Kotiolutta Palokasta: J.L.:n "hassu" Saison

Noniin… Johan sitä jo joulun alla ihasteltiin, kuinka belle saison huljuttelee lanteitaan palokkalaisen kotisaisonin tahdissa. Eli on aika jälkimuisteloiden. Mystinen J.L. luovutti haltuuni ”hauskaksi” kuvaamaansa saisonia. Pilsner-, vienna- ja vehnämaltaista rakennettua, Perlellä, EKG:llä ja Styrian Goldingilla aateloitua olutta on vauhditettu kotimaisella hunajalla. Hieman aiottua vahvemmaksi (7,8%) käynyt olut on tehty tietoisella riskillä eikä lopputulos ollut aivan sitä, mitä suunnitelmissa oli. ”Pitää kai sanoa, että tässä tapauksessa olut vei miestä, vaikkei lopputuotosta pahaksi voikaan sanoa”, kuului tekijän lausahdus. Vähän jännähän tämä kieltämättä oli, mutta varsin maistuva siitä huolimatta. Ulkoiselle olemukselle täytyy antaa kredittiä…

Komeahan tuo...

...ja vähän taiteellinenkin...

Aluksi kirkas, aurinkoisen vaalea olut muuttuu pullon pohjan lähestyessä laavalampunomaiseksi, hypnoottiseksi esitykseksi. Lopulta samea, hivenen rusehtava, tumman keltainen olut asettuu lasiin tuuhean vaahdon ollessa jo melko tiivistynyt versio alun kuohkeasta iloittelusta.

Tuoksu on hyvä, ehkä hieman makea omaan makuun - sellaista kukkaisen hedelmäistä otetta nimittäin löytyy taustalta. Muutoin vaaleaa, vehnäisää mallasta, mausteisen kuivaa, runsasta hiivaisuutta ja etäisesti rosmariiniin viittaavaa, saippuaista yrttisyyttä. Kokonaisuus ei lopulta ole näin villi, mutta yksittäin eroteltuna sen komponentit nostavat erikoisia mielikuvia esiin. Selvä saison, vähän vinkeä ja makea kuitenkin.

Maultaan tasaisempi, lopussa tuoreen vehreää katkeroa henkivä. Valkopippurista hiivaisuutta vasten vaalean viljaisaa mallasrunkoa, hieman vaaleaa hedelmää ja taustalla pyörivää mandariinia tai vastaavaa, kieltä nipistävää happamuutta. Melko runsas, soljuva ja ehkä turhankin tuhti saisoniksi. Maultaan tosin pätevänlainen... Alkoholi on hienosti piilossa.

Tuomio: Aika tuhti ja pieniä erikoisuuksia omaava saison. Veikeä, vähän hämmentävä mutta toimiva kokonaisuus. 

Pisteet: 34/50

Kotiolutta Palokasta: J.L.:n IPA

Oluen tie pellolta pulloon on yleensä pitkä ja aikaa vievä prosessi, mutta siltikin monesti lyhyempi kuin matka pullosta lasiin siitä ajatusvirtaa pitkin Olutkellarin sivuille. Näin varmasti tälläkin kertaa… Mystinen J.L. toimitti minulle maistoon palokkalaisen kotikeittiön tuoreimpia antimia jo hyvän aikaa sitten, joten lienee jo hyvä aika sanailla niistä jotain julkisuuteen. Toimitus sisälsi kaksi olutta – aiemmin hurmanneen Slightly Mad IPAn uusi versiointi sekä ”hassu saison”. IPA lähti käsittelyyn ensimmäisenä…

Kyseinen vedos kulkee pelkistetysti nimellä ”IPA”. Sen mallasrunko noudattelee esikuvansa jälkiä pienin suhdemuutoksin tuunattuna. Humalointiin on tällä kertaa valittu Warrior-, Citra-, Chinook- ja Amarillo-lajikkeet eli suurimmat muutokset löytyvätkin siltä rintamalta (aiemmin oli Columbus, Simcoe, Nelson ,Sauvin ja Amarillo). Vahvuutta oluella on 7,2% ja se on pullotettu lokakuun alussa – nautintohetki osui marraskuun puoliväliin eli melko tuoretta tavaraa lasiini kaatelin…

Törmäsin muuten jokin aika sitten kauppareissulla erääseen kaveriini ja vaihtelimme siinä muutaman sanasen oluestakin. Kävikin ilmi, että kuulumme molemmat J.L.:n testiryhmään ja että samaiset IPAt ovat käyneet kummankin laseissa. Maailma on pieni, sillä tästä kytköksestä ei kummallakaan ollut aiemmin mitään hajua…

J.L.:n IPA

Hieman punertava, tummankeltainen olut kauniilla, vaalealla vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, pihkainen ja sitrusmaisen terävöitynyt. Ohutta karamellisuutta, vaaleahkoa maltaisuutta.

Entäs sitten makupuoli? Pihkaisen mäntyisyyden lisäksi se ilmentää hienolla tavalla trooppisen hedelmäsalaatin perusteesejä ja antaa mukavasti tilaa myös greippisemmällä sitruksen purulle. Mallaspuoli pitäytyy taustalla tukien kokonaisuutta kevyen makeana, muttei suurta roolia ottavana. Jälkimausta löytyy vienoa kellarimaisuutta, joka kuittaantuu melko nopeasti. Melko pureva, jälkimaultaan pitkä ja riittoisa. Kokonaisuudesta löytyy jonkin verran tasapainottomuutta ja ehkä hienoista makujen epäpuhtauttakin. Hiilihappopuolella voisi olla hitusen enemmän ytyä, vaikkei olut järin flättikään ole. Pieniä puutteita, ehkä makuasioitakin, mutta muutoin miellyttävää juotavaa.

Ei kuitenkaan ensimmäisen version tasolla.

Pisteet: 33/50

Kotiolutta Palokasta: J.L.:n Stout 7,4%

Jyhkää ja komeaa katseltavaa...

Palokkalainen J.L. toimitti testiin maistuvan Slightly Mad IPAn lisäksi myös pullollisen stoutia. Kahdeksan mallaslaadun varaan rakennettu, viiden humalalajikkeen voimin aateloidulle oluelle on kertynyt vahvuutta miellyttävät 7,4% ja laskennallisia IBUjakin pitäisi olla 95:n yksikön verran. Kyseessä on J.L.:n viides keitto ja sen reseptiikka näyttää tarkemmin lueteltuna seuraavalta:

Pale ale-maltaan lisäksi joukkoon on etsiytynyt oat-, pale chocolate-, roasted barley-, black-, crystal 100-, peated- ja special-B –laatuja Columbuksen, East Kent Goldingin, Amarillon, Fugglesin ja Pacific Gemmin pitäessä huolta humalakattauksesta. Hiivana on käytetty Safale US-05:ta ja olut on pullotettu huhtikuun puolella.

J.L. Stout 7,4%

Totaalisen musta, tahmeasti lasiin kaatuva olut nostattaa runsaan, jyhkeän ja pitkään viipyilevän ruskean vaahdon kruunukseen. Mahtipontinen, jyhkeä ja rauhallista syvyyttä henkivä näky. Todella komea!

Tuoksu on hyvä, paahteinen ja tumman suklainen. Kahvista tunnelmaa, tummaa suklaata, vienoa turpeisuutta ja nahkaa - ehkä kevyttä limppuakin. Kahvi kuivattaa, suklaa antaa pientä makeutta tummuutensa rajoissa.

Makupuoli ei täysin iske, tasapaino on hieman hakoteillä mutta lämmetessään profiili paranee huomattavasti. Kahvinen paahteisuus on voimissaan ja valtaakin alaa itseoikeutetusti. Loppupuoliskolla se kuitenkin äityy lopulta pohjaan palanutta kitkeryyttä henkivän intensiiviseksi, mutta laantuu pehmeämmäksi tumman suklaan ottaessa roolia pitkän jälkimaun porteilla. Kahvisen terävyyden huippua tehostaa kevyempi salmiakkinen suolaisuus sekä lakritsin häivähdys, mutta myös sitrusmaista, hienoisen yrttistä purevuuttakin löytyy. Mokkainen nahkaisuus, kevyt limppuisuus ja turvesavuinen maanläheisyys tuovat hyvää, joskin melko vienoa vastapainoa palettiin. Kokonaiskuva jää kuitenkin hieman karkeaksi ja osin levottomaksikin.

Tuntumaltaan olut on kohtalaisen runsas, joskaan ei niissä paksuuksissa mitä ulkonäkö antoi ymmärtää liikutakkaan. Maltilliset hiilihapot, syvänlainen makumaailma ja runsas jälkimaku ovat mukavia lisiä.

Tuomio: Erittäin kaunis olut, jonka makumaailma vastaa monilta osin omia mieltymyksiäni. Matkassa on kuitenkin harmillista karkeutta etenkin kahvisen paahteisuuden puolella - tasapaino jää puuttumaan.

Pisteet

• Tuoksu: 8/10
• Ulkonäkö: 5/5
• Maku: 6/10
• Suutuntuma: 3/5
• Yleisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 34/50

Kotiolutta Palokasta: Slightly Mad IPA

Palokasta tuntuu muodostuneen jonkinmoinen jyväskyläläisen olutkulttuurin kehto. Hiisin tarina alkoi pari vuotta sitten Heinämäen verstaalta ja useamman oluen voimin blogin sivuilla esiintynyt Ukonmaljakin ponnistaa niiltä samoilta kulmilta – hieman pohjoisemmasta tosin. Eikä kahta ilman kolmatta: pari viikkoa sitten olikin taas aika uuden palokkalaisen tuttavuuden.  Mystinen J.L. lähestyi minua viestillä, josko hänen tekemänsä IPA ja stoutti maistuisivat. Vastasin myöntävästi ja sain pari pulloa kotiinkuljetettuna.

Näistä IPA valikoitui ensimmäisenä maistoon. J.L.:n kuudes keitto rakentuu Columbuksen, Simcoen, Nelson Sauvinin ja Amarillon tanssahtelulle Pale ale-, Wheat- ja Crystal 100-maltaiden petaaman pohjan päällä. Olut on valmistettu pussimäskäyksellä ja se on kuivahumaloitu. Vahvuutta löytyy noin 6,5% ja laskennalliseksi katkeropitoisuudeksi kerrotaan muikeat 170 IBUa, joskin maistettaessa aromaattisuus oli mielestäni katkeroa runsaammin esillä. Olut on pullotettu 4.5.2015 – hiivana käytetty Safale US-05:ttä.

Slightly Mad IPA

Tummahkon oranssi, komean vaahdon luova IPA. Tuoksu tursuaa etelän hedelmiä, mutta matkassa on myös vienoa mäntyä ja ehkä aavistus pihkaakin. Greippisävytteisen tropiikin tuulahduksen alta löytyy myös hieman karamellista maltaisuutta, paketti on hyvin kasassa ja runsaus puhuttelee syvästi.

Maussa jatkuu sama meno. Tuoreus on valttia ja trooppinen hedelmämuuri on voimissaan tässäkin. Papaijaa, aprikoosia ja passionia… Melko ronskia greippiä, mäntyistä tunnelmaa sekä taustalla vaanivaa, karamellista maltaisuutta. Makumaailma on runsas, varsin syvä ja monipuolinen. Ei virhemakuja, rehtiä tekemistä ja ipamaista tyylipuhtautta.

Tuomio: Todella onnistunut IPA. Makeus on hyvin vienoa, mutta sitä juuri sen verran, mitä IPAan humaloinnin rynnistyksen lisäksi toivon. Katkeruutta voisi olla asteen pari lisää, aromipuoli on kyllä enemmän kuin kohdillaan. Hyvä IPA!

Pisteet:

• Tuoksu: 8/10 
• Ulkonäkö: 4/5 
• Maku: 8/10 
• Suutuntuma: 4/5 
• Yleiskuva: 15/20

Yhteensä: 39/50