maanantai 14. joulukuuta 2015

Kotiolutta Palokasta: J.L.:n IPA



Oluen tie pellolta pulloon on yleensä pitkä ja aikaa vievä prosessi, mutta siltikin monesti lyhyempi kuin matka pullosta lasiin siitä ajatusvirtaa pitkin Olutkellarin sivuille. Näin varmasti tälläkin kertaa… Mystinen J.L. toimitti minulle maistoon palokkalaisen kotikeittiön tuoreimpia antimia jo hyvän aikaa sitten, joten lienee jo hyvä aika sanailla niistä jotain julkisuuteen. Toimitus sisälsi kaksi olutta – aiemmin hurmanneen Slightly Mad IPAn uusi versiointi sekä ”hassu saison”. IPA lähti käsittelyyn ensimmäisenä…

Kyseinen vedos kulkee pelkistetysti nimellä ”IPA”. Sen mallasrunko noudattelee esikuvansa jälkiä pienin suhdemuutoksin tuunattuna. Humalointiin on tällä kertaa valittu Warrior-, Citra-, Chinook- ja Amarillo-lajikkeet eli suurimmat muutokset löytyvätkin siltä rintamalta (aiemmin oli Columbus, Simcoe, Nelson ,Sauvin ja Amarillo). Vahvuutta oluella on 7,2% ja se on pullotettu lokakuun alussa – nautintohetki osui marraskuun puoliväliin eli melko tuoretta tavaraa lasiini kaatelin…

Törmäsin muuten jokin aika sitten kauppareissulla erääseen kaveriini ja vaihtelimme siinä muutaman sanasen oluestakin. Kävikin ilmi, että kuulumme molemmat J.L.:n testiryhmään ja että samaiset IPAt ovat käyneet kummankin laseissa. Maailma on pieni, sillä tästä kytköksestä ei kummallakaan ollut aiemmin mitään hajua…

J.L.:n IPA
Hieman punertava, tummankeltainen olut kauniilla, vaalealla vaahtokerroksella varustettuna. Tuoksu on trooppisen hedelmäinen, pihkainen ja sitrusmaisen terävöitynyt. Ohutta karamellisuutta, vaaleahkoa maltaisuutta.

Entäs sitten makupuoli? Pihkaisen mäntyisyyden lisäksi se ilmentää hienolla tavalla trooppisen hedelmäsalaatin perusteesejä ja antaa mukavasti tilaa myös greippisemmällä sitruksen purulle. Mallaspuoli pitäytyy taustalla tukien kokonaisuutta kevyen makeana, muttei suurta roolia ottavana. Jälkimausta löytyy vienoa kellarimaisuutta, joka kuittaantuu melko nopeasti. Melko pureva, jälkimaultaan pitkä ja riittoisa. Kokonaisuudesta löytyy jonkin verran tasapainottomuutta ja ehkä hienoista makujen epäpuhtauttakin. Hiilihappopuolella voisi olla hitusen enemmän ytyä, vaikkei olut järin flättikään ole. Pieniä puutteita, ehkä makuasioitakin, mutta muutoin miellyttävää juotavaa.

Ei kuitenkaan ensimmäisen version tasolla.

Pisteet: 33/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti