisemmälle tasolle menevän, edelleen kuitenkin aiheeseen liittyvän tiedon ja havainnoinnin ohella, mutta taustoja ja tarinoita matkan varrelta olisi kuullut mielellään lisää – vaikka vähän Skotlannin tai Andalucian seikkailuita arkisemmistakin ympäristöistä ja asioista.

Salmen haastattelemien ihmisten kirjo näet antaa kirjalle paljon sellaista, mitä niistä usein jää puuttumaan ja näitä ääniä ja erilaisia katsantakantoja olisi kahlannut mieluusti läpi suuremmankin määrän. Mikolla on oivallinen taito vangita tarinoita ja tilanteita paperille, minkä vuoksi lisämitta ei olisi tehnyt kirjasta lainkaan liian raskasta.

Kirja on  kuitenkin kaksikielinen eli sen sisältö on kirjoitettu sekä suomeksi, että englanniksi, mikä luonnollisesti kaventaa käytettävissä olevaa mittaa. Myös kuville on varattu paljon aivan ansaittua tilaa, mikä tekee teoksesta myös miellyttävän selailtavan. Sinällään ymmärrän suuremman rönsyilemättömyyden, sillä tiivis ja selkeä paketti palvelee paremmin sen toimivuutta nimenomaan tuliais- ja lahjamateriaalina maamme rajojen ulkopuolellakin – pohjoisen viskin sanansaattajana.

Suosittelen tutustumaan.

Mikko Salmi raottaa suomalaisen viskitislaamon ovea lukijoilleen, mutta saa samalla janoamaan myös lisää.
Lisää tarinoita, lisää kertojaääniä sekä taustoja ja kertomuksia myös pienpanimon ja ravintoloiden puolelta.

Vierailu Teerenpelin panimopuotiin

Teerenpelin panimokaupassa on asiaankuuluvaa sisustusta ihan omasta takaa ja osa siitä muistuttaa myös yrityksen tislaustoiminnasta.

Lahtelainen Teerenpeli on yksi Suomen vanhimmista, edelleen toimivista pienpanimoista. Lotilan teollisuusalueella majaansa pitävät teerenepelit ovat avanneet panimon yhteyteen myös oman olutpuodin, jonka antia lähdin edellisellä Lahden käynnilläni tarkastamaan.

Panimolle löytäminen meinasi olla näin ulkopaikkakuntalaisena vähän hakusessa, sillä mitään vinkkiä antavaa kylttiä kun ei Liimaajankadun liittymässä panimon suuntaan ole. Onneksi pohjatyötä oli tullut tehtyä kartan äärellä jo vähän etukäteen. Perille siis päästiin ilman harha-askelta, jollei sellaiseksi lasketa panimon pihaan pölähtämistä.

Panimomyymälä näet sijaitsee viereisellä tontilla, panimosta erillään olevasta rakennuksessa, jonka pihaporttiin kiinnitetyn infotaulun onnistuin jollain tapaa ohittamaan. Paikan päälle halajavien kannattaa tarkistaa aukioloajat ja muut infot Teerenpelin kotisivuilta, mistä tuon tarkan osoitteenkin löytää:

Teerenpelin panimomyymälän kotisivu

Pakkaamon, toimistojen ja varaston yhteyteen rakennettu myymälä on varsin tilava ja avoin. Tarjolla on kaupoistakin hyvin löytyvien perustuotteiden lisäksi vaihteleva valikoima erikoiseriä, eikä hinnoittelu aiheuta kuluttajalle päänvaivaa. Perustuotteet irtoavat mukaan sopuhintaan 2,50-2,70€/plo, eikä esimerkiksi savuisesta Julmajuhostakaan kuriteta lompakkoa kuin kolmen euron muodollisella maksusuorituksella.

Joulutunnelmaa kaupalla.

Lukittu viskikaappi.

Julmajuho oli tällä kertaa valitettavasti loppu, mikä hieman harmistutti, sillä sitä olisi kelvannut hamstrata talteen useampikin pullo talvea vasten. Iloinen yllätys oli kuitenkin panimon Kellariolut-sarjaan kuuluvan N01 Luostari -belgioluen ja jyhkeän N02 Imperial Stoutin löytyminen kylmäkaapista. Hintaa ensimmäiselle kertyi tasan kolme euroa, eikä kymppipinnainen Imppikään kustantanut kuin 3,60€ pullolta. ”No ette te näistä paljoa pyydä”, totesin ääneen kassallakin, kun paperikassillisen tätä kaksikkoa mukaani pakkasin.

Olen muuten jostain syystä ollut siinä uskossa, että Teerenpelinkin vuosituotanto olisi jo yli tuon maagisen 500 000-litran rajan, mutta erheellinen mielleyhtymä selittynee panimon pitkällä iällä ja tuotteiden hyvällä näkyvyydellä sekä seitsemän kaupunkia käsittävällä ravintolaketjulla.

Panimokaupan yhteydessä ei ole anniskelua, vaikka näin ensin ajattelin nähtyäni tilaa jakavat baaripenkit ja hanarivistön. Rekvisiittana ja henkilökunnan koulutustilana toimiva kalusto on kuuleman mukaan jostain baarirempasta jäänyttä vanhaa sisustusta, joka kieltämättä olisi kutsunut istumaan huurteisen äärelle. Sijainti ehkä vähän hankaloittaisi taproomin järkevää pyörittämistä, mutta kenties aika tulee vielä joskus valmiiksi siihenkin.

Myymälän yleiskalusto on aika perinteinen panimomyymälän malli, joskin tilavuus ja vitriinissä komeilevat Teerenpeli-viskit vähän pesäeroa luovatkin: pari tynnyriä, kirjallisuutta ja oheistuotteita, kuten panimon paitoja ja laseja. Ei mitään ylimääräistä tai rönsyävää, kun niitä ryynejä tai säilykkeitä ei enää tänä päivänä hyllyihin tarvita seisomaan.

Kirjoista ja visiitistä tulikin mieleen, että Mikko Salmen Viskiä ja Teetenpeliä -kirja oli itselläni vielä avaamatta ja opus tulikin kahlattua läpi heti seuraavana iltana. Suosittelen siihen tutustumista muillekin, se paljastaa aika hyvin, millaiselta pohjalta ja intohimolta koko yrityksen toiminta lähtee.

Innostava käynti kaiken kaikkiaan ja toivon mukaan myös paikallisväestö löytää puodille hyvin.

Nämä kiinnosti eniten, eikä ollut hinnalla pilattu. Kellarioluita päätyi Olutkellarinkin kellariin useampia.

Baari on vain rekvisiittaa eli Lotilankadulta ei virallista taproomia löydy.