Chimay 150

Chimay 150

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Chimay, Chimay, Belgia

Vehreä juhla-Chimay tuli syksyn tullen Alkoihin ja ennestään maistamaton trappisti luonnollisestikin kiinnosti harrastelijaa. Ensikerran Chimay Verteä valmistettiin nimensä mukaisesti panimon 150-vuotisjuhliin. Tuolloin elettiin vuotta 2012 ja eräkoko oli hulppeahkot 150 000 pulloa. Tänä keväänä juhlaolut sitten nostettiin ihan panimon vakiotarjontaan.

Kymmenprosenttinen blonde forte on vahvuutensa myötä varsin ennakkoluuloton juhlakalu, jollainen vaatii erityisen onnistunutta tasapainopisteen määritystä yltääkseen miellyttävien belgioluiden mittoihin. Omakohtaisesti koenkin vaaleat ja vahvat belgialet hyvin haastavana taiteenlajina, jossa viinaisuus iskee turhan herkästi vasten kasvoja. Chimayn onnistuu kuitenkin melko odotetusti välttämään turhan haparoivat askeleet ja ylilyönnit, vaikka vahvoja makuja ja lämmöntuulahduksia olut alusta loppuun tarjoileekin.

Chimay 150 reseptiikasta löytyy pyhän nelimuotoisuuden ohella myös muutamia täydentäviä ainesosia, kuten sokeria, vehnätärkkelystä ja mausteita. Jyhkeästä vitamiinipitoisuudestaan huolimatta varsin tasapainoinen, mutta nautinnon hitauteen silti kannustava olut ihastuttaa maistajaansa ihan mukavasti, mutta ei ainakaan omakohtaisesti nouse panimon kruununjalokiveksi. Tokko nostaisin suosikkibelgejä kysyttäessäkään listaan mukaan. Siitä huolimatta kokemuksen arvoinen ja varmasti vielä joskus uudestaankin lasiini päätyvä elämys.

 

Chimay 150

Kullankeltainen, utuinen olut kestävällä vaahdolla. Tuoksu on kukkainen, vaalean, kuivatun belgihedelmäinen, rypälesokerinen ja piparimausteinen. Aika runsas ja intensiivinen.

Maku myötäilee tuoksua. Hyvin runsas makumaailma tarjoilee vaaleaa kuivahedelmää, hedelmäistä sokerisuutta, yrttisyyttä ja mausteisuutta, jossa on vähän taikinainenkin leima. Lämpöä, alkoholia, viljavaa maltaisuutta, korianteria ja hunajaakin. Lämpö tuo pehmeyttä, mutta varuillaan saa hätäisempi olla. Makumaailma pysyy melko voimakkaana ja paikoin intensiivisenäkin. Jännittävä ja tunnelmallinen kokonaisuus, joka toimii ihan hyvin vahvan, vaalean belgin roolissa. Ei silti Chimayn vakainta kärkeä minun suuhuni.

Pisteet: 36/50

La Rulles La Grande 10

La Rulles La Grande 10

 

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Brasserie Artisanale de Rulles, Rulles, Belgia

Kevään tulo on taas herätellyt belgioluiden kaipuuta ja La Rulleshan on niissä mittelöissä erittäin kovan luokan tekijä, eikä saatavuuskaan pöllömpää tällä hetkellä Suomessa ole. Otin A-kauppareissulla mukaan aiemmin kokemattoman ja itselle tuntemattoman pullollisen juhlavan kuuloista La Grande 10:iä.

Olutta on valmistettu ensi kerran jo reilu vuosikymmen sitten, kun panimo juhli ensimmäisiä pyöreitä vuosiaan. Vasta vuodesta 2000 lähtien hienoja makuja olutmaailmaan paahtanut panimohan on noussut arvostettuun asemaan paitsi laadun, myös aikanaan ottamansa etunojan turvin. La Rulles on nimittäin niitä ensimmäisiä belgipanimoita, joka otti jenkkihumalat hyötykäyttöön craft-buumin vasta jyrähdellessä kaukana Atlantin takana. Vallonialaiset olivat kuitenkin fiksuja ja ottivat uudet aromit osaksi osaamiaan belgityylejä, joissa jälki onkin ollut kiiteltyä ja omaankin lasiin kauniisti osuvaa kautta linjan.

Se, mikä La Grandessa pääsi yllättämään oli oluen vahvuus – täydet 10%. En pistänyt sen tarkemmin merkille muuta tietoja oluesta, kuin tekijän ja että ”vaaleaa belgikamaa näyttäisi olevan”. Alun perin olin lähtenyt kokeilemaan, josko panimon kevyempiä Estivalea tai Blondea olisi maakunnan pää-Alkosta löytynyt. Kevyelle ja kesäisen vaalealle belgille olisi nimittäin ollut ja on edelleenkin kovasti tilausta. No, luu meinasi jäädä käteen, kun en netistä valikoimaa jaksanut tarkastaa, mutta jotain Rullesia matkaan kuitenkin tarttui.

Rehellisyyden nimissä tunnustan, että tämäkin olisi varmaan jäänyt poimimatta, mikäli vahvuuden olisin kaupassa jo huomannut. Omaan suuhun kun nuo 8-pinnaiset tripelitkin ovat usein turhan kuivia ja viinaisia tekeleitä – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Asianlaita selveni vasta lasiin kaatamisen jälkeen ja hyvä niin, sillä juhlajuomahan lumosi maistajansa kertaheitolla. Ei tietoakaan korkeasta vitamiinilukemasta maun puolella ja muutoinkin tasapaino vaalean vahvan belgimaailman ja omaan suuhun tunkevan saisonmaisuuden välillä vaikutti mestarilliselta onnistumiselta. Erinomainen kokonaisuus.

La Rulles La Grande 10

Kauniin kullankeltainen olut todella hienolla, kestävällä ja tiiviillä vaahdolla koristeltuna. Tuoksu on vaalean, kuivatun belgihedelmäinen ja -mausteinen. Muutoinkin hienon, pirskahtelevan hedelmäinen tunnelma, eikä oluen vahvuus kyllä tule ilmi lainkaan. Lämmön myötä mukaan nousee ensin kevyttä toffeisuuttakin, mutta kuivempaan suuntaan tuo lopulta kuitenkin vaikuttaa kääntyvän. Melko saisonmainen meno lopulta, vaikkei suoranaisen selkeästi kuitenkaan.

Maku on upea, eikä vahvuus viekäkään oikein meinaa paljastua. Hyvä niin. Ehkä takaa paikoin pientä kuivaa lämpöä nousee, mutta vähäistä se omaan suuhun joka tapauksessa on. Tuoksun tapaan tasaannetun saisonmainen päähänpinttymä kulkee edelleen mukana. Ei puhtaasti selkeän lajiuskollisena, mutta viitteenä kumminkin.

On vaaleaa, kypsää, kuivattua hedelmää, myös tuoreempaa vaaleaa hedelmäisyyttä kuin mukavaa mausteisuuttakin. Myös kevyen makeaa, vaaleaa maltaisuuttakin, joka lämmön myötä pyöristyy vaalealla toffeudella. Kaiken kaikkiaan upea ja vahvuuteen nähden vaaleaksi belgiksi hämmentävän tasapainoinen, vahvuutensa kauniisti kätkevä olut.

Pisteet: 41/50

Malmgård Belge

Malmgård Belge

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 8,0
• Panimo: Malmgårdin Panimo (MBH Breweries), Malmgård, Suomi

Malmgårdin Panimo nousi hetki sitten otsikoihin paitsi 10-vuotisen taipaleensa, myös World Beer Awardseilta mukaan lähteneen maailmanmestaruuden myötä. Myönnän suoraan, että jälkimmäinen uutinen sai allekirjoittaneenkin lähtemään torille ostoksille. Panimon Belge nappasi näet sarjavoiton vahvojen belgioluiden kategoriassa, mistä havahtuneena päädyin hakemaan pullollisen maistoon parinkin vuoden mittaisen tauon kunniaksi.

Sarjavoitto on suhteellisen kova suoritus, oli näistä kilpailuista sitten mitä mieltä hyvänsä. Listalla jäi taakse mm. sellaiset oluet kuin St. Bernardus Abt 12 ja Gulden Draak, lajin pitkälinjaiset alkuperämaaesimerkit. Voiton arvostusta nostaa myös se tosiseikka, etteivät kotimaan pienpanimot ole juurikaan onnistuneilla perusbelgeillä juhlineet. Yksittäistapauksia voitaneen toki kertaerien joukosta listata, mutta pysyvämmät ja toimivat esitykset voi käytännössä laskea kahden käden peukaloilla. Kelpo Saisoneita on toki tarjolla jo useampia, mutta nämä ”luostarivibaisemmat” tyylit (dubbel, tripel, quadrupel, belgian ale, belgian strong ale…) ovat saaneet aika vähäistä pöhinää aikaan. Belge on tässä linjassa pitkälinjainen poikkeus.

Belgen arvio on jäänyt Olutkellarissa kokonaan tekemättä, joten mökki-illan hämärtyessä kaadettu mestaruusmalja antoi oivan syyn tuon puutoksen korjaamiseen. Pariin kertaan tuo arvio on jemmaan tullut kirjattuakin, mutta jäänyt ilmeisesti kuvamateriaalin puuttumisen/hukkaamisen vuoksi julkistamatta. Sen verran arkistoista kuitenkin selvisi, että puolilitraisesta pullosta tehdyt parin vuoden takaiset arviot kuvailivat oluen huomattavasti tuoreinta kokemusta kuivemmaksi. Vaikkei tätä nyt imeläksi voi nykyiselläkään kokonaisuudessaan luonnehtia, paikallisista kärjistyksistä huolimatta.

Malmgård Belge

Kastanjainen, samea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa tummahkoa, karamellista mallasta, kypsää kuivahedelmäisyyttä, kevyttä yrttisyyttä sekä kohtalaista mausteisuutta. Imeltynyttä, hieman paahtunutta tuntua on mukana hivenen korostetusti. Monipuolinen, runsas ja vakuuttava aromi joka tapauksessa.

Maku on mainio. Imeltynyt, paahtuneen siirappinen maltaisuus, kypsät kuivahedelmät ja vahvuuden nostattamaan poltteeseen sekä kuivuuden tunteeseen yhtyvä mausteisuus toimivat yhdessä hienosti. Lopussa yrttiä, lämpöä ja karamellista mallasta belgihedelmin. Katkerot ovat melko purevat, makumaailma varsin monipuolinen ja kokonaisuus runsaudesta huolimatta tasapainoinen.

Pisteet: 38/50

Alkon Jouluoluet 2018: N'ice Chouffe

N'ice Chouffe

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 10,0
• Panimo: Brasserie d'Achouffe (Duvel-Moortgat), Achouffe, Belgia

Aina yhtä sympaattiset Chouffen tonttu-ukot ovat tutu näky myös Alkon jouluhyllyssä. Jouluteemainen, curacaolla ja timjamilla maustettu, vahva ja lämmin belgi ale on panimon linjan mukaisesti varsin toimiva ja nautinnollinen olut, vaikkei ehkä aivan sitä suffejen kärkipäätä edustakaan. Höpsönhauska pullomuoto ja talvisen tunnelmarikas etiketti lämmittävät kuitenkin mieltä sen verran, että pulloon tulee yleensä kyllä tartuttua. Tänä vuonna sain omani maahantuojalta, mutta saatan hakea pari kappaletta varmempaan jemmaan mikäli sille päälle satun.

N’ice Chouffen valmistuksessa on mainittujen mausteiden lisäksi käytetty myös hitunen sokeria ja se on humaloitu Styrian Goldingsille, Hallertaulla ja Tomahawkilla.

"When the little animals in Fairyland hibernate, the Achouffe gnomes love to gather in their cottage. By the gentle firelight, they spend long evenings telling the best Ardennes stories while enjoying a delicious N’Ice CHOUFFE. Smooth and strong, with spicy notes of thyme and Curacao, this dark beer warms both hearts and atmospheres, making even the coldest winters joyful."

N'ice Chouffe

Punakanruskea, nätin, pitsiävän vaahdon nostava belgi. Tuoksu on voimakas ja myös oluen voimakkuutta henkivä. Tummaa, kypsää ja kuivattua hedelmää, muskovadosokerista makeutta, leivosmaista makeutta ja lämpöä. Aniksista terävyyttä, appelsiininkuorista mausteisuutta...

Maku myötäilee tuoksua, mutta ottaa aikansa avautuakseen. Ylikypsää hedelmää: luumuja, banaania ja sen sellaista. Siirappista leivosmaltaisuutta, aniksista yrttisyyttä, lopussa appelsiininkuorista sitrushedelmää... aika lämminkin. Hidas ja monivivahteinen, hivenen kärkevä, mutta hitaasti hupeneva talvi-illan lämmittäjä.

Pisteet: 37/50

Abbaye des Rocs Grand Cru

Abbaye des Rocs Grand Cru

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Brasserie de l’Abbaye des Rocs, Montignies-sur-Roc, Belgia

Änt ten tes roks, put not on te roks…

Des Rocs… Hieno panimo Belgianmaalta, jonka oluiden vahvoja linjoja on tullut ihasteltua aina kun se vain on ollut mahdollista. Kovin harvoin siis, sillä en ole hennonut kellariani suotta näiden kohdalla häiritä. Onneksi kusti polkee tuorettakin tavaraa kotiovelle, joten loppukesästä oli hyvä hetki palata hienojen makujen äärelle.

Panimon Grand Cruta en ole ennen tainnut maistaakaan, vaikka muistelisin, että ainakin yhden pullon jo ennestään omistankin. Siellä se jossain pimeydessä siis vielä muhii, kai. Odotukset tummaa, lähes kymmenprosenttista belgialea kohtaan ovat yleensä varsin mittavat ja tältä tuotokselta odotin ehkä vielä hitusen verran enemmänkin. 100/100 Ratebeerissä, vuolaita kehuja harrastajapiireissä ja vielä omaan makuun erittäin hyvin osuva arvojuomien tyylisuunta. Tällä kertaa joutui kuitenkin hieman pettymään…

Abbaye des Rocs Grand Cru

Pähkinäisen ruskea ja kaunisvaahtoinen olut. Tuoksu toimii. Paljon kypsää ja tummaa kuivahedelmää, kevyemmin keskitumman limppuista otetta ja paahtunutta toffeisuutta.

Maku on hyvä, muttei tuoksun mittakaavassa. Tummahko maltaisuus on toffeista, leivänkin sävytteistä, mutta makua vie runsaammin siirappireunustettujen kuivahedelmien joukko. Lopussa alkoholin lämpöä, kohtalaista katkeruutta sekä kuivaa mausteisuutta. Jos jotain, niin syvyyttä sekä tuntumaan että makuihin kaipaisin. Ei siis täysin osu, vaikkei kauaksi jääkään.

Pisteet: 35/50

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

• Tyyli: Belgian Strong Ale
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Taiwalkosken Panimo, Taivalkoski, Suomi

Sankarolutta Koillismaan kaukomailta. Pari vuotta sitten perustetun Taiwalkosken Panimon maallisen taipaleen alkutahdit ovat jääneet melko vähälle huomiolle ainakin täällä Keski-Suomen suunnalla. Panimomaantieteelisessä tyhjiössä toimiva kyläpanimo on pysynyt melko mystisenä toimijana aina näihin päiviin saakka, mutta nyt oluita on saatu myös Alkon kautta meikäläistenkin saataville. Laitoinkin kaksi tuotetta tilaukseen het’ kevään ensipäivinä.

Päätalon kotikonnuilla, lähes parinsadan kilometrin päässä oululaiskollegoista ja vielä merkittävästi kauempana muista toimiva Taiwalkoski kiehtoo jylhällä tuotebrändäyksellään. Eikä sijaintikaan henkilökohtaisesti koettuna ainakaan kutkuttavuutta vähennä. En tiedä miksi, mutta jotenkin nuo tuon suunnan erämäävoittoiset seudut ovat aina kiehtoneet ehkä jopa Lappia enemmän.

Muinaisjumalainen Lóðurr on panimon vahvin tuote ja valikoitui toiseksi tilaustuotteeksi suomalaisilta harvemmin nähdyn tyylinsä vuoksi. Belgian Strong Ale kiinnostaa aina ja vaikka lajin klassikoita tuntuu olevan aika hankala haastaa, on näitä tilaisuuden tullen aina mukava testailla. Ja aika haastavaksi tuo testailu tällä kertaa meinasi osoittautuakin:

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

Tilasin pulloni joskus toukokuun alkupuolella. Paketti saapui valitsemaani Alkon toimipisteeseen sovitussa ajassa, mutta Lóðurrin mahti oli päättänyt purkautua ulos omia aikojaan. Vaahtoa tursusi korkin alta, joten pullo lähti vaihtoon. Korvaava tuote saapui melko pian ja nestekin näkyi sisäpuolella pysyvän. Korkin tyvessä oli kuitenkin hieman kuivunutta möhnää, jonka arvelimme Alkon myyjän kanssa olevan pullotusvaiheen roiskeista peräisin. Pullo reppuun, pieni kurkkaus oluthyllylle ja kassan kautta toteamaan, että reppuunhan se sittenkin vuotaa. Ja eikun takaisin sekin pullo. Kolmas toimitus sitten jo onnistui ja Alkokin laittoi vaivanpalkkaa lahjakortin muodossa tuskaiseksi äityneen palautusruljanssin vuoksi. Ei tuossa itselleni suuria traumoja saati mielipahaa aiheutunut, mutta herkkähipiäisempi voisi moisesta pompottelusta sydämistyäkin. Kaksi heikosti korkitettua pulloa samasta oluterästä (ja keskusvaraston mukaan ilmeisesti laatikosta!) on aivan liikaa – sattuivat ne yhden henkilön kohdalle tai sitten eivät.

No, mutta pääasia että olutta päästin joka tapauksessa maistamaan. Lóðurr on tosiaan jonkinlainen muinaisnorjalainen jumalhahmo, jonka identiteetistä on väännetty peistä suuntaan jos toiseen. Vahvimpana synonyyminä tuntuu olevan Loki, mutta myös Odinin velipojat Vé ja Vili on mainittu, kuten myös Freyr. Ajoitin olueen tutustumisen erääseen lauantai-iltaan, sillä sanojen lørdag, lördag ja sitä myöten lauantaikin arvellaan olevan johdannaisia Lóður Dagista. Mene ja tiedä, yritinpähän edes hieman jäljillä pysyä. Etiketin riimujakin hieman pyorittelin, mutten niistä mitään järkevää (muutaman minuutin intensiivitutkimuksella) kasaan saanut. Ensimmäinen sana lienee ”human”, tai sitten ei.

Itse olut on ihan kiva ja voimakas esitys, joka kompuroi suutuntuman puutteeseen, mikä karsii aika paljon nautittavuutta tämänkaltaisesta tuotteesta. Pikkusäädöillä varmasti syväkin nautinto, nyt vähän odottavat fiilikset jättävä kokonaisuus.

Tumma, belgialaisluostarioluttyyppinen vahva olut. Vakavaan illanviettoon tai eeppisten sankaritekojen kumppaniksi.

Taiwalkosken Lóðurr Strong Ale

Samean ruskea, mutaisen värinen ja hyvin runsaasti vaahtoava olut. Tuoksu on tuhdin maltainen, paahtuneen karamellinen, kevyemmin kypsän hedelmäinen ja hivenen mausteinen.

Maku on kypsän kuivahedelmäinen, kevyesti paahtuneen toffeentäyteisen maltainen ja hivenen mausteinen. Vahvuus jää piiloon pientä lämpöä lukuunottamatta ja juotavuuskin on aika hyvällä tasolla. Minusta liiankin, mikä tuntuu etenkin paksuuden puutteena. Maku on suht voimakas, mutta kaipaa taakseen syvyyttä ja runsaampaa suutuntumaa. Vaikutus kokonaisuuteen on selvä ja optimista jäädään harmillisesti. Ei kuitenkaan tyystin tuomittu tuttavuus, mutta pientä ryhtiliikettä kaipaisi.

Belgiesikuvat ovat vielä aika kaukana kumminkin.

Pisteet: 33/50