Engelszell Gregorius Trappistenbier

Veli Gregorius...

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,7
• Panimo: Stift Engelszell Trappistenbier-Brauerei, Engelhartszell an der Donau, Itävalta

Maistelin kesällä maailman kahdeksannen trappistipanimon, Itävaltaan 2012 perustetun Stift Engelszellin vaaleaa Bennoa ja nyt on aika käydä läpi samaisen panimon tumma Greogorius. Bennoon liittyvän jutun yhteydessä tulikin pureuduttua 1293 perustetun luostarin myöhäisestä ohjautumisesta oluen valmistuksen pariin. Jutun voi lukea seuraavasta linkistä:

Itävaltalainen Trappist: Engelszell Benno

Vaikka Benno edellä panimoon tutustuttiinkin, on Gregorius itse asiassa sen ensimmäinen markkinoille laskettu tuote. Se on tyyliltään melko tumma, belgityylinen ale joka eroaa muista trappist-tovereistaan hieman reseptiikkansa puolesta. Siinä missä useat tummat trappistit saavat värinsä kandisokerista on Gregoriuksen rusketus peräisin pienestä määrästä paahdettuja maltaita. Valmistuksessa käytetään myös paikallista hunajaa, aivan kuten Bennonkin tapauksessa. 

Engelszell Gregorius Trappistenbier

Samea, tummanruskea olut melko niukanlaisella vaahdolla. Tuoksu on tummanpuhuva, hieman paahtunutta siirappisuutta henkivä, yllättäen paahteista maltaisuuttakin esittelevä. Odotetumpaa menoa on tarjolla luumuisen, rusinaisen tumman hedelmäisyyden muodossa – myös mausteista hiivaisuutta löytyy… Ei silti aivan nappiosuma, varsin hyvä kuitenkin.

Mausta löytyy paahteisuuden ja uunissa pinttyneen siirappisuuden lisäksi myös kuivan suklaista vivahdetta. Taaemmaksi jäävä belgihedelmäisyys on kohtalaisen hyvällä tasolla ja sen seurasta löytyy hieman anisyrttistä mausteisuutta sekä mm. alkopippurin sävyttämää hiivaisuutta. Jälkimaku on siirappisen tahmea, limppuisen maltainen ja paahtunut – varsin intensiivinen. Tuntumaltaan melko runsas, hieman alkoholin puolesta lämmittävä mutta ehkä hienoista toivomisen varaa syvyyden suhteen jättävä.

Tuomio: Paahteisempaan suuntaan viety trappisti, josta löytyy muutamia eroavaisuuksia belgiveljien vastaaviin tuotoksiin. Mielenkiintoinen, hieman ehkä hapuileva mutta nautittava trappisti Itävallasta.

Pisteet: 35/50

Itävaltalainen Trappist: Engelszell Benno

• Tyyli: Belgian Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Stift Engelszell Trappistenbier-Brauerei, Engelhartszell an der Donau, Itävalta

Maailman trappistipanimoiden määrä on lähtenyt kasvuun 2010-luvulla ja hiljalleen seitsemästä on kasvanut yksitoista. Itävaltalaisesta Stift Engelszellistä tuli vuonna 2012 järjestyksessään maailman kahdeksas, mutta myös ensimmäinen Hollannin ja Belgian ulkopuolinen trappistipanimo. Sittemmin tunnuksen ovat saaneet kantaakseen ensimmäinen Euroopan ulkopuolinen, Massachusettsissa sijaitseva  St. Joseph’s Abbey (2013), hollantilainen Brouwerij Abdij Maria Toevlucht (2014) sekä italiailainen Tre Fontane Abbey (2014).

Ylä-Itävallan osavaltiossa lähellä Saksan rajaa sijaitseva Stift Engelszellin luostari on perustettu jo vuonna 1293. Oluttakin on sen historian saatossa hieman valmistunut, mutta lyhyt neljän vuoden rupeama (1925-1929) ei ehkä oikeuta puheisiin varsinaisesta perinteestä… Muutamia vuosia sitten rauhallisessa ylänköympäristössä kuitenkin havahduttiin siihen tosiasiaan, että rahat olivat vähissä ja oikeastaan koko luostarialue rakennuksineen kaipasi kunnostusta.

Tulonlähteitä kartoitettaessa esiin astui läheisen Brauerei Hofstetten -pienpanimon Peter Krammer, joka ehdotti ratkaisuksi oluen valmistusta. Ehdotus hyväksyttiin ja idean isä pistettiin töihin. Krammer auttoi luostarin väkeä panimon perustamisessa ja laitteiden asennuksessa, mutta tarjosi osaamistaan myös oluiden reseptiikan kehittämiseen. Hän ja Hofstettenin panimomestari Max Thaller tekivät useita koekeittoja, joista vihdoin löytyi osapuolia miellyttävät vaihtoehdot.

Matkaan lähdettiin alkujaan kahden oluen voimin, mutta tätä nykyä tarjolle on saatu vielä kolmaskin tuote. Tuotantomääriltään Stift Engelszell on kuitenkin trappistipanimoista pienin, vuosituotannon ollessa vain 200.000 litraa. Nyt maistelussa oleva Benno on vajaa 7-prosenttinen ”farmhouse ale”, ilmeisesti jossain määrin saisonin kaltainen, vaalea belgiolut. Se on nimetty luostarin abotin, Benno Stumpfin mukaan. Resepti rakentuu saisonhiivan ja Pilsner-maltaiden varaan luostarin mailta saadun hunajan sekä eurooppalaisten humalien täydentäessä kokonaisuutta.

Engelszell Benno

Punertavanoranssi, samea ja kohtalaisen muhkeasti vaahtoava trappisti. Tuoksu on veikeä. Yrttistä, oudosti mehiläisvahamaista hunajaisuutta, vaaleaa belgihedelmää sekä kuivahkoa pippurisuutta sekä mausteista hiivaisuutta. Hieman jännää, kukkaista aromaattisuutta. Miellyttävä.

Maultaan mainio, edelleen omintakeinen. Vaaleahko yleisilme sisältää kukkaisyrtein maustettua hunajaisuutta, vaaleaa, kuivattua hedelmäisyyttä sekä hieman makeaa, vaaleaa maltaisuutta. Yrttistä mausteisuutta, kohtalaista katkeruutta sekä kevyempää, kukkeaa aromaattisuutta. Mielenkiintoinen, erittäin toimiva. Hunaja tekee pelistä mukavan ”erilaisen”, melko ronski mausteisuus antaa sille hyvän vastapainon...

Tuntumaltaan kohtalaisen runsas, makumaailman vaaleuden pitäessä kokonaisuuden kesäisenä. Hienoisesti soljuva, makeutta, kuivuutta ja sopivaa katkeruutta esittelevä olut.

Tuomio: Hunajalla kauniisti terästetty, vaaleahkoa tunnelmaa tarjoileva belgiolut monipuolisella, vivahteikkaalla makupaletilla.

Pisteet: 39/50