Tuliaisia kaakosta: Tuju Maalaine ja Sessio IPA

Tujut tuliaiset

On siitä jo useampi hetki kun ovelta kuului koputusta. Ilta oli jo hämärtynyt ja talo hiljentynyt, eikä tulijan identiteetistä ollut sen suurempaa arvausta. ”Eihän tänään kenenkään pitänyt olla tulossa?” No oven takaa löytyi vanha tuttu, maamme kaakkoiskolkissa säännöllisesti pyörähtävä lapsuuden naapuri. Joskus aiemmin oli ollut puhetta, että itäisten maakuntien panimotuliaisia olisi tarjolla ja nytpä nuo löysivät tiensä pöytään.

Lappeenrantalaisen Tujun oluet olivat tätä ennen tuttuja ainoastaan Alkon verkkopalvelun kautta hankitun Saisonin vahvuudella. Nyt sain maistettavakseni panimon kauppasarjaa kolmin kappalein ja tässä tekstissä näistä käydään läpi kaksi: belgi-amerikkalaishybridi Maalaine sekä kaurahiutaleilla terästetty Sessio IPA.

Maalaine on oikeastaan rennolla kädellä humaloitu, sessioitava saison. Humalapuolelta löytyy Cascadea, Equinoxia ja Columbusta ja aika aromaattisissa tunnelmissa mennään. Vahvuus tai sen puute paistaa tietty läpi, mutta ehkä oli odotettavissakin. Nätisti hoidettu humalointi on hyvässä iskussa, mutta kaipaisi sitä runkoa huutavasti taakseen.

Maalaine 4,5% on raikas belgialais-amerikkalaishybridi. Belgialaisia käymisaromeita ja uuden maailman humalia yhdistelevä pirteän kuiva pintahiivaolut. Cascade, Equinox, Columbus.

Sessio IPAssa on tosiaan käytetty Joutsenkosken myllyn kaurahiutaleita Cascaden, Citran ja Magnumin vastatessa humalapuolesta. Tuo humalavetoisuus tuntuukin olevan Tujun juttu ja Sessio IPAssa onkin kaikin puolin aika rehti ote.

Kauraisen samea, voimakkaasti humaloitu, Yhdysvaltojen itärannikon ipoista innoituksensa hakenut sessio ipa. Etelä-Karjala is the new Vermont.

Tuju Maalaine

Belgian Ale / 4,5% / Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi

Samea, likaisen rusehtava ja oikeastaan aika ruma olut. Tuoksu aromaattisen kukkainen, sitruksinen ja parfyyminen. Vaalealla taustalla kuivaa mausteisuutta, mutta myös hedelmäisempää menoa. Kepeä, pirteä, toimiva.

Maku on tuoksun linjoilla, mutta runko ei pysy mukana, vahvuus tai oikeastaan sen puute näkyy vetisyytenä. Sääli. Aromaattinen, parfyyminomainen humalapuoli sen sijaan on hyvässä terässä. Monipuolista sitrushedelmää, kuivakukkaista hajuvettä, erinäisiä, vaaleita hedelmiä ja lopussa sopivaa greipin purentaakin. Tapviitosmaista menoa turhan kevyttä runkoa vasten. Sopivaa belgimaustetta, kevyttä yrttiäkin. Vaaleaa menoa, virkeää tunnelmaa. Maku on humaloinnin myötä melko voimakas ja puhdaspiirteinen. Pari prosenttia vahvuutta lisää, niin olisi huippukamaa. Panimon "oikeanvahvuinen" Saison olikin jo kova.

Tuomio: Runsaan aromaattinen kevytsaison.

Pisteet: 30/50

Tuju Sessio IPA

Session IPA / 4,5% / Panimoyhtiö Tuju, Lappeenranta, Suomi

Haaleankeltainen, aika hailakka olut valkealla vaahdolla. Tuoksu varsin aromaattinen sitruksen ja trooppisen hedelmäisyyden teesein, mutta myös kevyttä yrttiä ja mäntyäkin löytyy. Keskirunsas, raikas ja hyvä.

Maultaan hiukkasen ohkainen, joskin kepeydessään toimiva ja miellyttävän aromaattinen. Sitrus lienee eniten esillä vaalean tropiikin hedelmän seuratessa taaempana. Lopussa sitrushedelmän hammastuksen välistä pilkottaa purutukea antavaa yrttiäkin ja näpsäkkä kokonaisuus vaikuttaakin tasapainoiselta, kesää kohti mieltä kirkastavalta. Vienona toiveena esittäisin lisäpuhtia makumaailman runsauteen, sillä tuo on kauppavahvuuksissakin ihan saavutettavissa oleva asia. Hyvä näinkin, pikku potkulla vieläkin parempi.

Tuomio: Puhdaslinjainen Session IPA Lappeenrannasta.

Pisteet: 33/50

Poimintoja Olutsataman listoilta

On taas aika Olutsataman, man!

Olutsatama starttaa Jyväskylän oluttapahtumien kesäkauden tulevana viikonloppuna ja viime vuonna onnistuneen debyyttinsä tehnyttä spektaakkelia on hiottu talven aikana entistä ehommaksi. Tarjolla on noin 160 erilaista olutta ja siideriä pariltakymmeneltä alan pientoimijalta. Mukaan on saatu kotimaisten pienpanimoiden ja siiderin valmistajien lisäksi Viron kärkipanimoihin lukeutuva TANKER. Monipuolisia palvelu- ja viihdykekokonaisuuksia tarjoavan oluttapahtuman antiin kuuluu myös etukäteen koostettu tuotelistaus, joka löytyy kätevästi netistä:

Olutsataman olutlista

Listaan on koottu kutakuinkin täydellinen kattaus tarjolla olevista tuotteista ja mukaan on mahdutettu myös maininnat luomu- ja gluteeniton -merkinnällä varustetuista vaihtoehdoista. Pieniä muutoksia voi aina tulla ja hanaan saattaa iskeytyä jotain yllättävääkin, mutta eiköhän annetulla informaatiolla jo aika hyvin askelmerkkejä pääse suunnittelemaan.

Itse en paikalle tällä kertaa ennätä, mutta juomalistoja on silti tullut selailtua läpi mielenkiinnolla. Koostin siinä sivussa jonkinlaisen yhteenvedon oluista, joiden perässä itse lähtisin aluetta kiertämään. Valitsin kultakin panimolta yhden, joka ainakin pitäisi lasissaan käyttää, mutta koska diktaattorimaisen yksiselitteinen koonti osoittautui liian hankalaksi, mahtuu pohdintoihin muutama lisäpelimerkkikin. Fat Lizard joutui by the way vetäytymään sataman huvituksista viimehetkillä, mikä on tietty sääli. Cool Head paikkaa menetyksen läsnäolollaan.

 Fiskarsin Panimo, Fiskari: Öö de Kolome

Johan tuo nimi on jo itsessään maistosuositukseen oikeuttava. Fiskarsin Panimon, HIISIn ja Mathildedalin Kyläpanimon aikaansaannos on todellinen harvinaisuus, jonka saatavuus on käytännössä olematon. Tämän vaapukanlehtisaisonin ohella myös kevyt Katkera Nunna kiinnostelisi ja kokemuksesta voin suositella toimivaa Juhla Pilsiä.

Tornion Panimo, Tornio: Czech Style Pilsner

Vaikka vanhalla reseptillä valmistettu Original 1964 Lagerkin historia-arvonsa vuoksi kiinnostaisi, täytyy kelkka kallistaa rapeampaan suuntaan. Pilsiä oli tarjolla viime vuonnakin (silloin tosin Tsekeissä tehtynä) ja nyt kelpaisikin maistaa, veteleekö Tornion oma tuotos vertoja vuoden takaiselle elämykselle. Arctic Lagerin kauppaversiokin on muutes hyvä, joten ravintolapainos olisi myös kokeilemisen arvoinen.

Ruosniemen Panimo, Pori: Baltic Porter

Porilaisten tiskillä olisi tarjolla useampikin aiemmin kokematon olut, mutta hyviä Baltic Portereita ei liikaa vastaan ole viime aikoina tullut. Maistamatta on tämäkin, joten kiinnostaa siinäkin mielessä. Ja nimenomaan "naturellina". Olishan siellä se tynnyröity Barley Winekin näköjään myös...

Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki: Saazer Pils

Pils täälläkin ja voisi hyvin olla myös Luomu Pils. VASPin tarjonta on pääosin tuttua ja rivistä löytyy useampikin pitkäaikainen luottotuote. Yhden nimeäminen on mahdotonta, mutta Saazer Pils oli kevään pienpanimokattauksen sameinta parhaimmistoa, joten se nyt ainakin lasiin. Toisena sitten WehnäBock, Savu, Savukataja tai satokauden NokkosPils.

Rocking Bear Brewers, Pori: Sandö Saison

Panimo, jonka nimestä meinaan aina unohtaa G:n. Saisonia täältä. Olutta ei kelpuutettu Alkoon koska etiketissä on ruori ja tuo päätös luotsaa osaltaan kapinallista valintaani. Saison on myös yksi osuvimmista kesäoluttyyleistä. Varavaihtoehtona sitten hauskasti nimetty Drink This You F***** Hipster Sour Ale. *tun hipsterit...

Panimo Hiisi, Jyväskylä: Peri

Ja taas pils. Mutta moderni ja perin mielenkiintoinen sellainen. Maistelin keväällä HIISIn Mosaic Pilsin koeversiota, joka kolahti kerrasta. En tiedä onko se juuri tämä, mutta tuskin tässä metsään mennään. Olut kuuluu myös Alkon kesäolutvalikoimaan, joten jos festaritärpin haluaa (ja tottakai haluaa) niin Howlin Wolfin, eikun HIISIn tiskillä I Asked For Barley Wine, She Brought Me Gasoline voisi olla aika jämäkkä veto.

Donut Island: I Hop It's Not a Problem

HIISIn tiskiltä löytyy tietty Donut Islandinkin rinkeleitä ja käytän nyt tilaisuuden hyväksi ja listaan sieltäkin yhden tärpin ihmeteltäväksi. Oksasen Mikaa voi pitää kotimaisen olutskenen Tohtori Sykerönä ja munkkitsaarilta voikin odottaa oikeastaan ihan mitä vain. Näpäkästi nimetty IPA on kuitenkin "vain" rennosti kuivahumaloitu makupommi, joka kiteytyy tekijän luonnehdintaan:  Equinox, Simcoe ja Mosaic torpedo-kuivahumaloitu IPA.

Höllennä tahti, ota Jahti.

Iso-Kallan Panimo, Kuopio: Jahti

Jahti on mukavan maltainen peijjaisolut, joka käy yhteen viilenevän kesäillan kanssa. Maltillinen, rukiilla ja jenkkihumalilla ryyditetty punertavan rauhallinen olut on hyvä valinta. Skottisempi Bellywasher on ollut yksi kevään suosikeista ja Pimeyden Morsiamen kahviaromit viettelevät vaativammankin kahvihipsterin. Ei ole tarjous-Saludoa tässä keitossa, se on varma.

TANKER, Vaida (EST): Hallucination

Varsin rehdisti humaloitu (lue: täyteen tykitetty) India Pale Lager on valintojen humaloidumpaa tarjontaa ja hyvä tilaisuus pohdiskella, kuinka lager voi maistua ihan IPAlle.  Parit souritkin näkyy tarjolla olevan ja trendikästä menoa kaikin puolin muutoinkin.

Maku Brewing, Tuusula: IPA

No koska Makun IPA on pirun hyvä IPA. Vakio-ostos tölkissä eikä laatu heilahtele lainkaan. Varma valinta. Piste. Mikä ihmeen Viiniolut? No jos mä sitä sit kans...

Mustan Virran Panimo, Savonlinna: St. Olaf Pale Ale

Savonlinnalaisten kohuolut, joka sai lopullisen nimensä Olvin sekoitettua Olavin omiin tuotoksiinsa. Nimen takia siis. Saimaan äärellä ei kuitenkaan vaivuttu synkkyyteen vaan puskettiin uudella oluen nimellä eteenpäin. Ja ronskisti puskettiinkin, sillä Olavinlinnan keskiaikaista tematiikaa henkiin herättelevän panimon toiminta ja levikki laajeni vast'ikään reippaasti. Nimikkeitä on vähän, mutta hyvä ja kesään istuva APA toimii aina.

Cool Head Brew, Tuusula: Blueberry Pie Gose

Suomen tiheimmän panimokeskittymän nuorempi polvi, Cool Head Brew on lähtenyt mukaan happamien makujen metsästykseen ja näistä onkin hyvä aloittaa panimon tuotteisiin tutustuminen. Ja jos oikein hellettä pukkaa, kannattaa hyödyntää panimon jäähilekone eli slushata olut todelliseksi helteentaittajaksi. Pakko toki myöntää, että ykkösvalintani olisi ollut rukiinen Copacabana IPA, joka on etenkin tässä alkukesästä löytynyt useamman kerran omastakin lasista. Tuota ei kuitenkaan matkassa nähtävästi ole, joten aloitetaan happamalla ja siirrytään sen myötä jykevämpään, turkulaisen Orava Brewingin kanssa tehtyyn Orwelian Nightmare IS:sään.

Heili hurmasi satamakansan vuosi sitten...

Panimo Honkavuori, Joensuu: Heili Vehnäolut

Viime vuonna tästä oluesta kohistiin satamassa aika kovasti eikä syyttä. Pirullisen hyvä hefe, jota ei kannata tälläkään kertaa ohittaa. Paahteinen kotiseutuporter Taiga ja panijoiden statusbock Double Doc kiinnostavat myös.

Mallaskuun Panimo, Lapua: Top Hat Ale

English Pale Alet ja Bitterit ovat APA-huumassa aika harvassa, mutta hyvin tehty britti sopii hyvin tasapainottamaan tilannetta. Peltopyyn olisin oikeastaan halunnut saalistaa, mikäli sitä olisi hanassa mukana ollut. Mallaskuun Amber Ale on muuten miellyttävä lajissaan ja Black IPA lienee yksi panimon pidetyimmistä tuotteista.

Sonnisaari, Oulu: Humalaja

Ookko nä jo kuullu? Ai et. No sitä suuremmalla syyllä. Talven kenties puhutuin ja vatvotuin olut olisi nyt täällä. Tuoreena. Kauniissa kesäillassa. Huippuluokan IPA, jossa yhdistyvät vahvaa nousua tekevä Vermont/New England IPA ja oululaisen rapea näkemys katkerohumaloinnista. Kuula Lagerilla sitten jatkot ennen kolmatta, joka voisi olla mikä vaan...

Beer Hunters, Pori: Mufloni HopfenWeizen

Hankala, mutta lopulta niin helppo valinta. Porin vanhimman pienpanimon tarjonta vakuuttaa aina, mutta kuivahumaloitu vehnänen on paitsi laadukas, myös tyylinä aika harvinainen vastaantulija. Mufloni Pilsner on muuten Suomen Paras Olut vuosimallia 2016, eikä Barley Winen aiemmat vuosikerrat ole kertaakaan kylmiksi jättäneet.

Radbrew, Kaarina: Ivy Mike

Pitkä lista post apocalyptisiä humalapommeja sun muita herkkuja. Ivy Mike on ollut etenkin hanasta varma osuma, joten se nyt ainakin. Rapean Double IPAn äärellä ehtiikin sitten miettimään seuraavaa siirtoa...

Takatalo & Tompuri, Virolahti: Kaski Kylmäsavulager

Vaalea kylmäsavuolut? Ja on vieläpä erinomainen sellainen. Maatilapanimo tuottaa itse käyttämänsä mm. Kauraportterin kauran ja Kylmäsavulagerin maltaat on savustettu oman metsän leppää ja katajaa käyttäen. Ruislager voisi olla sopiva jatkotoimenpide...

Linden Brewery, Rauma: Pi.La Farmhouse Ale

Raumalainen valkkari eli Amarillolla ja Sorachi Acella humaloitu Saison. Omaan suuhun erittäinkin hyvin toimiva kokonaisuus, joka kannattaa testata. Myös tekijän jälkikasvun käsialaa olevan Oppijan reseptiikka kiehtoo. Vahvahko belgiale on maustettu katajanmarjalla ja greipillä, eikä siihen ole käytetty grammaakaan humalaa. Se kuuluisa uhkaava mahdollisuus, vai miten se nyt menikään.

Maistila, Oulu: Portieeri

Portieeri on jäänyt mieleen erittäin toimivana portterina ja siksipä sitä kelpaa suositella. Panimolla on muutoinkin hyvä ote tekemisiin ja vähän harmittaakin, että kosketukset oululaisten tuotteisiin on jäänyt lähinnä parin festarikokemuksen varaan. Muina suosituksina Kaira, Moood ja kehuttu Musta Jaska iltamyssyksi sitten.

Hämeen Hitainkin on ehtinyt siideriloungeen uuden erän voimin.

Siideriloungesta kannattaa käydä maistelemassa useampaakin tuotosta. Aitoja siidereitä on ollut ja on edelleen aika hankala saada, joten ei kannata heittää tilaisuutta harakoille. Paksuniemen siiderit ovat kahmineet palkintoja Briteissäkin, Kuura tekee kovaa nousua piensiiderimöiden etulinjassa ja Panimoinen & Lemmes -duon maut olen omakohtaisestikin todennut toimiviksi. Ilmainen vinkki siidereistä innostuneille kesälomien suunnittelijoille: useampikin kotimainen viinitila valmistaa myös siidereitä.

Siinä Olutkellaristin vaatimaton näkemys tulevan tapahtuman tarjonnasta. Jokaiselta tiskiltä löytyy hyviä vaihtoehtoja ja paikoin valinnan vaikeus voi olla kovinkin suuri. Hyvä siitä tulee. Naputtelin satamalaisille muuten rennohkon maisteluoppaan, joka löytyy ainakin Facebookin puolelta:

Olutsataman maisteluopas

Pyynikin Saison

Pyynikin Saison

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi

Pyynikin Käsityöläispanimon Saison saapui hiljattain Alkon valikoimiin, mutta aivan uunituoreesta tuotoksesta ei kuitenkaan ole kysymys. Panimon Klassikko-sarjaan kuuluvaa olutta on tarjoiltu ravintola- ja tapahtumapuolella jo jokunen tovi, mutta tarjonnan ulottaminen monopoliin saakka on lakiuudistusasioiden nykytilanteessa kohtalainen itsestäänselvyys - ainakin vahvaa nousua ajavan panimon tapauksessa. 5,5-prosenttisehan Saisonia olisi ”pian” saanut ihan lähi-Alepankin hyllystä, mutta toistaiseksi valo tuon tunnelin päässä näkyy korkeintaan välkähtelevän.

Tamperelaisten saisonia on kuullut kehuttavan ja tyylilaji jo itsessään on kesähommiin yksi osuvimmista. Itseltäni tämä Saazilla humaloitu olut on kuitenkin toistaiseksi jäänyt maistamatta, mutta erheethän tehdään yleensä korjattaviksi.

Pyynikin Saison tuo pohjoisranskalaisen maaseudun elonkerjuuajan olueksi syntyneen perinneoluen suomalaisten saataville.

Saison 5,5% on suodattamaton, vaalea, hedelmäinen, happama ja hieman pippurinen ja mausteinen raikas janonsammuttaja.

Oluessa käytetty upea maalaishiiva tuo tuotteeseen oman täydellisen ulottovuuden.

Pyynikin Saison

Kauniin kellertävä, samea ja vaaleavaahtoinen olut. Tuoksussa pippurista mausteisuutta, makeahkoa mallasta, hedelmää ja kevyeksi jäävää saisonkirpeyttä. Kevyttä sitrusta, viljavaa kuivuutta. Perushyvä, ei mitenkään erityisesti mieleenjäävä.

Maussa on paljon tuoksun elementtejä. Sitrusvivahteinen kirpakkuus on tuoksua napakampaa lopun ollessa mukavan pureva ja pistelevän kirpeä. Pippurista saisonmausteisuutta, kevyttä hedelmää ja viljavaa maltaisuutta vehnä edellä. Vienoa makeuttakin sieltä löytyy. Keskivaiheilla on hieman vaatimaton ja ohut vaihe, mutta pitkä ja monipuolinen jälkiliuku pelastaa tilanteen. Kokonaisuutena hieman varovainen ja eleetön, sitä myöten puhdaslinjainen ja ehkä helpostikin lähestyttävä. Pientä lisäluonnetta ja särmää jään silti kaipaamaan. Kuten tuoksustakin totesin, ei tämä oikeen mieleen onnistu jäämään.

Tuomio: Perushyvä Saison mutkattomaan seurusteluun ja terassikaveriksi. Suurempiin elämyksiin hieman kepoisen tuntuinen.

Pisteet: 32/50