Noniin… Johan sitä jo joulun alla
ihasteltiin, kuinka belle saison huljuttelee lanteitaan palokkalaisen kotisaisonin tahdissa. Eli on aika jälkimuisteloiden. Mystinen J.L. luovutti
haltuuni ”hauskaksi” kuvaamaansa saisonia. Pilsner-, vienna- ja vehnämaltaista
rakennettua, Perlellä, EKG:llä ja Styrian Goldingilla aateloitua olutta on
vauhditettu kotimaisella hunajalla. Hieman aiottua vahvemmaksi (7,8%) käynyt
olut on tehty tietoisella riskillä eikä lopputulos ollut aivan sitä, mitä
suunnitelmissa oli. ”Pitää kai sanoa, että tässä tapauksessa olut vei
miestä, vaikkei lopputuotosta pahaksi voikaan sanoa”, kuului tekijän lausahdus.
Vähän jännähän tämä kieltämättä oli, mutta varsin maistuva siitä huolimatta.
Ulkoiselle olemukselle täytyy antaa kredittiä…
 |
| Komeahan tuo... |
 |
| ...ja vähän taiteellinenkin... |
Aluksi kirkas, aurinkoisen vaalea olut muuttuu pullon pohjan lähestyessä laavalampunomaiseksi, hypnoottiseksi esitykseksi. Lopulta samea, hivenen rusehtava, tumman keltainen olut asettuu lasiin tuuhean vaahdon ollessa jo melko tiivistynyt versio alun kuohkeasta iloittelusta.
Tuoksu on hyvä, ehkä hieman makea omaan makuun - sellaista kukkaisen hedelmäistä otetta nimittäin löytyy taustalta. Muutoin vaaleaa, vehnäisää mallasta, mausteisen kuivaa, runsasta hiivaisuutta ja etäisesti rosmariiniin viittaavaa, saippuaista yrttisyyttä. Kokonaisuus ei lopulta ole näin villi, mutta yksittäin eroteltuna sen komponentit nostavat erikoisia mielikuvia esiin. Selvä saison, vähän vinkeä ja makea kuitenkin.
Maultaan tasaisempi, lopussa tuoreen vehreää katkeroa henkivä. Valkopippurista hiivaisuutta vasten vaalean viljaisaa mallasrunkoa, hieman vaaleaa hedelmää ja taustalla pyörivää mandariinia tai vastaavaa, kieltä nipistävää happamuutta. Melko runsas, soljuva ja ehkä turhankin tuhti saisoniksi. Maultaan tosin pätevänlainen... Alkoholi on hienosti piilossa.
Tuomio: Aika tuhti ja pieniä erikoisuuksia omaava saison. Veikeä, vähän hämmentävä mutta toimiva kokonaisuus.
Tuoksu on hyvä, ehkä hieman makea omaan makuun - sellaista kukkaisen hedelmäistä otetta nimittäin löytyy taustalta. Muutoin vaaleaa, vehnäisää mallasta, mausteisen kuivaa, runsasta hiivaisuutta ja etäisesti rosmariiniin viittaavaa, saippuaista yrttisyyttä. Kokonaisuus ei lopulta ole näin villi, mutta yksittäin eroteltuna sen komponentit nostavat erikoisia mielikuvia esiin. Selvä saison, vähän vinkeä ja makea kuitenkin.
Maultaan tasaisempi, lopussa tuoreen vehreää katkeroa henkivä. Valkopippurista hiivaisuutta vasten vaalean viljaisaa mallasrunkoa, hieman vaaleaa hedelmää ja taustalla pyörivää mandariinia tai vastaavaa, kieltä nipistävää happamuutta. Melko runsas, soljuva ja ehkä turhankin tuhti saisoniksi. Maultaan tosin pätevänlainen... Alkoholi on hienosti piilossa.
Tuomio: Aika tuhti ja pieniä erikoisuuksia omaava saison. Veikeä, vähän hämmentävä mutta toimiva kokonaisuus.
Pisteet: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti