maanantai 24. lokakuuta 2022

Timothy Taylor Landlord Dark

Timothy Taylor Landlord Dark

Timothy Taylorin mainion Landlordin tummanpuhuva Dark-versio tuli joskus aiemmin vastaan kuvatallenteen muodossa ja olen tuota koettanut aina siitä lähtien yhyttää lasiini. Kuin sattumalta olut tulikin vastaan jo jokin aika sitten Seppälän Citymarketin olutosastolla, josta löytyi myös oluen kantaversiotakin kotiin kannettavaksi.

Tumma Landlord ei sinällään kuulostanut mitenkään erityisen houkuttelevalta, enkä missään vaiheessa ajatellut sen haastavan vaalean nimikaimansa asemaa yhtenä brittisuosikeistani. Tottahan se kuitenkin maistaa piti! Oluen runko nojaa tuttuun tapaan Golden Promise -maltaiden varaan ja olueen on tuotu tummenpaa syvyyttä karamellisoidun sokerin muodossa. Humalkirjosta löytyy esikuvan tapaan Styrian Goldings, Goldings ja Fuggles.

Varsin hyväähän tuo tietenkin on, mutta miksikään klassikoksi oluesta ei omissa kirjoissa ole. Vahvuuteen nähden mukavan runsasmakuinen olut, jossa tumma väritys ei tallo yli landlordimaisen pohjamaun. Ehkä pitäisi, sillä kohtalaisen miellyttävästä olemuksesta huolimatta jokin jää puuttumaan.

 Timothy Taylor Landlord Dark 

Tummanlainen, hieman punertavan ruskea olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on hyvä, mutta melko kevyt. Paahteisuutta löytyy jonkin verran, samoin hieman karamellisoitunutta mallasta, vienosti paahdettua siirappiakin. Sitrusta, yrttisyyttä.

Maku on runsaampi ja paahteisuus pääsee hieman suklaisena paremmin esille. Ei järin syvä, muttei liene tarkoituskaan. Simppeli, joskin miellyttävä. Hienoista siirappisuutta, muttei niinkään makeutta. Brittihedelmäisyyttä, humalapuolella sitrusta ja yrttiä. Makumaailmassa on paahteen varjosta ja värityksestä huolimatta yllättävän paljon kallellaan vaalean Landlordiin. Ei tämä ihan niin mainio ole, mutta toimii omalla tavallaan brittijanoon.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti