Kellarista kaivettua: Pyynikin Vahvaportteri 2014

Pyynikin Vahvaportteri 2014

• Tyyli: Porter
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo*, Tampere, Suomi

Tutkiskelin tuossa pääsiäisen kunniaksi olutkellarini perimmäistä nurkkaa eli unohduksiin jääneiden oluiden vanhempaa päätä. Sinne on jäänyt aika peruslinjan vahvempia tuotteita, kuten Rochefortteja, Chimayta ja erinäisiä BrewDogeja, mutta myös oluita, jotka eivät vuosien seisotuksesta ihan kamalasti ehkä tykkää. Arvelin, että tämä 7,5-prosenttinen Pyynikin Vahvaportteri saattaisi olla jo uransa vahvalla ehtoopuolella, joten korkkasin sen auki pyhäiltojen kunniaksi.

Vahvaportterihan on ollut kehissä jo pidemmän aikaa. 2014 se iski kultasuoneen, kun se tunnustettiin Berliinissä järjestetyn Global Craft Beer Awardsin toimesta maailman parhaaksi portteriksi. Muistelisin, että hype oluen yllä nousi varsin mukavaksi ja tunnustus noteerattiin perusmedioissakin. Vahvaportteri edustaa edelleen sitä tummaa tyylikkyyttä, minkä Pyynikin parhaaksi osaamisalueeksi koen itsekin tunnustavani.

Pyynikin Vahvaportteri 2014

Kellariini oli jäänyt pullo tuon samaisen 2014 vuoden erää, jolle on kertynyt nyt ikää jo viisi ja puoli vuotta. Sen parasta ennen -päiväys meni jo marraskuussa 2015, enkä odotellut että 7,5-prosenttisesta oluesta välttämättä suuria kokemuksia enää irti saisi – onhan se vieläpä majaillut suurimman osan ajasta ihan huoneenlämmössä. Toisin kuitenkin kävi, mutta tokko uskaltaisin suositella paljoa pidempään tätä enää odotuttamaankaan.

Pääsiäisenä havahduin perin suomalaiseen ongelmaan eli vertailupulloa ei Alkojen pyhäsulun vuoksi ollut saatavilla mistään. Päätin siis tyytyä vanhaan arviooni tuoreemmasta pullosta. Rapsaisin vintage-version auki ja valutin lasiin – väliin asiaankuuluva kuvaussessio ja kohti nojatuolin nurkkaa. Kappas, Vahvaportteri onkin Olutkellarissa kokonaan arvioimatta, vaikka olutta on useampikin pullo tullut vuosien mittaan kulutettua – etenkin sen jälkeen, kun sitä alkoi Alkostakin ihan hyllystä löytymään. No, se oli jäänyt arvioimatta tuoreeltaan takavuosina ja kun olutta myöhemmin alkoi paremmin saamaan, luulin makupähkäilyt jo kertaalleen ylöskirjanneeni.

Lisäys: Aikaisempi arvio on kuin onkin olemassa, mutta se on tehty suunnilleen samanvahvuisena esiintyneestä Isoportterista eli muistin puoliksi oikein.

Aloitetaan homma siis varsin kypsästä tavarasta. Pyynikin Käsityöläispanimon aikaisesta tavarasta. Alun panimotietoon liitetty "*" näes viittaa panimon nimen muuttuneen tässä odotellessa Käsityöläsipanimosta Brewing Companyksi. Oluen resepti ei tiettävästi ole ajan mittaan muuttunut, tekopaikka kylläkin, kun panimo muutti kivenheittämän verran vuonna 2017.

Pyynikin Vahvaportteri 2014

Tummanpuhuva, maanitellen melko kestävän, mutta ohuehko vaahdon lopulta muodostava olut. Tuoksu on pääosin tumman suklainen, hieman mämminen ja paahtuneen maltainen. Suht pehmyt, mutta myös melko hillitty. Vasta pidempi vartominen tuo tuoksuun syvyyttä, mikä avaa ovia myös kypsällä hedelmäisyydelle ja paahtuneelle siirappisuudelle.

Maku on jo alun alkaen tuoksu runsaampi ja aikalailla samoilla teeseille sisällönkin kanssa liikutaan. Tumma suklaisuus on isossa roolissa, mutta sille löytyy oiva aisapari kypsästä, tummasta hedelmäisyydestä, jonka jälkimainingeista löytyy myös lakritsia. Paahtunut siirappisuus, pehmeä ja huulia tahmaava olomuoto viimeistelevät hienosti aikaa kestäneen kokonaisuuden. Aika makeanlainen, mutta nautinnollinen lopputulema.

Pisteet: 38/50

Aalto Päijänne Pils

Aalto Päijänne Pils

• Tyyli: Pilsener
• ALk.%: 5,2
• Panimo: Aalto Panimo, Jyväskylä, Suomi
• Pantu: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi

Aalto-kollektiivin tuoreehko Pils rantautui myös kyläkauppaamme, joten ostopäätös oli selviö. Pyynikin tykönä mestaroitu olut on verhottu tällä kertaa tölkkiin, mikä sopii omaan pirtaan hienosti. Etiketissä tuttu näkymä lähivesistön selältä ja kieltämättä tämä pitäisi käydä korkkaamassa jossain päin Päijänteen rantakaistaa. Arviotilanne on suoritettu noin kilometrin päässä rantaviivasta, joten aika lähellä ollaan.

Ensikosketus jätti vähän flätin kuvan, mutta kuten alla olevasta arviosta välittyy oli uusintaotos huomattavasti puhuttelevampi ja kokonaisuutena hienojen Pils-juomien joukkoon nouseva tulkinta ilman turhaa kikkailua.

Päijänne on raikas, reilu ja hilpeästi humaloitu Pils olut. Sen makujen siivellä ajatukset liitävät aurinkoisiin kesäpäiviin Päjänteen aalloilla.

Aalto Päijänne Pils

Vaalea, kirkas ja todella runsaan vaahdon nostava olut. Tuoksu on melko kevyt mutta hyvä. Vaalea mallas taustoittaa ruohoisen ja kevyen yrttisen humalan esitystä. Puhdaslinjainen ja toimiva, mutta tosiaan aika hento tuoksu.

Maku on voimakkaampi ja aika hyvä. Ruohoisuus on vehreää ja lopussa aika napakkaakin. Vaalea mallaspuoli pysyttelee taustalla, mutta antaa makuun pientä paahtoleivän särmää. Ruohon seasta löytyy yrttiä. Hiilihappoja on, mutta vähän turhan laiskasti. Paras raikkaus jää saavuttamatta, mutta kyllähän tämä muutoin mukavan puhdaslinjainen ja maistuva pohjahiivaolut on. Pitää testata Päijänteen rannoilla jossain välissä, sinne tämä osuu kuin nenä kalloon.

Lisähuomio: Kokeilin myös toisen yksilön, jossa hiilihappotaso oli paljon suunmyötäisempi. Lopputulema oli huomattavasti tasapainoisempi ja omaan suuhun ensiluokkaisen pilsin määritelmää hipovan herkullinen. Ei harha-askelia, ei kompurointia, vaan varmaotteisen ruohikkoista ja vaaleanmaltaista etenemistä raikkaassa ja virkistävässä muodossa. Tölkkivaihteluihin tulee siis näemmä varautua.

Pisteet: 36/50

Pyynikin Winter Lager

Pyynikin Winter Lager

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 5,0
• Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere, Suomi

Pyynikin näytepaketin kolmas olut oli hentoisen savuiseksi ruokaolueksi tyypitetty Winter Lager. Savuoluet osuvat usein meikäläisen makuhermoon, eikä pyynikkiläinenkään sinällään tee asiaan poikkeusta, vaikka varsin hentoinen tuo tuiverruksen taso tässä olikin. Ehkä olut on muutamia kuukausia etuajassa, vaikka nimi talveen viittaakin.

Odottelin jostain syystä vähän tummempaa ilmestystä, mutta varsin vaaleaa oluttahan tämä loppujen lopuksi olikin. Liekö mielikuvani tullut useammin ehkä tummempaa lämmittävyyttä henkivän winter-maininnan ja melko vähäisten vaaleiden savuolutkokemusten myötä, mutta pääsi nyt joka tapauksessa yllättämään.

Oluena tamperelaisten kevyen savuinen lager lunastaa sen asettamat odotukset. Omaan makuun turhankin hentoiseksi jäävä savu toimii vaaleassa makumaailmassa hyvin ja sen ilmeinen nautintopaikka onkin varmasti tuossa nimenomaisessa ruokapöydässä. Ilman apetta nautittuna talviset pakkaskelit vievät kuitenkin voiton ja jäänkin pohdiskelemaan, kuinka tämänkaltainen savuolut toimisikaan siinä kuuluisassa Suomen kesässä? Varmasti paremmin kuin näin talvisaikaan. Ehkä siis tapaamme vielä.

Pyynikin Winter Lager

Vaaleahko, hieman sekalaisen keltainen ja kevyen utuinen olut melko nopeasti laskevalla vaahdolla. Tuoksu on miellyttävä. Vaalea runko ei vaadi savulta ylitselyövää runsautta, vaan maltaaseen sointuvasti sekoittuva, silti riittoisantuntuinen savuisuus toimii hentoisempanakin ilmestyksenä. Mieleni palaa rantasaunan terassille…

Makukin on hyvä, mutta nyt tuo kepeys saa kaipaamaan lisäpontta taakseen. Palvelee tällaisenaan tietty sitä tarkoitusta mihin on tehtykin: kevyen savuinen ruokaolut. Itse ottaisin sen edelleen sopivan mutkattomaksi, mutta luonnetta omaavaksi tunnelmaolueksi luonnon äärelle, rantasaunan terassille. Kesällä. Talvikauteen sovitettuna esitys on liian kesy, vaikkei suoranaista vikaa olekaan.

Tykkään tuosta vaaleaan runkoon sovitetusta hennosta savusta, joka kuitenkin määrittää oluen makua hyvin pitkälle. Tausta on sopivan kuiva, viljava ja tasapainoinen. Katkeroa on vähän, mutta riittävästi, jälkimaku kaikuu kevyen savuisana. Ei pöllömpää, muttei kummempaakan. Jos on vielä kesällä tuotannossa, lienee mökkitesti pakollinen.

Pisteet: 32/50