Kesäpäivä Tampereella

Tampereellakin haahuilisi mielellään pidempään ja useamminkin.

Jokin aika sitten pääsin taas manaamaan, ettei Tampereella tule juuri asioitua, vaikka se lähin suurpitäjä Jyväskylästä katsoen onkin. Jutun juurena ollut lounashetki Plevnassa sai kuitenkin jatkoa jo lomakaudella, kun kulku suuntautui taas Suomen Tampesteria kohti. Kaava oli toki totutun suoraviivainen, eli hellepäivän ohjelma salli vain vajaan parituntisen haahuilun keskustakorttelien kaduilla. Mutta ehtiihän siinäkin jo jotain.

Ensimmäinen kohde oli Tampereen kauppahalli ja Flinda. Tarkoitus oli myös syödä pikaisesti jotain, joten valinta oli siinäkin mielessä erittäin optimaalinen. Lisäksi kauppahallit ovat kiehtovia ja hitaasti nautittavia paikkoja, joissa jyväskyläläinen pääsee aivan liian harvoin vierailemaan. Pidän niiden tunnelmasta ja tarjonnan silmäilystä vallattoman paljon. Kauppahalli onkin yksi harvoja elementtejä, mitä opiskelukaupunkini Kuopion katuelämästä olen jäänyt kaipaamaan.

Ensivisiitti Flindaan.

Valikoimasta puuttuu Salaman kepeä Micro IPA, jonka viimeisen kappaleen nappasin mukaani.

Flinda löytyi pienen harhailun jälkeen ja ehkä vähän yllätti kompaktilla koollaan, vaikken minä mitään suurmyymälää odottanutkaan. Vastaanotto oli iloinen ja lämmin, hyvin tunnelmaan sopiva. Samalla sain pikaisen läpikäynnin tarjolla olevasta valikoimasta ja hyvän ruokavinkin seuraavaa etappia silmällä pitäen.

Valikoima itsessään oli melko vähänimikkeinen, mutta tarjosi silti muutamia ainakin kotiseudun tarjonnasta puuttuvia tuotteita ja panimoita. Mukaan lähti rivinsä viimeinen Salama Brewingin Micro IPA sekä Porin hirvipanimon appelsiini-mandariini-Saison. Seuraavaksi etsiydyin edellä vinkatun Ohanan tiskille vegeburgerin äärelle. Suositus piti kutinsa, eikä Ohanaa ole muutoinkaan suotta kuullut kehuttavan.

Taakia börstaa.

Rekvisiittaa ja infoa.

Flindassa vinkattu Ohana ja sen vegeburger toimii. Kiva syödä vaihteeksi kasvishampurilainen kasvispihivillä eikä jollain Beyond Meatilla. Juustolla otin, mutta puolustuksekseni sanon että se sitoi koko kookkaan komeuden hyvin kasaan. Maku oli 5/5!

Aikataulu antoi sen verran jalansijaa, että ehdin tarkastaa vielä jonkin olutravintolan omatuontitarjontaa ennen Plevnan olutpuotiin laskeutumista. Somesta esiin nostettiin keskusta-alueen Tuulensuu ja Kahdet Kasvot, sekä Hervannan Kultainen Apina. Tie vei tällä kertaa Tuulensuuhun, jossa pari kourallista mukaan ostettavia tuotteita löytyikin.

Ulosmyytävät Lambicit olivat ”valitettavasti” omasta varastosta tuttuja (mm. Cantillon Gueuze), joten nappasin summamutikassa matkaan Scåssenes-panimon Comedie-witsarjan Rosen, vaikka vähän marjamausteisuutta nimen perusteella pelkäsinkin. Vattuahan siinä oli, mutta ensimmäinen ravintolasta ulosostettu olut oli tosiasia ja symbolisesti merkittävä juttu. Yli 5,5% valikoimaa katsellessa tuli toki mietittyä taas tuota lainsäädännön rajoittuneisuutta, mutta minkäs teet.

Tuulensuu myy omatuontejaan myös ulos (5,5% rajaan asti)

Viimeisenä etappina oli tuo mainittu Plevna, josta täydensin Siperia- ja WeizenBock- varastoani. Auto oli taktisesti parkissa Plevnan parkkihallissa, joten kantamusten kanssa ei tarvinnut kamalasti auringon porotuksesta välittää. Kierroksen jälkeen oli muuta ohjelmaa ja kyllähän tuota kaupunkia mieluusti vähän paremmallakin ajalla tekisi mieli tutkia. Samoin kuin vaikkapa Tuulensuun valikoimaakin…

Toista kertaa tänä kesänä ostoksille.

Olutpuoti

Hanalista

Hellepäivän saalis.