Plevna Petolintu Galaxy

Plevna Petolintu Galaxy

• Tyyli: Pilsener
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

Plevnan rapea Petolintu on elänyt etenkin varttuneempien olutharrastajien haikeissa muistoissa jo useamman vuoden ajan. Se tuntuukin olevan olut, jonka ääreen palataan maistajien mielissä yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka missään mittavan laajassa jakelussa se ei koskaan ole ollutkaan ja hiljaiselo erienkin välillä venyy yleensä vuosikausien mittaiseksi.

Taika tuskin piilee harvassa saatavuudessakaan, vaikka jotain vaikutusta silläkin toki on. Uskon, että pääsyy sen kiehtovuuden takana on sen ennakkoluuloton, todella ryhdikkääksi mitoitettu katkeruus, joka on onnistuttu sovittamaan lähes erheettömällä vakaudella vasten kepeää runkoa.

Alkujaanhan olut juhlisti Pikkulinnun kahdeksanvuotista taivalta, mutta tuota vuoden 2009 ensierää en minäkään ole eläissäni päässyt maistamaan. Liityinkin tuohon Petolinnun perään haikailevien joukkoon vasta vuoden 2014 Suuret Oluet Pienet Panimot -tapahtumassa. 

Tänä kesänä Petolintu on taas noussut siivilleen, joskin hieman viritettynä. Sataan IBUun katkeruuslukemissaan nouseva Pils on tällä kertaa humaloitu aussilajike Galaxyn voimin, kuten nimen lisämäärekin ehkä jo vihjaa. Maistovälillä alkoholilakiakin on muutettu juuri sen verran, että 5,5-prosenttinen super pils on päässyt panimoravintolan ohella ihan kauppamyyntiin saakka.

Eipä siinä paljon vaihtoehtoja jäänyt, kun pedon katseen Bierkkalan olutkaapissa kohtasin. Etiketin galaktinen, aiempaa värikkäämpi kuvitus on lähtöisin Sam Viitaniemen tyttären kynästä ja kokonaisuus oli mukavan helppo erottaa kylmäkaapin olutrivistön keskeltä. Saa nähdä kasvattaako kulttioluen uudistettu painos peräänhaikailijoiden joukkoa myös uuden harrastajasukupolven muodossa. Vaikka tietystihän oluelle soisi tämän myötä myös vähän säännöllisempääkin jatkoa.

Erittäin voimakkaasti humaloitu pils-olut. Vaatii juojalta humalan sietokykyä.

Plevna Petolintu Galaxy

Kevyen utuinen, vaaleankeltainen olut kepeällä vaahdolla. Tuoksu on aika suoraviivainen, hieman hedelmäinen. Napakalta vaikuttaa.

Maku on hyvä. Vaalea, pelkistetty mallaspuoli antaa tilaa varsin purevalle, hedelmääkin tarjoavalle humaloinnille. Katkeruus on pääroolissa, hedelmäisyys täydentää ja vähän yrttistäkin särmää löytyy. No onhan se nyt kova!

Pisteet: 38/50

Plevna Severin Extra I.P.A.

Plevna Severin Extra I.P.A.

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 5,9
• Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

Pitkän, jo yli kymmenvuotisen taipaleen tallannut Plevnan Severin Extra I.P.A. taisi olla tallikaverinsa Smörren kanssa niitä ensimmäisiä todella kolahtaneita IPA-oluita, mitä olen lasiini saanut. Kohtaamispaikka taisi olla helteisen kostean loppukesän illan tunnelmoittama Kaisla joskus vuosikymmenen alkuhetkillä.

Amarillolla, Tomahawkilla ja Nuggetilla humaloitu IPA on 90 IBUn voimakkuudellaan yksi kotimaisen jenkkiaallon uranuurtajia. Muistan nähneeni otsikon, jossa panimomestari Sam Viitaniemi toteaa Severinin olevan paras hänen koskaan tekemänsä olut. Onkin hienoa, että sen tarina jatkuu ja on voimissaan vielä nykyajan sameampinakin aikoina. Olut on yksi lukuisista Pikkulinnun kanssa tehtailluista yhteistyöoluista, joihin lukeutuu oluita kuten Siperia, Petolintu ja Barley Wine.

Panimomestarimme ovat keittäneet “perinteisen” Plevnan I.P.A.: n tilalle jenkkityylisen Indian Pale Alen. Todella terävästi humaloitu pintahiivaolut = suustaladattavaa kuivaruutia…

Plevna Severin Extra I.P.A.

Meripihkainen, kauniin vaahdon nostava olut. Tuoksussa on jotain rehtiä tekemistä muutamien vuosien takaa. Keksimäinen mallas on läsnä, muttei liioittele, humalointi nojaa terävänlaiseen greippisyyteen, tuoreeseen yrttisyyteen sekä muutoinkin tuonne sitrushedelmien kirpeämpään särmään.

Maku on juuri niin mainio kuin muistelinkin. Keksimäinen mallas on taas esillä, mutta maku ei makeudella kuitenkaan ilakoi. Melko kuiva kokonaisuus saa arvoisensa, rehdin katkeran ja kipakan greippisen lopetuksen, jossa yrttinen tuoreus tehostaa purentaa. Alkupuolelta löytyy mallasta torppaavana värinä sitruksisempia sävyjä, kipakan napakassa muodossa sielläkin. Varmaotteinen ja maistuva klassikko-IPA.

Pisteet: 37/50

Plevnan WeizenBock

Plevnan WeizenBock

• Tyyli: Weizenbock
• Alk.%: 7,5
• Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

Suomen Paras Vehnäolut -tittelin vuosina 2015 ja 2018 napannut Plevnan WeizenBock osuu kyllä makuhermoon niin maan mainiolla tavalla. Ostin sitä keväisellä lounasreissulla parisen pulloa, mutta lisää piti tuoda sekä Tallinnan lautalta että uusintareissulla panimon omasta puodistakin. Olut on tullut kohdattua aiemmin ravintolamaailmassa, mutta edellisestä kerrasta on kulunut jo parikin vuotta ellei kauemmin. 

Perinteinen baijerilaistyylinen ja vahva vehnäolut. Väriltään punertava, maultaan makeahko, banaanimainen ja neilikkainen.

Plevnan WeizenBock

Oranssisen rusehtava, valkean vaahdon nostava olut. Pullossa aika kevyesti sakkaa, mutta näky on kohtalaisen samea. Utuinen ainakin. Tuoksussa keskittymän karamellista mallasta, kypsää banaania ja kuivempaa hiivan mausteisuutta. Varsin sahtimainen eli puhuttelee syvästi.

Maku noudattelee samoja linjoja, mutta erottuu sahdista melko terävien hiilihappojen myötä. Karamellista, enemmälti toffeista mallasta, kevyemmin banaania ja runsaammin vaaleita hedelmäestereitä. Lopussa kohtalaisen napakkaa katkeroa sekä lämpöä. Myös tunnelmaa kuivattavaa mausteisuutta on runsaasti, neilikkaakin löytyy. Lämpö tuo syvyyttä ja toivottua pyöreyttä. Hyvin miellyttävä olut.

Pisteet: 38/50

EM-kisajunan välitankkaus: Plevnan Bock

Täällä taas. Tällä kertaa ihan oluellakin.

Tampereella pyörähtämisestä näyttää uhkaavasti tulleen tänä kesänä jo jonkinlainen tapa. Torstainen kulttuurimatka Ratinan stadionille oli näet jo kolmas muutaman tunnin seisokki koskimaiseman halkomassa sisämaakaupungissa. Tällä kertaa oli aikaa myös oluselle, jopa parillekin.

Matkan teemana oli tutustua maamme puhutuimpaan eläinlajiin, huuhkajiin ja niiden edesottamuksiin Ratinan viheriöllä. Kohti EM-kisoja kuljettanut Suomi – Kreikka -matsi tuli koettua osana höntsäfutisporukan ennenaikaisia kauden päättäjäisiä.  Ison porukan eduksi harvoin lasketaan sen olematonta täsmällisyyttä, mutta lähdön myöhästymisestä huolimatta aikaa jäi onneksi Plevnan mittaiselle sivuaskeleellekin.

Eväskori kotiinviemisiksi.

Teemanmukainen peliolut

Torstai-illan tunnelma oli panimoravintolassa varsin tiivis, mutta se kuuluisa sopu silti tilaa taas antoi. Panimopuodista lähti mukaan maltaisia matkamuistoja kuudesti aukeavan täydeltä ja ennen kannattajamarssia ehti lepuuttamaan jalkoja pienen oluttuopposen nauttimiseen verran. Jostain muuten luin, etteivät nykybloggaajat arvosta lagereita lainkaan, joten päätin hullutella tilaamalla illan teemaan sopivaa pukkiolutta, Plevnan punakkaa Bockia nimittäin.

 Meripihkanpunainen vahva saksalaistyyppinen lager. Valmistukseen käytetty sekä vaaleaa että tummaa mallasta. Aavistuksen makea, pehmeänmakuinen puolitumma oluenystävän unelma.

Plevnan Bock

Tyyli: Dunkler Bock

Alk.%: 6,6

Panimo: Koskipanimo, Tampere, Suomi

---

Punakan ruskea, valkean vaahdon nostava olut. Tuoksu on leipäisen maltainen, yrttinen ja tasapainoinen. Aika mieto, mutta toimiva.

Maku on keskitumman maltainen, hieman leipäinen, yrttinen ja kevyen pähkinäisen mausteinen. Keskirunsas, ei juurikaan makeutta ilmentävä ja tasapainoinen. Turhat krumeluurit on karsittu minimiin ja tarjonta on rehtiä bocktunnelmaa alusta loppuun. Peruslinjainen ja tasapainoinen, lajityyliin pureutuneelle hyvinkin maistuva ja varmaotteinen olut.

Pisteet: 36/50

---

Plevnasta sitten kohti Ratinaa... ja kisoja!

Olutta omalla paikalla.

Itse otteluhan oli voitokas ja hyvätunnelmainen tapahtuma. Samalla pääsin myös tutustumaan paljon puhutun katsomoanniskelun konkretiaan. Sattui näet niin iloisesti, että joukkiomme liput osoittivat katsomonosaan, jossa kuuden euron Carlsbergia soi nauttia peliä seuraten. Muistelisin ”vapautuksen” vastustajien yhtenä kauhistelun aiheena olleen alkoholijuoman mahdollinen läikkyminen pelin mukana eläytymisen johdosta. Saattoi siellä tippa jos toinenkin vieruskaverin puolelle tiukan paikan tulleen pirskahtaakin, mutta olisiko ”vahinko” ollut pienempi jos läikkynyt aine olisikin ollut kivennäisvettä tai Coca-Colaa…? Joidenkin mielestä ilmeisesti kyllä. Kuuman kahvin vaarat minä vielä ymmärtäisin…

Suomi - Kreikka

Kesäpäivä Tampereella

Tampereellakin haahuilisi mielellään pidempään ja useamminkin.

Jokin aika sitten pääsin taas manaamaan, ettei Tampereella tule juuri asioitua, vaikka se lähin suurpitäjä Jyväskylästä katsoen onkin. Jutun juurena ollut lounashetki Plevnassa sai kuitenkin jatkoa jo lomakaudella, kun kulku suuntautui taas Suomen Tampesteria kohti. Kaava oli toki totutun suoraviivainen, eli hellepäivän ohjelma salli vain vajaan parituntisen haahuilun keskustakorttelien kaduilla. Mutta ehtiihän siinäkin jo jotain.

Ensimmäinen kohde oli Tampereen kauppahalli ja Flinda. Tarkoitus oli myös syödä pikaisesti jotain, joten valinta oli siinäkin mielessä erittäin optimaalinen. Lisäksi kauppahallit ovat kiehtovia ja hitaasti nautittavia paikkoja, joissa jyväskyläläinen pääsee aivan liian harvoin vierailemaan. Pidän niiden tunnelmasta ja tarjonnan silmäilystä vallattoman paljon. Kauppahalli onkin yksi harvoja elementtejä, mitä opiskelukaupunkini Kuopion katuelämästä olen jäänyt kaipaamaan.

Ensivisiitti Flindaan.

Valikoimasta puuttuu Salaman kepeä Micro IPA, jonka viimeisen kappaleen nappasin mukaani.

Flinda löytyi pienen harhailun jälkeen ja ehkä vähän yllätti kompaktilla koollaan, vaikken minä mitään suurmyymälää odottanutkaan. Vastaanotto oli iloinen ja lämmin, hyvin tunnelmaan sopiva. Samalla sain pikaisen läpikäynnin tarjolla olevasta valikoimasta ja hyvän ruokavinkin seuraavaa etappia silmällä pitäen.

Valikoima itsessään oli melko vähänimikkeinen, mutta tarjosi silti muutamia ainakin kotiseudun tarjonnasta puuttuvia tuotteita ja panimoita. Mukaan lähti rivinsä viimeinen Salama Brewingin Micro IPA sekä Porin hirvipanimon appelsiini-mandariini-Saison. Seuraavaksi etsiydyin edellä vinkatun Ohanan tiskille vegeburgerin äärelle. Suositus piti kutinsa, eikä Ohanaa ole muutoinkaan suotta kuullut kehuttavan.

Taakia börstaa.

Rekvisiittaa ja infoa.

Flindassa vinkattu Ohana ja sen vegeburger toimii. Kiva syödä vaihteeksi kasvishampurilainen kasvispihivillä eikä jollain Beyond Meatilla. Juustolla otin, mutta puolustuksekseni sanon että se sitoi koko kookkaan komeuden hyvin kasaan. Maku oli 5/5!

Aikataulu antoi sen verran jalansijaa, että ehdin tarkastaa vielä jonkin olutravintolan omatuontitarjontaa ennen Plevnan olutpuotiin laskeutumista. Somesta esiin nostettiin keskusta-alueen Tuulensuu ja Kahdet Kasvot, sekä Hervannan Kultainen Apina. Tie vei tällä kertaa Tuulensuuhun, jossa pari kourallista mukaan ostettavia tuotteita löytyikin.

Ulosmyytävät Lambicit olivat ”valitettavasti” omasta varastosta tuttuja (mm. Cantillon Gueuze), joten nappasin summamutikassa matkaan Scåssenes-panimon Comedie-witsarjan Rosen, vaikka vähän marjamausteisuutta nimen perusteella pelkäsinkin. Vattuahan siinä oli, mutta ensimmäinen ravintolasta ulosostettu olut oli tosiasia ja symbolisesti merkittävä juttu. Yli 5,5% valikoimaa katsellessa tuli toki mietittyä taas tuota lainsäädännön rajoittuneisuutta, mutta minkäs teet.

Tuulensuu myy omatuontejaan myös ulos (5,5% rajaan asti)

Viimeisenä etappina oli tuo mainittu Plevna, josta täydensin Siperia- ja WeizenBock- varastoani. Auto oli taktisesti parkissa Plevnan parkkihallissa, joten kantamusten kanssa ei tarvinnut kamalasti auringon porotuksesta välittää. Kierroksen jälkeen oli muuta ohjelmaa ja kyllähän tuota kaupunkia mieluusti vähän paremmallakin ajalla tekisi mieli tutkia. Samoin kuin vaikkapa Tuulensuun valikoimaakin…

Toista kertaa tänä kesänä ostoksille.

Olutpuoti

Hanalista

Hellepäivän saalis.