Jyväskylän SOPPin makuja

Tuossa tuli jo aiemmin tehtyä kevyttä yhteenvetoa Jyväskylän SOPPista yhden päivän näkökulmasta ja nyt on aika purkaa sanoiksi melko raskaaksi, mutta sitäkin antoisammaksi kulminoitunut olutvalikoima. Tai ainakin se osa siitä, mikä omassa lasissa torstaipäivän aikana pyörähti. Huteja ei pitkälle listalle oikeastaan mahtunut ja muutama suosikki tuli jo edellisessä jutussa nostettua esiin. Huippupisteitä ja fiiliksiä tarjoiltiin niiden lisäksi myös monen muun makupalan voimin.

Hiisi / Ruosniemi / Maistila BIPL Thumpr

Tyyli: Sour India Pale Lager – Alk.%: 6,9 – Panimo: Hiisi (Jyväskylä) / Ruosniemen Panimo (Pori) / Maistila (Oulu) – Pisteet: 39/50

Porttien avautumisen aikaan osa kojuista haki vielä henkilökuntaansa, mutta HIISIn tiskillä näkyi jo nojailevan kolme toimettaman näköistä hahmoa. Lasina oli tapahtuman alkutaipaleella aiemmilta vuosilta tuttu kolpakko, kun portilla ei vielä pienempää lasikokoa tullessani löytynyt. Mutta saahan sen pikkuannoksen isompaankin lasiin.

Kolmen kovan kotimaisen kollabona kehitelty, brettalla kypsytelty, ronskisti humaloitu India Pale Lager vaikutti paperilla sen verran kiinnostavalta, että siitä oli hyvä aloittaa. Oluesta liikkui ”huhuja” jo Olutsataman aikoihin, joten koko kesän kestänyt odotus sai nyt maistuvan palkintonsa. Tästä oli hyvä aloittaa kotikaupungin kesän toiset olutfestarit!

• Trooppisen aromaattinen, greippinen ja funkahtava. Silti raikas. Ei tästä kyllä lageria kaivaisi sitten millään, mutta eipä ole väliksikään. Lopussa hieman karhea, maistuva ja kesäinen humalapommi… brettaisella vivahteella. Oh lord!

Rekolan Panimo Paavin Polku (Winter Edition)

Tyyli: Tripel – Alk.%: 9,0 – Panimo: Rekolan Panimo (Fiskars) – Pisteet: 39/50

HIISIn tiskiltä luotiinkin ahkerasti katseita vastapäätä asetetulle Rekolan Panimon ständille, jonka takaa löytyi ex-hiisiläinen, vast’ikään fiskarilaistunut herrasmies-Topi. Dramatiikkaahan tähän leirin vaihtoon ei liity, mutta pientä hyvänhenkistä läpänheittoa aihe tuntuu puolin ja toisin herättävän. Pilke silmäkulmassa ja hymyssä suin. Siksipä siis Topin kuulumisia kyselemään ja miehen mukana matkannutta Paavin Polkua, noh, tepastelemaan.

Rekolan uudehko tripel tulee syksyn myötä myös Alkon valikoimiin (hinta ”saatanallinen” 6,66€), mutta SOPPissa oli tarjolla sen viritetympää Winter Editionia. Kaikenlaista pientä kivaa siinä perusversioon nähden kuulemma oli – shampanjahiivasta lähtien – ja monipuolisia makuja tarjonnut belgiviritys iski ainakin allekirjoittaneeseen kovasti.

• Erikoinen tripel, ehkä siksi uppoaakin näin hyvin! Rustiikkinen, makeahkon puoleinen, mausteisen hiivainen. Pehmeähkö, miellyttävä ja moniulotteinen. Oikeita sanoja on tähän kirjoon yllättävä hankala löytää, mutta kirpakkaa hedelmääkin tarjoava, erikoinen ja lopussa jopa valkoviinimäistä vivahdetta saava tripel tämä joka tapauksessa on. Paljon kaikkea, paljon hyvää. Pitää napata sekin versio, mikä Alkoon napsahtaa!

Kaksi maistuvaa sahtia...

Lapin Voima (Olu Bryki Raum) Kullero Ruissahti

Tyyli: Sahti – Alk.%: 8,0– Panimo: Lapin Voima (Rauma) – Pisteet: 40/50

Välissä nopea lasinvaihto, joka luonnollisesti osottautui virheeksi. Lapin Voiman aamulla 300km matkustanut Ruissahti ei tahtonut pikkuiseen munakuppiin oikein asettua, vaan kuohui reilusti yli. Piti illemmalla hakea siis lisää hyväski havaitun laadun varmistamiseksi. Pysyin tuolloin kannassani…

Paljon puhututtanut, muissa tapahtumissa kehuja nostattanut sahti kiinnosti etukäteen ehkä eniten ja kuten jo tuli mainittuakin, ei sahdintekijä Jouko Ylijoen tarinoita kannata jättää kuulematta. Vinkkinä jatkoon siis.

• Vaaleahkon ruskean sahti on suussa soljuvaa, pehmyttä ja paksua. Rukiisuus ei ole päällekäyvää, vaikka hyvin, hyvin leimallista onkin. Yllättävän helläotteinen, runsas ja muheva siihen nähden, mitä rukiisilta sahdeilta olen tottunut odottamaan. Mausteista loppupotkua löytyy, samoin viljavaa vaaleuttakin. Rustiikkinen, lopulta sopiva rouhea ja maalaismainen nautintojuoma. Loistava sahti! Kaikesta muhkeudesta huolimatta odotin vielä puuromaisempaa, mutta kyllähän tämäkin ateriasta käy. Uusintatesti osoitti tosin, että ”matkaväsymys” oli hieman kokonaisuutta häirinnyt ja tuhdimpaa tavaraa oli parin tunnin päästä tarjolla. Joukon juttujen kanssa yhteensovitettuna erittäin ainutlaatuinen elämys.

Lammin Sahti Ruisrääkkä BA

Tyyli: Ruisolut – Alk.%: 7,0– Panimo:Lammin Sahti (Lammi) / Pantu: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 35/50

Lammin Sahdin hieman sahtimaiset, maalaishenkiset Strong Alet ovat toimineet hyvin Alkon keväisissä pienpanimokattauksissa ja nyt tarjolla oli tynnyrikypsytettyä Ruisrääkkää. Tiskin takaa kerrottiin kyseessä olleen vanhan viskitynnyrin, jossa oli ennen Rääkkää kypsytelty Sahdin Henki –tislettä. Tämä oli vähän sellainen suussa aluksi pyörinyt, pohdintaa herättänyt tapaus, jota kannassani makusteli myös Vehniän sahtirunnomon Mikko. Mielenkiintoinen, muttei tarjonnut sitä hekumaa mitä olisin toivonut.

• Paksuhko, suussa soljuva ja olettua vahvemman oloinen. Monivivahteista tynnyriä alkuun vaniljan, bourbomaisen tuntuman ja tammisen kumisevin teesein. Alku on myös lämpimän imeltynyt, loppua kohden kuivemmaksi, rukiisemmaksi ja mausteiseksi kääntyvä, mutta samalla myös tynnyrin luonteen jollain tapaa hävittävä. Pääsävyt nojaavat kypsän, kuivatun hedelmäisen ja leivosmaisen leipäisen maltaisuuden varaan, mutta jotenkin tuo jälkipuolisko jättää kysymyksiä. Kokemisen arvoinen, silti hieman erikoinen.

Bryggeri Helsinki Spezial

Tyyli: Savuolut – Alk.%: 5,2– Panimo: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 36/50

Ja Lammin tiskin vieressä oli sopivasti Bryggerin herkkuaitta, josta tähän väliin vähän kevyempi, joskin runsasmakuinen savuolut, Spezial. Perlellä ja Saazilla humaloitu, vaaleahko savulager yhdeltä varmalaatuisimmista suomalaispanimoista kuulostaa kieltämättä kokeilemisen arvoiselta eikä tässä kohtaa menty pieleen. Herkullinen, sopivan savuinen kokemus.

• Miellyttävä, alkuun kevyekön savuinen, kohtalaisen vaalea ja yrttisen katkera lager. Kulmikas, maistuva, mukaton ja lämmetessään entisestään avautuva. Eli savuisempi, kotoisampi…

Iso-Kallan Panimo Pimeyden Morsian

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 8,0– Panimo: Iso-Kallan Panimo (Kuopio) – Pisteet: 40/50

Maailman parhaaksikin bändiolueksi tavoiteltu, Turmion Kätilöiden kanssa synnytetty Pimeyden Morsian löytyi kuopiolaisen Iso-Kallan tiskiltä. Pimeyden Morsian on kahvilla ja kaakaolla maustettu Imperial Stout, jolla on ollut melkoisen lentävä lähtö julkistamisensa jälkeen: olutta menisi Kätilöiden keikoilla sun muissa yhteyksissä enemmän kuin sitä ehditään keittelemään eli kertakeitolla ei tästä urakasta suinkaan ole selvitty.

Fun fact: Panimon perustajiin kuuluva Pelkosen Pasi on paitsi kovanluokan olutfanaatikko, mutta myös intohimoinen kahvinharrastaja. Hän on jo vuosien ajan paahtanut itse omat papunsa omien mieltymysten mukaisesti ja sai tässä kohtaa oivallisesti yhdistää kahden lajin osaamisensa kauniiksi kokonaisuudeksi. Kuten arvata saattaa, ei olutta ole halvimmalla Saludolla lähdetty pilaamaan, vaan matkaan on laitettu perulaista, etiopialaista ja suklaisempaa indonesialaiskahvia, joista jälkimäinen kuuluu miehen omiinkin suosikeihin. Ommuute.

• Paahteisen maltainen, runsaan kahvinen ja taustalla kaakaomaisen suklainen. Salmiakkinen suolaisuus ja lakritsinen lopetus täydentävät sopuisan katkeran lopetuksen. Hitusen tahmaava, muttei imelä. Ehkä kevyen imeltyneen leipäinen kylläkin, muttei liiaksi. On hyvä!

Rehtiä tavaraa...

Kuura Real Cider

Tyyli: Siideri – Alk.%: 5,4– Panimo: Kuura Cider (Fiskars) / Rekolan Panimo

Takaisin Rekolan tiskille Topin ja Jennin juttusille. Fiskariin on tosiaan rakentumassa juomanautiskelijan oma huvipuisto jo toiminnassa olevan panimon ja lähiaikoina koneensa käynnistävän tislaamon myötä, mutta myös Kuura-siiderit tulevat saamaan sieltä oman kodin. Aiemmin Rekolan Panimolla valmistetut siiderierät syntyvät ensikesästä lähtien kokonaan omissa tiloissa, joten saatavuudenkin voisi ajanmyötä kuvitella hieman kasvavan.

Nyt tarjolla oli 100% suomalaisista omenoista puristetusta täysmehusta valmistettua, spontaanikäynyttä siideriä. Kolme eri omenalajiketta, ei lisättyä vettä, ei lisättyä sokeria, ei lisättyä hiivaa, vain omenaa. Still eli kuplaton, aito siideri. Ja hyvä, ennen kaikkea hyvä.

• Rehellinen, omenainen, ei liian kuiva, ei liian hapan, mutta riittävästi molempia. Jälkimaku huokuu punaposkista puutarhaomenaa viileän syksyisenä aamuna. Aika tunnelmallinen lopetus aluksi makujen voimakkuudessa hieman pihistelleelle siiderille. Pidin tästä ja ajankohtakin tuntui olevan sopiva uuden sadon kypsyessä par’aikaa.

Pyynikin Käsityöläispanimo Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 8,8– Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo (Tampere) – Pisteet: 44/50

Pyynikin paahteiset maut ovat aina kiehtoneet ja kehuttu, ylistetty ja palkittu Imperial Stout oli pakkovalinta. Olutsatamassa koko Pyynikin tiski meni jotenkin ohi hitusen huonon sijainnin ja muun humun vuoksi, mutta nyt päästiin asian äärelle – ko. tuotetta suositeltiin minulle vielä erikseen Facebookissa tapahtuman alla, joten tästä lieni turha yrittää joustaa. Eikä olisi kannattanutkaan. Tapahtuman puhuttelevin olut oli tässä.

• Pyöreä, syvä, paahteinen ja kaakaomaisen suklainen IS hyvin kahvisella tunnelmalla. Tuntumaltaan varsin runsas, hitusen salmiakkinen ja havuisen katkera, puhutteleva kokonaisuus. Miellyttävä, täyteläinen, erittäin vakuuttava.

Mmmmm... Ruis....

Bock's Ruisolut

Tyyli: Ruisolut – Alk.%: 5,5 – Panimo: Bock’s Corner Brewery (Vaasa) – Pisteet: 37/50

Kun keväällä koostin kirjaani, suositteli Bock’sin johtohahmoihin lukeutuva Jura Mikkonen minua testaamaan tilaisuuden tullen heidän Ruisoluensa. Tähän tuskin olisi kummempaa kehoitusta edes tarvittu, sillä ”kaikkihan tietää”, että olen rukiille varsin perso. Ruisoluen koukkuna on hiiva: se on nimittäin käytetty vehnäoluthiivalla, minkä mausta myös huomaa. Olisiko oikea tyylinmääritys sitten Heferyezen tai jotain? (Vastaus: ei ole, vaan kuten kommenteissakin todetaan, on oikea termi Roggenbier). Joka tapauksessa hemmetin hyvää oli. Rukiit ovat kuulemma paikallista satoa ja miksei olisi, sillä onhan Bock’silla oma kahvipaahtimo, kyläkauppa ja ravintolan puolella jokin maatilakuviokin kaiken muun hyvän lisäksi. Lähiraaka-aineethan sopivat tuohon kuvioon mitä parhaiten.

• Yllättävä, toimiva ja maistuva. Alkuun suuhun nousee miellyttävän pyöreää, hefeweizenmaista tunnelmaa, joka kuitenkin tekee nopeasti tilaa rukiisemmalle, mausteisen potkivalle lopetukselle. Runsasmakuinen, rouhean rukiinen ja sitä myöten puhutteleva olut jolla on mainio, pehmyt aloitus. Hyvää on…

Hilirimpsis!

Sonnisaari PseudoVehnä

Tyyli: Vehnäale – Alk.%: 6,0 – Panimo: Sonnisaari (Oulu) – Pisteet: 36/50

Sonnisaaren sijainti oli vähän heikko, mutta kyllähen sekin lopulta löytyi. Itselle aiemmin kokematon panimo, jonka tuotannosta oikeastaan kaikki olisi kiinnostanut. PseudoVehnä oli tällä kertaa oma valintani, ehkä vähän nimenkin vuoksi, mutta myös sen kuvaus kiinnosti: 

”Pseudovehnä on raikas ja kuiva, enemmän mausteisen fenolinen kuin banaaninen ”valevehnäolut”. Petollista kampetta siinä mielessä, että vehnää käytettiin hieman vähemmän kuin tyylimääritelmä muka vaatii. Sonnisaarelaiseen tyyliin lopputulos on myös perinteistä vehnäolutta katkerampi ja voimakkaammin aromihumaloitu. Jenkkilajikkeilla toki! Aivan kaikkia Hefeweizenin piirteitä ei kuitenkaan onnistuttu hukkaamaan, sillä olut käytettiin aidolla vehnäoluthiivalla. Hellekelien erikoinen!”

• ”Ei ihan perusvehnä”, totesin tiskillä kun lasista hörppäsin. Haalean banaaninen, trooppiset hedelmät ja greippinen tunnelma edellä liikkuva, mausteisen potkiva ja pureva olutnautinto. Aromaattinen, rapea ja kesäinen, hyvin iskevä vehnäalehan tämä tosiaan on!

Bock's Eisbock

Tyyli: Eisbock – Alk.%: 12,0 – Panimo: Bock’s Corner Brewery (Vaasa) – Pisteet: 42/50

Ja Bock’silta oli pakko maistaa suomalaisittain harvinainen oluttyyli: Eisbock. Jotenkin olin kuvitellut jäätislauksenkin olevan täällä alkoholipoliittisessa periferiassa kiellettyjen menetelmien listalla mutta yllätys oli tällä kertaa positiivinen. Olut sen sijaan oli erinomainen.

• Punertava, todella tummanruskea Eisbock. Voimakas, kevyesti paahtuneen maltainen, suklainen ja limppuisen tuntuinen. Hieman rusinaista hedelmää, lämpöä, tunnelmaa. Ronskin maltainen kokonaisuus on intensiivinen, syvä ja tuntumaltaan pyöreä. Ohhoh!

Pyynikin Käsityöläispanimo Black IPA

Tyyli: Black IPA – Alk.%: 8,5– Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo (Tampere) – Pisteet: 38/50

Palkintojahan se on Pyynikin Black IPAkin kahminut ja kiitosta on tullut muutenkin. Lajina itselleni vähän niin ja näin, mutta onnistuessa toimii hyvin. Pyynikin versiointi toimi juuri näin.

• Paahteinen, greippisen humaloitu, pureva ja tasapainoinen BIPA. Aika (imperial)stoutmainenhan tämä sinällään on, mutta senpä vuoksi toimiikin. Lakritsia, salmiakkia, kevyttä hedelmää ja kahvia paahtuneen leipäisyyden kera. Vahvuus jää hyvin piiloon, paitsi pyöreähkössä rungossa. On hyvä.

Jottain tummaa Laitilalta...

Laitilan Imperiaali Stout Bourbon Oak

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 9,7– Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas (Laitila) – Pisteet: 44/50

Laitilalla oli Kukkojen ohella hanassa jotain vähän ronskimpaakin. Suomen parhaampanakin oluena pari vuotta sitten palkittu Imperiaali on Imperial Stoutina varsin toimiva tapaus, mutta nytpä päästiin maistelemaan sen tammitynnyröityä versiota. Ja sehän toimi!

• Salmiakkinen, hivenen lakritsinen. Mutakakkuista, imeltyneen limppuista ja paahtunutta maltaisuutta, kevyttä bourbontunnelmaa, mukavaa vaniljaa ja tammea. Soljuva, syvä, hieman tahmaava ja runsas. Voisi olla tarjolla laajemminkin…

Lapin Voima (Olu Bryki Raum) Mallasahti

Tyyli: Sahti – Alk.%: 6,0– Panimo: Lapin Voima (Rauma) – Pisteet: 43/50

Lapin Voimalla oli rukiisen mallaspommin ohella tarjolla myös kevyempi, ”naistensahdiksi” tunnustettu Mallassahti, joka omaan suuhun oli tästä kaksikosta vähän yllättäenkin sopivampi. Joukon kanssa tulikin tässä turistua hetki jos toinenkin.

• Makean maltainen, karamellinen, banaaninen ja toffeinen. Vienoa mausteisuutta, vehnäistä maltaisuutta. Hyvin pyöreä, täyteläinen mutta osin myös ”vaahtomainen”. Erittäin, erittäin puhutteleva.

Beer Hunter's Mufloni Barley Wine

Tyyli: Barley Wine – Alk.%: 9,0– Panimo: Beer Hunter’s (Pori) – Pisteet: 42/50

Beer Hunter’silla ei odotuksista huolimatta ollut täysosuman saanutta Pilsiä matkassa ja sitä oli kuulemma muutoinkin vain kolme kegillistä jäljellä Suomen parhaan oluen julkistamisen aikoihin. ”Yakima-laakson herkuilla vahvasti humaloitu punertava mallaspommi” kuitenkin paikkasi syntynyttä mielipahaa oivallisesti.

• Karamellisen maltainen, greippinen, trooppisen hedelmäinen ohraviini. Voimakas, runsas, aromaattinen ja pureva. Mainio, suussa soljuva ja paksuhko olut on saanut kirkkaan kruununsa reilusta, rehdin monipuolisesta jenkkihumaloinnista ja kokonaisuus toimii moitteettomasti.

Maistila Portieeri

Tyyli: Porter – Alk.%: 6,0– Panimo: Maistila (Oulu) – Pisteet: 38/50

Maistila tuli Olutsatamassa todettua oivalliseksi ja laadukkaaksi panimoksi, mutta taustoiltaan myös rempseäksi ja hyväntuuliseksi poppooksi. Portieeri pääsi hieman hankalaan saumaan kaikkien tynnyrivedettyjen ja vetämättömien Imperial Stoutien keskellä, mutta toimi kuten kunnon porterin pitääkin. Eli hyvin.

• Paahteisen maltainen, kevyen kahvinen ja greippisen pureva porter. Tuntumaltaan sopivan pyöreä, silti mukavan rouhea ja tasapainoinen paahdenautinto. Toimii varsin mainiosti eli suosittelen.

Bryggeri Helsinki Sofia Rhum Barrel Aged Imperial Stout

Tyyli: Imperial Stout – Alk.%: 9,0– Panimo: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 41/50

Otetaan Suomen laadukkaimpiin panimoihin kuuluvan Bryggerin  hekumallinen Imperial Stout, laitetaan se kolmeksi kuukaudeksi rommitynnyriin ja myydään oluttapahtumassa hörhöille… Ei voi mennä metsään. Tätä on pakko rakastaa.

• Mukava, ronski ja aika kärkäs… Puhutteleva ja jollain muotoa agressiivinenkin Imperial Stout. Salmiakki, romminen tammisuus, vanilja ja lopun sulanut salmiakki, paahteinen maltaisuus sekä yrttisen kirjava rutistus viimeistelevät huikean olutkokonaisuuden. Soljuva tuntuma ja yleinen runsaus tasapainottavat makujen suurimpia kärkkäyksiä ja lasissa on eittämättä yksi maistuvimpia olutkokemuksia pitkään aikaan.

Teerenpeli Panimon Erikoinen nro 3

Tyyli: Savuolut – Alk.%: 10,0– Panimo: Teerenpeli (Lahti) – Pisteet: 41/50

Teerenpeliltä hain kokonaisen pullon, joka tosin jaettiin kolmeen osaan pyötäseurueessa. Kaksi kuukautta Teerenpelin tislaamon viskitynnyrissä kypsynyt savuporter kuulosti lupaavalta ja antoi lopulta enemmänkin. Lienee Julmajuhon jäljillä, mutta puhtaana veikkauksena tämä. Joka tapauksessa nautinnollista juotavaa. Hypistelin myös vieressä ollutta FC Lahti Aleakin, mutta eihän näihin JJK:n  mies sorru…

• Paahteisen pähkinäinen, lakritsinen, kevyen viskimäinen ja kaakaomaisen kahvinen. Savua tuprahtelee ilmoille tasaisesti koostettuina paketteina turpeisen tunnelman siivittämänä – tuo tuo mukaan mukavan pehmyttä tuntua. Mukana on myös hitusen siirappista terää iskevää maltaisuutta, mutta myös yleisempää tynnyrin kaikua. Erinomainen olut, joka jatkaa siitä, mihin suuresti kehumani Julmajuho lopettaa. Herkullinen olut.

Bryggeri Helsinki Rhum Barrel Aged Barley Wine

Tyyli: Barley Wine – Alk.%: 11,0– Panimo: Bryggeri Helsinki – Pisteet: 40/50

No jos on Bryggerin Sofia rommitynnyriin tungettu niin miksei sitten Barley Winekin? Kyllä kannatti, ihan oikeasti! Ihmettelin muuten sisääntullessani, että miksi osa Bryggerin liitutaulun oluista oli jo vedetty yli. Kävikin ilmi, että taulu oli Helsingin SOPPin peruja ja oli päätetty ottaa matkaan viime tingassa. Ajattelin, että olin nyt kyllä jotain missannut.

• Kulmikas, syvä, kypsänä kuivatun hedelmäinen, rusinainen, kuivaleivoksinen ja pehmeän maltainen. Rommista tammisuutta, kevyttä mausteisuutta, lämpöä ja hentoa paahdetta. Jälkimaun porteilta voi löytää tiivistynyttä siirappisuutta, hillomaista marjaisuutta ja kypsää hedelmää sopivan katkeron siivittäminä.

HIISI Hati Saison

Tyyli: Saison – Alk.%: 5,7– Panimo: HIISI (Jyväskylä) – Pisteet: 35/50

Pitkän listani viimeinen (oikeastaan ensimmäinen) olut oli HIISIn rehti saison, jota panimon puolelta oli hitusen rummutettu maistettavan arvoiseksi. Pitkän illan päätöksenä hyvin raikas tapaus, mutta makuaistihan oli tuossa vaiheessa jo varmasti aikomoisen kylvyn saanut. Rennosti kuitenkin eteenpäin ja hyvä oluthan tuolta kuoriutui.

• Pirteä, raikas, happaman rapea saisonelämys. Hiven sitrusta, omenaista hapokkuutta ja kevyttä mausteisuutta. Hyvin raikas, virkistävä ja kesäinen – hiton hyvä sesoon.

HIISI Sköll Sour Saison

Tyyli: Saison – Alk.%: 5,7– Panimo: HIISI (Jyväskylä) – Pisteet: 34/50

Hatin kanssa samalla hiivalla käytetty, kotimaisillä karviaisilla maustettu, kattilahapatettu soursaison tuli napattua siinä panimolaisten kanssa turistellessa. Happamat maut ovat iskeytyneet paikallispanimon valikoimiin viime aikoina aika näyttävästi ja hyvä niin, nehän toimivat ja antavat hyvää tukea rehdille humalankäytölle ja muullekin kikkailulle. Jag tycker, vaikka ne "isot" oluet kotiseudun poikien hanoista nyt puuttuivatkin.

• Alkuun omenainen, vaalean viljava ja happaman hedelmäinen, keskikesäisen valkoviinimarjapensaan läpi kirpakan vehreän karviaismarjakulhoon sukeltava, raikas, pirteä saison.

Jahtiolutta rukiisella otteella...

Iso-Kallan Jahtiolut

Tyyli: Amber Ale – Alk.%: 5,7– Panimo: Iso-Kallan Panimo (Kuopio) – Pisteet: 37/50

Iso-Kallan puolelta piti vielä hakea rukiinen, tumma ja vahvasti humaloitu peijjaisolut eli Jahti. Tähän saumaan hyvin rouhea ja puhutteleva, selkeänmakuinen ja niin syksyinen kuin pimenevän elokuun illan viimehetkien oluen pitääkin.

• Rukiin aina niin puhutteleva tenho nousee esiin heti ensisiemauksesta lähtien. Kuivahko, kevyen mausteinen, leipäisen maltainen ja varsin mukavasti humaloitu olut toimii mainiosti. Jahti-teemasta huolimatta se huutaa kanttarellia kaverikseen. Syksy on tullut, lisää siis näitä!

Summarumsumsum… Pitkä ennakkolista tuntui alkuun liian suurelta palalta ja lopulta sitä olikin. Se kuitenkin saatiin kahlattua täpärästi läpi parilla vahvistuksella höystettynä, mutta samalla huomasi sen, että desin annoksista huolimatta ensi vuonna festaroidaan parin päivän pyörähdyksellä. Niin paljon nähtävää, niin paljon maisteltavaa, niin paljon höpöteltävää.

Kiitos ja anteeksi, mutta ennen kaikkea kippis!