Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dark Ale. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dark Ale. Näytä kaikki tekstit

maanantai 24. lokakuuta 2022

Timothy Taylor Landlord Dark

Timothy Taylor Landlord Dark

Timothy Taylorin mainion Landlordin tummanpuhuva Dark-versio tuli joskus aiemmin vastaan kuvatallenteen muodossa ja olen tuota koettanut aina siitä lähtien yhyttää lasiini. Kuin sattumalta olut tulikin vastaan jo jokin aika sitten Seppälän Citymarketin olutosastolla, josta löytyi myös oluen kantaversiotakin kotiin kannettavaksi.

Tumma Landlord ei sinällään kuulostanut mitenkään erityisen houkuttelevalta, enkä missään vaiheessa ajatellut sen haastavan vaalean nimikaimansa asemaa yhtenä brittisuosikeistani. Tottahan se kuitenkin maistaa piti! Oluen runko nojaa tuttuun tapaan Golden Promise -maltaiden varaan ja olueen on tuotu tummenpaa syvyyttä karamellisoidun sokerin muodossa. Humalkirjosta löytyy esikuvan tapaan Styrian Goldings, Goldings ja Fuggles.

Varsin hyväähän tuo tietenkin on, mutta miksikään klassikoksi oluesta ei omissa kirjoissa ole. Vahvuuteen nähden mukavan runsasmakuinen olut, jossa tumma väritys ei tallo yli landlordimaisen pohjamaun. Ehkä pitäisi, sillä kohtalaisen miellyttävästä olemuksesta huolimatta jokin jää puuttumaan.

 Timothy Taylor Landlord Dark 

Tummanlainen, hieman punertavan ruskea olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on hyvä, mutta melko kevyt. Paahteisuutta löytyy jonkin verran, samoin hieman karamellisoitunutta mallasta, vienosti paahdettua siirappiakin. Sitrusta, yrttisyyttä.

Maku on runsaampi ja paahteisuus pääsee hieman suklaisena paremmin esille. Ei järin syvä, muttei liene tarkoituskaan. Simppeli, joskin miellyttävä. Hienoista siirappisuutta, muttei niinkään makeutta. Brittihedelmäisyyttä, humalapuolella sitrusta ja yrttiä. Makumaailmassa on paahteen varjosta ja värityksestä huolimatta yllättävän paljon kallellaan vaalean Landlordiin. Ei tämä ihan niin mainio ole, mutta toimii omalla tavallaan brittijanoon.

Pisteet: 34/50

lauantai 22. toukokuuta 2021

Kotiolut: HopHunters Dark Ale w. Caramel Coffee

HopHunters Dark Ale w. Caramel Coffee

HopHuntersin kolmas ja tummasävyisin maistiainen oli valikoitu kellaristin paahdehammas hienosti huomioiden. Kaksikon 7,4-prosenttisesta Dark Alesta tehtiin nimittäin kaksi versiota jakamalla keitto kahteen osaan. Sain maisteluun oluen kahvilla maustettua osaa, mikä omaan kahvioluiden suuntaan kalibroituun makuhermoon hienosti osuikin.

Dark Alen ajatuksena on ollut valmistaa olut, josta ei löydy lainkaan Pale- tai Pilsner -maltaita. Sen runko koostuukin vehnä- ja kauramaltaan ohella kaikkiaan kahdeksasta erikoismaltaasta ja tämä omaan lasiini kaatunut erän puolikas on vielä maustettu Pentikin karamellikahvilla.

HopHunters Dark Ale w. Caramel Coffee

Tummanpuhuva, hyvin runsasvaahtoinen olut. Varsin kaunis ilmestys. Tuoksu on hyvin kahvinen, muutoinkin pehmeän paahteinen ja kevyen suklainen. Erittäin hyvä.

Maku nojaa tuoksun huomioihin. Kahvisuus dominoi, mikä omaan makuun sopii hienosti. Paahtunut maltaisuus on myös hienoisen makeaa, toffeisen pyöreää. Tummaa suklaata ja kypsää hedelmääkin löytyy, mutta molempia lähinnä taustalla. Jälkimaku on vähän kitkerä, mutta ehkä lopulta kahvimarjan sävyjä se vain henkii. Kahvintäyteinen esitys, tykkään.