Moose On The Loose Appelsiison

Moose On The Loose Appelsiison

• Tyyli: Saison
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Moose on the Loose Brewing Co., Pori, Suomi

Moose On The Loosen Summer Moose Seriesiä täydentävä Appelsiison lähti mukaan Flindan hyllystä ja tuli korkattua heinäkuun viimeisen hellepäivän iltana. Mandarina Bavarialla humaloitu, mandariinilla ja appelsiinilla maustettu Saison tarjoileekin kesäisen hedelmäisen, sopivan twistatun belgielämyksen, jonka jälkimaku ehkä hieman kärkeväksi kääntyy.

Nyt laitettiin saisonin raikkaus uudelle levelille. Appelsiinillä ja mandariinilla maustettu saison on itsessään jo kesä. Terassi, aurinko ja saison – Aah…

Moose On The Loose Appelsiison

Kauniin keltainen ja vuolaan, valkean vaahdon nostava olut. Tuoksusta löytyy saisonhiivan vaalean pippurista belgimausteisuutta, sitrushedelmäisyyttä ja vaaleaa vehnämaltaisuutta. Tehostevärinä käytetyt mandariinit ja appelsiinit antavat hyvää, mutta riittävän epädominoivaa lisämehukkuutta sitruksen kaveriksi.

Maku on seikkailee tuoksua vapaammissa laajuuksissa. Hyvässä ja vähän pahassakin. Nenätuntuma oli nimittäin tasapainoisen ja selvälinjaisen oloinen, maku ottaa enemmän vapauksia.

Hiivan mausteisuus nousee esiin etenkin jälkimaun porteilla ja vehnävän vaalea runko paistattelee heinäkuisen hellepäivän illassa sopivan rungokkaana, muttei raskaana. Sitrusmaisuus jää appelsiinisen muhevuuden alle ja jälkimaku esittelee vähän hedelmän kitkerämpää puolta. Jälkimaku onkin vähän levoton ja kärkevä, vaikka tästä särmästä kyllä pidänkin. Se kuitenkin syö pohjaa sesoonviboilta - ei kokonaan tietenkään ja siinä mielessä twisti toimiikin aika hyvällä tasolla. Sopivasti, vähän näpäyttäen mutta perusluonteen silti pitkälle säilyttäen. Toimii kivasti, vaikkei puristit ehkä kovin innostuisikaan.

Pisteet: 34/50

Salama Brewing Zephyr

Salama Brewing Zephyr

• Tyyli: Session IPA / Micro IPA
• Alk.%: 3,5
• Panimo: Salama Brewing Co., Espoo, Suomi

Espoolainen Salama ei ollut vielä Olutkellariin ehtinyt iskemään, joten tilaisuuteen piti tarttua heti sellaisen sattuessa. Hyvää pöhinää nostattanut, modernien tyylittelyiden virtaan hypännyt panimotuttavuus on vaikuttanut kuulopuheiden perusteella varsin pätevältä ja potentiaaliselta toimijalta, joten kohtaaminen Flindan hyllymetreillä oli mieluisa. Jotain kertonee sekin, että sain käsiini kaupan viimeisen kappaleen ko. tuotetta.

Zephyr on Vic Secretillä ja Citralla humaloitu 3,5-prosenttinen Micro IPA tai sameanlainen Session IPA. Miten sen nyt tahtoo tulkita. Rungosta löytyy ohramaltaiden lisäksi vehnää ja kauraa olomuodon ollessa varsin läpinäkymätön. Odotukset olivat kevyestä rungostaan huolimatta kohtalaisen korkealla, sillä kevyiden whiplashilaisten rinnalle on vähän tullut kaipailtua kotimaista verrokkia - ihan jo senkin vuoksi, että niitä voisi olettaa saavansa hieman helpommin haltuunsa täällä maakunnissakin. Zephyr tekeekin sen, mihin muut eivät ole vielä pystyneet. Erittäin osuva ja aromaattisuudellaan makuhermoa kutitteleva kokonaisuus, jollaisia näissä vahvuuksissa ihan liikaa meilläpäin ole nähty. Hienoa!

According to ancient Greeks, the Anemoi were wind gods who were associated with various seasons and weather conditions. Boreas was the strong north wind, violent in temper (something like a robust Imperial Stout). Notus was the south wind: warm but also the dreaded bringer of summer storms (think of a dangerously crushable DIPA). Eurus was the east wind and not really worth mentioning (pretty much like Lager). But then there was the west wind, Zephyrus, the bringer of spring and the most gentle wind of them all.

Salama Brewing Zephyr

Haaleahkonkeltainen, erittäin runsaasti vaahtoava ja sameaa tyylisuuntaa tunnustava olut. Tuoksu on raikas ja trooppisen aromaattinen. Hienoisen kevyt, mutta näihin vahvuuksiin yllättävän paljon antava. Herättää odotuksia... 

Maku toimii. Keveys on käännetty eduksi, jonka varassa varsin aromaattinen tropiikin tunnelma saa operoida ilman kompastuskiviä. Sitrushedelmät tahdittavat etenemistä mangon, ananaksen ja melonin tanssahdellessa sopuisasti niiden tahtiin. Aromirikas tunnelma on paikoin karheaa ja parfymaattisen iskevää, mikä toimii oluessa hyvin. Oivallinen kepeän linjan humalapommi. Näitä on kotimaiselta osastolta vähän kaipailtukin. 

Pisteet: 37/50

Kesäpäivä Tampereella

Tampereellakin haahuilisi mielellään pidempään ja useamminkin.

Jokin aika sitten pääsin taas manaamaan, ettei Tampereella tule juuri asioitua, vaikka se lähin suurpitäjä Jyväskylästä katsoen onkin. Jutun juurena ollut lounashetki Plevnassa sai kuitenkin jatkoa jo lomakaudella, kun kulku suuntautui taas Suomen Tampesteria kohti. Kaava oli toki totutun suoraviivainen, eli hellepäivän ohjelma salli vain vajaan parituntisen haahuilun keskustakorttelien kaduilla. Mutta ehtiihän siinäkin jo jotain.

Ensimmäinen kohde oli Tampereen kauppahalli ja Flinda. Tarkoitus oli myös syödä pikaisesti jotain, joten valinta oli siinäkin mielessä erittäin optimaalinen. Lisäksi kauppahallit ovat kiehtovia ja hitaasti nautittavia paikkoja, joissa jyväskyläläinen pääsee aivan liian harvoin vierailemaan. Pidän niiden tunnelmasta ja tarjonnan silmäilystä vallattoman paljon. Kauppahalli onkin yksi harvoja elementtejä, mitä opiskelukaupunkini Kuopion katuelämästä olen jäänyt kaipaamaan.

Ensivisiitti Flindaan.

Valikoimasta puuttuu Salaman kepeä Micro IPA, jonka viimeisen kappaleen nappasin mukaani.

Flinda löytyi pienen harhailun jälkeen ja ehkä vähän yllätti kompaktilla koollaan, vaikken minä mitään suurmyymälää odottanutkaan. Vastaanotto oli iloinen ja lämmin, hyvin tunnelmaan sopiva. Samalla sain pikaisen läpikäynnin tarjolla olevasta valikoimasta ja hyvän ruokavinkin seuraavaa etappia silmällä pitäen.

Valikoima itsessään oli melko vähänimikkeinen, mutta tarjosi silti muutamia ainakin kotiseudun tarjonnasta puuttuvia tuotteita ja panimoita. Mukaan lähti rivinsä viimeinen Salama Brewingin Micro IPA sekä Porin hirvipanimon appelsiini-mandariini-Saison. Seuraavaksi etsiydyin edellä vinkatun Ohanan tiskille vegeburgerin äärelle. Suositus piti kutinsa, eikä Ohanaa ole muutoinkaan suotta kuullut kehuttavan.

Taakia börstaa.

Rekvisiittaa ja infoa.

Flindassa vinkattu Ohana ja sen vegeburger toimii. Kiva syödä vaihteeksi kasvishampurilainen kasvispihivillä eikä jollain Beyond Meatilla. Juustolla otin, mutta puolustuksekseni sanon että se sitoi koko kookkaan komeuden hyvin kasaan. Maku oli 5/5!

Aikataulu antoi sen verran jalansijaa, että ehdin tarkastaa vielä jonkin olutravintolan omatuontitarjontaa ennen Plevnan olutpuotiin laskeutumista. Somesta esiin nostettiin keskusta-alueen Tuulensuu ja Kahdet Kasvot, sekä Hervannan Kultainen Apina. Tie vei tällä kertaa Tuulensuuhun, jossa pari kourallista mukaan ostettavia tuotteita löytyikin.

Ulosmyytävät Lambicit olivat ”valitettavasti” omasta varastosta tuttuja (mm. Cantillon Gueuze), joten nappasin summamutikassa matkaan Scåssenes-panimon Comedie-witsarjan Rosen, vaikka vähän marjamausteisuutta nimen perusteella pelkäsinkin. Vattuahan siinä oli, mutta ensimmäinen ravintolasta ulosostettu olut oli tosiasia ja symbolisesti merkittävä juttu. Yli 5,5% valikoimaa katsellessa tuli toki mietittyä taas tuota lainsäädännön rajoittuneisuutta, mutta minkäs teet.

Tuulensuu myy omatuontejaan myös ulos (5,5% rajaan asti)

Viimeisenä etappina oli tuo mainittu Plevna, josta täydensin Siperia- ja WeizenBock- varastoani. Auto oli taktisesti parkissa Plevnan parkkihallissa, joten kantamusten kanssa ei tarvinnut kamalasti auringon porotuksesta välittää. Kierroksen jälkeen oli muuta ohjelmaa ja kyllähän tuota kaupunkia mieluusti vähän paremmallakin ajalla tekisi mieli tutkia. Samoin kuin vaikkapa Tuulensuun valikoimaakin…

Toista kertaa tänä kesänä ostoksille.

Olutpuoti

Hanalista

Hellepäivän saalis.