Aalto Panimon uusi taproom: Pub Aallonmurtaja ja Aallonmurtaja IPA

Avajaisviikonlopun hanatuotteet

Aalto Panimon oma taproom vihittiin käyttöön viime perjantaina Säynätsalon satamamaisemissa. Ovien avautumista on odoteltu saarilla ja täällä mantereellakin kovasti aivan kevään ensisäteistä lähtien, eikä syyttä. Paikallispanimohan on ollut näkyvä osa saarten tapahtumakarttaa sekä juomatarjontaa jo pidemmän aikaa ja tämäntyyppinen ”olohuone” houkuttelee varmasti väkeä lähihanojen äärelle ympäri vuoden.

Itärannalta on myös puuttunut sataman, uimapaikan ja maisemien rinnalta jokin väkivirtoja jatkuvammin imevä vetonaula. Nyt tuo tyhjiö saadaan täytettyä enemmän kuin hienosti. Pääsaarelle muodostuu tätä myöten myös kutkuttava ajanviettopalveluiden kolmio Juurikkasaaren, Aallonmurtajan ja Luotsiveneen terassien muodossa. Kaiken keskiösstä löytyy myös keskustan palvelut Aabakeryn, kulttuurikohteiden ja pizzerioiden tiiviinä esiintymänä. Tarjolla onkin kesäpäivän viettoon hienosti sopiva kattaus ruokaa, juomaa ja toinen toistaan hienompia maisemia. Pitääkin ottaa lomaohjelmaan…

Seinätaiteesta löytyy vahvoja kytköksiä saarivaltakunnan historiaan ja tunnusmerkkeihin.

Aallonmurtajan avajaisiin en itse ennättänyt, mutta lauantai-iltaan ilmaantui kuin tilauksesta hieman luppoaikaa, joten iltalenkki saarimaisemiin alkoi houkuttelemaan kovasti. Perillä matkan kuivattamaa suuta odotti kuusi panimon omilla tuotteilla ladattua hanaa, joista löytyi itsellekin pari maistamatonta tuttavuutta. Kylmäkaappien uumenista majaili vielä pari aaltolaista lisää sekä jokunen vieraileva tähtikin. Siideristeille oivana vinkkinä mainittakoon Panimoinen & Lemmes -duon jo klassikon mittoihin kotimaan aitojen siiderien joukossa nouseva Hämeen Hitain, joka kannattaa käydä testaamassa.

Sisätilat vaikuttivat viihtyisiltä ja hyvin viimeistellyiltä.

Aallonmurtaja IPA

---
Utuinen, vaaleahkon keltainen olut valkealla vaahdolla. Tuoksussa tropiikin hedelmää, ehkä mango-paraguayo -akseli tällä kertaa eniten esillä. Suht hillittyä, tasapainoista menoa.  Maku toimii. Helposti lähestyttävää menoa, tuoksun tapaan esimerkiksi sitrus jää taaemmaksi ja kivihedelmät valtaavat alla. Paraguayon nostan mielikuvissa pääväriksi, mutta löytyy matkasta muutakin. Ei varsinainen aromi-iloittelu, vaan vähän solidimpaa hedelmäisyyttä esittelevä, tuntumaltaan rungokas olut. Menisi helposti useampi hanalaskullinen.
---
Pisteet: 36/50

Hanaan isketyistä oluista ensimmäisenä maistoon piti luonnollisesti ottaa baarin nimikko-olut, Aallonmurtaja IPA. Helposti lähestyttävä, mukavan hedelmäinen perus-IPA toimii mainiosti katetulla terassilla Päijänteen vesiliikennettä ja siivekkäiden toimintaa seuraten. Sain myös maistiaisen Tahitin pohjalta hieman kepeämpään ja helpompaan muotoon kehitetystä Rheasta, joka on nimensä mukaisesti tehty sisävesiliikennöintiä harjoittavalle nimikaimalleen.

Vilkaisin luvan kanssa myös takahuoneeseen myöhemmässä vaiheessa muuttavan panimon uusiin tiloihin. Maallikon silmään varsin tiukkoihin neliöihin mahdutettava panimotila ei kuuleman mukaan juuri lisäleveyttä nykyhetkeen verraten tarjoile, mutta sen toiminnallisuudessa piilee hyvää potentiaalia, sillä panimon kodiksiasettuminen on ollut huomion kohteena jo varhaisessa vaiheessa rakentamista ja suunnittelua. Oluen valmistus siirtynee saarille loppukesän tienoilla, mikä luonnollisesti siirtää ainakin vahvempien oluiden ulosmyynnin aloitusta syksyn korville.

Käynnin oluellinen kohokohta oli eittämättä maanmainio Päijänne Pils, jonka uudempaa erää on viritetty ensimmäistä pullotetta rapeammaksi. Nyt puree hyvin, mutta myös jalohumalainen aromaattisuus pääsee hanasta laskettaessa todella hienosti esille. Pullokaapista löytynyt Satasarvi Double IPAkin on kehittynyt talvimaistoa tasapainoisemmaksi, mainiosti viilenevään kesäiltaan sopivaksi elämykseksi.

Kaksi vanhaa tuttua loistavassa iskussa. Päijänteestä löytyy nyt enemmän purentaa, mutta myös aromaattisuutta ja Satasarven runsas makumaailma saa ansaittua runkoa taakseen.

Pienehköllä terassilla tarkeni mainiosti hämärän jo hiipiessä Kaakkosaaren kulman takaa. Sisätiloihin mahtuu muistini mukaan viitisenkymmentä janoista illanviettäjää, joten säiden armoille ei syksynkään saapuessa tarvitse heittäytyä. Tunnelma lienee toki tiivis, mutta puitteet sitäkin paremmat. Mukavan intiimiltä ja hienolta tuo baarin sisäpuoli tiskillä asioidessa nimittäin vaikutti.

Iso-Saunan naapurissa majaileva taproom on varsin hienolla paikalla, mutta vähän rouheahan tuo ympäröivä miljöö vielä on, kun rakennuksen pihatöitä ei suuremmin ole päästy viimeistelemään. Satama-alueen laitamien rakentamaton potentiaali on muutoinkin vielä valtava ja toivoa sopiikin, että saarenkolkan elävöityminen ohjaa jatkossa kehitysresursseja myös satamaympäristön ehostamiseen. Aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta yksi on varmaa: Aallonmurtajalla ei tarvitse istui kuivin suin ja se on hyvin saavutettavissa maasillan takaakin. Kannattaa piipahtaa.

Kirja: Mikko Salmi - Viskiä ja Teerenpeliä

Mikko Salmi - Viskiä ja Teerenpeliä

Vierailu Teerenpelin panimopuodissa sai minut tarttumaan jo tuoreeltaan omaksi hankittuun, olutasiantuntija Mikko Salmen uusimpaan opukseen. Kuukausi sitten julkaistu Viskiä ja Teerenpeliä ei kuitenkaan ole Salmen muun tuotannon tapaan olutkirja, vaan pureutuu 25v. juhlavuottaan viettävän Teerenpeli-yhtiön tislaustaiteen tarinaan.

Vuodesta 1994 toiminut Teerenpeli aloitti viskinteon vuonna 2002. Pienpanimotoiminnan ja ravintolaketjun pyörittämisen rinnalla alkoi pitkä ja arvattavan työläs pioneerityö suomalaisen viskin eteen, jonka tuloksista saamme nyt nauttia, mutta tuskin kovinkaan moni tietää, kuinka ja miksi tähän päädyttiin.

Kirjassa tutustutaankin aluksi Pyysingien ja Teerenpelin alkutaipaleeseen, jonka jälkeen matkataan Teerenpelin tislaamolaitteiston jäljille Skotlannin ylämaille ja sieltä edelleen Andalusiaan tutustumaan tynnyreiden valmistukseen. Etenkin Skotlanti-osuus oli kiehtova ja pakko myöntää, että seurasin seurueen jalanjälkiä Speyn varrella Googlen karttasovellus ja ilmakuva auki. Vähänpä olen myös tiennyt mitä tynnyrin tekeminen vaatii ja mitä kaikkea se sisältämälleen juomalle antaakaan.

Kirjassa vietetään myös aikaa Lahdessa, missäpä muuallakaan viskinteon äärellä ja jututetaan myös maamme viskin ystävien terävintä kärkeä. Kirja muuten antaa äänen aika monelle Teerenpelin matkaan tavalla tai toiselle liittyvälle henkilölle – aina iäkkäästä laitevalmistajasta lahtelaisbaarin kanta-asiakkaaseen ja andalucialaisiin tynnyrintekijöihin.

Kirja on kokonaisuutena varsin sujuvaa ja nopealukuinen, joten en voi välttää kysymystä, miksei sen kansien väliin mahdutettu osioita myös yrityksen panimo- ja ravintolatoiminnasta. Työpäivää pienen tislaamon sisällä avataan kirjassa paikoin vähän yleisemmälle tasolle menevän, edelleen kuitenkin aiheeseen liittyvän tiedon ja havainnoinnin ohella, mutta taustoja ja tarinoita matkan varrelta olisi kuullut mielellään lisää – vaikka vähän Skotlannin tai Andalucian seikkailuita arkisemmistakin ympäristöistä ja asioista.

Salmen haastattelemien ihmisten kirjo näet antaa kirjalle paljon sellaista, mitä niistä usein jää puuttumaan ja näitä ääniä ja erilaisia katsantakantoja olisi kahlannut mieluusti läpi suuremmankin määrän. Mikolla on oivallinen taito vangita tarinoita ja tilanteita paperille, minkä vuoksi lisämitta ei olisi tehnyt kirjasta lainkaan liian raskasta.

Kirja on  kuitenkin kaksikielinen eli sen sisältö on kirjoitettu sekä suomeksi, että englanniksi, mikä luonnollisesti kaventaa käytettävissä olevaa mittaa. Myös kuville on varattu paljon aivan ansaittua tilaa, mikä tekee teoksesta myös miellyttävän selailtavan. Sinällään ymmärrän suuremman rönsyilemättömyyden, sillä tiivis ja selkeä paketti palvelee paremmin sen toimivuutta nimenomaan tuliais- ja lahjamateriaalina maamme rajojen ulkopuolellakin – pohjoisen viskin sanansaattajana.

Suosittelen tutustumaan.

Mikko Salmi raottaa suomalaisen viskitislaamon ovea lukijoilleen, mutta saa samalla janoamaan myös lisää.
Lisää tarinoita, lisää kertojaääniä sekä taustoja ja kertomuksia myös pienpanimon ja ravintoloiden puolelta.

Panimoyhtiö X - Jyväskylän toisen pienpanimon avajaiset

Jyväskylässä on nyt kaksi pienpanimoa!

Linjastolta puskettiin ensimmäisenä ulos Hefneriä.

Kun paikallisylpeys Hiisi aloitteli kuusi vuotta sitten toimintaansa, oli Jyväskylä ja oikeastaan koko maakunta elellyt panimollisessa tyhjiössä useamman vuoden ajan. Ensimmäisen pienpanimoaallon yritykset näet löivät lappua luukulle 2000-luvun alkupuoliskolla. Hiisi loi uutta valoa opiskelijakaupungin oluttarjontaan ja nosti Suomen Ateenan takaisin maamme panimokartalle. Ja nyt pesänsä valmiiksi saanut Panimoyhtiö X tekee sille seuraa.

Viiden kaveruksen kokoonpanema X on yksi neljästä Jyväskylässä viime aikoina vaikuttaneesta kiertolaispanimosta. Ensimmäiset oluet julkistettiin viime kesän Olutsatamassa, jolloin hanoista laskettiin UG Breweryllä valmistettuja ”paikallisoluita”. Oma panimoprojekti oli tuolloin jo kuitenkin käynnissä ja odotettuja avajaisia juhlittiin vihdoin viime lauantaina.

Yrityksen lopullinen osoite löytyi Heinämäestä, vajaan kilometrin päässä Hiisin alkuperäisen panimon ovista. Kompaktin kokoinen panimotila ei turhilla neliöillä pröystäile, mutta hallin jakavasta väliseinästä pääsee halutessaan eroon jos - ja todennäköisesti kun - lisätilaa tarvitaan.

Panimon taustalta löytyy myös vahva annos insinöörimäistä näkemystä, joten lienee asiaankuuluvaa, että oluenvalmistuslaitteistokin on hitsailtu kasaan korkeimman omakätisesti. Vanhoista maitotankeista rakennetun järjestelmän kapasiteetti yltää jopa tuhanteen litraan per keitto. Tälle vuodelle on kaavailtu noin 10 000 litran tuotantomäärää, minkä sanelee pitkälti vielä melko rajallinen käymiskapasiteetti. Pari rosterista, lämpötilaohjattua käymistankkia on jo kuitenkin tilattu, jolloin päästään halutessaan myös lagereiden pariin.

Omakätisesti koottu laitteisto.

Perustuotekatalogi on rakenneltu kolmen oluen varaan ja sitä täydennetään sopivin erikoiserin. Ensimmäisenä valmistunut Hefner Hefeweizen on jo lähtenyt levitykseen ja ilmestyy ravintoloiden lisäksi paikallisten S-Ryhmän myymälöiden hyllyihin lähiaikoina.

Kiertolais-Hefneristä poiketen oman panimon "version" pullokoko on samalla kasvanut vehnälle sopivampaan puolen litran luokkaan. Ennakkoon paljastettu hinta oli myös iloinen yllätys, sillä harva tuore ja tämän kokoluokan pienpanimo tulee markkinoille kolmen ja puolen euron pullohintaan.

Jatkoakin on tuloillaan ja kiinnostusta on ollut eritoten Keskimaan puolelta, joka käytännössä rohmusi koko ensimmäisen Hefner-erän valikoimiinsa. Par’aikaa käymässä oleva Oatmeal Stout ja sitä seuraava IPA muodostavat Hefnerin kanssa panimon peruskolmikon ja kaikkia tullaan näkemään myös S-kauppojen valikoimissa sitä mukaa kun eriä saadaan liikenteeseen.

Kompakteista tiloista huolimatta myös asiakkaat tullaan huomioimaan ja tuotantotilan yhteyteen onkin jo koottu viranomaisten määrittelemä väliseinä erottamaan panimokaupassa asioivat mallassäkeistä ja keittovermeistä. Kaupan aukeamisesta tiedotellaan panimon toimesta myöhemmin, mutta lupahakemukset on aikomus pistää liikkeelle jo kenties kuluvan viikon aikana.

Mutta eihän siinä, uusi panimo on kaupungille ja sen asukkaille aina hieno asia ja mielenkiinnolla jäämmekin seuraamaan tarjonnan levittäytymistä koko kansan saataville. Kiitos panimoväelle kutsusta, toiminnan esittelystä ja tarinoista sekä tietty hyvin pelanneesta juomatarjoilusta.

X marks the spot

Panimon ensimmäinen erä osoittautui perin päteväksi Hefeweizeniksi ja peittoaa minusta selvästi tuon aiemman kiertolaisena koostetun erän. Runsasmakuinen, silti raikas ja tasapainoinen olut kaikenkaikkiaan.

Avajaisissa päästiin myös erään kesäisen uutuuden jäljille, joka julkistetaan aurinkoisen Olutsataman aikaan. Punainen väri tulee makuakin hallinnoivista vadelmista, mutta kyseessä ei suinkaan ole sour, Enempiä ei tässä vaiheessa sovi paljastaa, mutta sanottakoon se, että pelottavan helposti lähestyttävää ja toimivaa kesäjuomaa on tuloillaan.

Ensikohtaamisia: Remy ja Mattsson

Remyn rouhea tunnelmallisuus toimii näin marraskuun pimeydessä enemmän kuin hyvin.

Toivolan Vanha Piha kuuluu tunnelmansa puolesta omiin suosikkipaikkoihini Jyväskylässä. Pakko toki myöntää, että paikalla tulee vierailtua lähinnä koko pihan toiminnallaan täyttävien tapahtumien yhteydessä, mutta poikkeuksiakin löytyy. Viime viikonloppu oli yksi lisä näihin poikkeuksiin, kun kävimme isomman porukan voimin istumassa iltaa syksyllä ovensa avanneen Kortteliravintola Remyn lämmössä.

Remyn asettautui taloksi kahvilana toimineen Muiston viihtyisiin tiloihin. Kesällä kamiinaa lämpimänä pidellyt Love Local Brands popup cafe&bar piti paikan mukavan elinvoimaisena ja teki nyt tilaa pysyvämmän konseptin ravintolatoiminnalle. Ruokatarjonnaltaan vähän fiinimpään suuntaan kurottava, silti sopivan selkeälinjainen ravintola nojaa myös vahvaan viini- ja cocktail-osaamiseen. Mitään kankeaa pönötystä ei kuitenkaan tarjolla ole, vaan aika rento ja mukavan välitön fiilis konseptista huokui. Osasyy tähän on toki äärettömän tunnelmalliset puitteet. Viihdyin kovasti.

Myös ruokapuoli on kunnossa, vaikka jostain syystä vähän rouheampaa tarjontaa odottelinkin. Valittu linja kuitenkin toimii hyvin, eikä valittamisen sijaa ollut tarvetta lähteä metsästämään. Itse kävin läpi kolme annoskokonaisuutta:

Maa-artisokkaa, lanttua ja quinoaa / Possua, ruista ja sinappia / Nautaa, valkosipulia ja punaviiniä.

Pääruoka...

Punaviiniä kävi jälkimmäisen annoksen kanssa myös lasissa. Pöytäseurueen iloksi valikoitu Friki Winesin Tempranillo –pullo teki tehtävänsä oivallisesti ja jouluyön tunnelmissa kulkeva possulautanen sai parikseen tummanpuhuvaa Imperial Porteria. Kaverini tilaama, silkkitien mausteista vaikutteita saava GT vaikutti aika nappisuoritukselta, vastapäätä taas meni lasillinen Top Fuelin Hippie Juicea…

Heitin myös puolivitsillä ehdotuksen sahdin tarjoamisesta kinkun kaverina, eikä tuota ainakaan tyrmäämään lähdetty. Liekö asiakaspalvelun kohteliaisuutta vai ei, mutta jotenkin se tuonne elävän takkatulen elävöittämään, sopivan hämyiseen kellariravintolaan olisi istunut. Listan tyylikkyydestä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen.

Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta ja kehumisen arvoinen kokemus.

Ravintolan viinisuositukset toimivat.

Mutta sitten se Imperial Porter… Nimi kuulosti jollain tapaa tutulta, mutta mahtipontinen tyylilaji muutoin aika tavanomaisessa oluttarjonnassa ajoi tarkemman pohdinnan ohi. Oluthan oli tietysti Mattssonin Imperial Porter, jonka hoksasin Hartwallin tuotteeksi vasta lasin puolivälissä. ”Nii tämähän oli nyt se hemmetin Mattsson. Kuulostikin niin etäisen tutulta korvaan”. Ja eikä siinä, oluthan oli nimittäin varsin toimiva ja etenkin ruokaparin kylkeen hienosti sopiva. Positiivinen ja vieressä leiskuneen takkatulen tunnelmaan hyvin istunut yllätys.

Kyseinen olut olikin omalle kohtaa ensimmäinen Hartwallin sisäisen pienpanimon linjastolta. Viime syksynä perustetun olutkehitysyksikön, Hartwallin oman ”pienpanimon” ns. omia oluita ei itseasiassa ole edes vastaan tullut. Tai en minä tiedä, kun niistä ei juuri mitään ole missään huudeltu. Pienyksikkö valmistaa toki nuo alkujaan surullisen kuuluisat Polar Monkeys –brändioluet, mutta niihin ei mielenkiinto ole itsellä riittänyt. Vähän säälikin. ettei panimon ”omalla” nimellä ole vahvemmin lähdetty etenemään, jos ja kun konseptiin varauksetta luotetaan.

Mattsson Imperial Porter

Imperial Porter / 7,0%

Mattssonin Panimo (Hartwall), Lahti

Pisteet: 37/50

Imperial Porter oli laatutasosta aika oivallinen mittari, joten miksei tällaista tavaraa puskettaisi esiin vähän isommin ja suurempaa ääntä pitäen. Itse oluen luonnehdinta kuuluu seuraavasti:

Mustanpuhuvan, suodattamattoman ja rotevan Mattson Porterin maussa tuntuu tummien maltaiden mehevä puraisu. Paahteisuutta ja reipasta katkerohumalointia tasapainottaa tumman suklaan ja kahvin vivahteet, jotka vahva olut pyöristää lopussa maukkaasti ja hieman makeasti jättäen samettisen suutuntuman.

Hyvin suklainenhan tämä tosiaan on ja vaikkei vahvuus ehkä aivan sinne imperiaalisiin sfääreihin nousekaan, on mallasrunko mukavan muheva, maultaan syvä ja riittävän runsas. Paahtunut maltaisuus, kahvin kevyesti sävyttämä limppuisuus ja tasapaino tekevät kokonaisuudesta hyvin toimivan. Todellakin positiivinen yllätys.