Kotiolut: Herrasmiespanimon "Bretta" IPA

Mitä on "bretta" IPA...?

Herrasmies-Topi toimitti omakätisesti hieman lisää maisteltavaa… Tällä kertaa sammioista vapautui seitsemänprosenttinen Citralla, Apollolla, Amarillolla ja Simcoella humaloitu ”Bretta” IPA, joka ei kuitenkaan ole kovinkaan brettainen… 

Olut on käytetty Saccharomyces Trois –hiivalla (WLP644), joka aiemmin tunnettiin nimellä Brettanomyces bruxellensis Trois. Aiemmin oli vakaasti uskottu, että kyseinen hiiva kuuluu Pichiaceae-heimon Brettanomyces-sukuun, mutta tutkimukset paljastivat kyseessä olevan ”tavallisten” oluthiivojen tapaan Saccharomycetaceae-heimon alaisen Saccharomyces-suvun jäsen. Hiiva nimettiin uudelleen ja elämä jatkuu, mutta ehkä joidenkin mielestä ko. hiivan mystisyys koki episodin vuoksi kolauksen.

Aiheesta löytyy lisäinfoa mm. White Labsin tiedotteen muodossa, mutta sitä käsitellään myös eri blogeista kuten  Embrace The Funk ja Sui Generis Brewing…

Maestro itse ei täysin tyytyväinen humaloinnin voimakkuuteen kuulemma ollut, mutta oikea ”coctail” alkaa hiljalleen muotoutumaan. Samean oluen runkoa on pyöristetty kaurahiutaleilla ja tämän huomasi hyvin suutuntuman puolella. Nappasin oluen suht tuoreeltaan maistoon mökillä, jossa tuttu lasivalikoiman kapeus ajoi hieman nihkeän juoma-astian käyttöön. Tämä ei suinkaan menoa haitannut, oikein maistuva olut!

Herrasmiespanimon "Bretta" IPA

Hedelmäisen samea, haaleahkon keltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on hyvä, hieman pidättäytyvä mutta samalla paksun oloinen. Päällimmäisenä appelsiinistä sitrushedelmäisyyttä, yleistä hedelmälihaisuutta – kiiviä, ananasta, aprikoosia… Ei mitenkään ylettömän sivaltava, enemmänkin hedelmäisen makea, aromaattisen trooppinen ja kevyttä karamelliäkin lävitseen päästävä.

Oluen suutuntuma on mielenkiintoinen, kuin kevyttä humalapirtelöä siemailisi. Sellainen vaahtomaisen paksu, soljuva ja runsas, mutta samaan aikaan kesäisen kepeä, hento ja hyöhenmäinen… 

Mausta löytyy tuoksun tavoin appelsiinimäistä, tuoreen sitrushedelmän purevuutta joka loppurutistuksessa äityy puhtaamman greippiseksi, hieman mäntyistä tuoreuttakin henkiväksi. Läpi matkan mukana kulkee vaalean sävyinen hedelmäkoktail papaijan, kiivin ja ananasmaisen mehukkuuden sävyttäminä.

Käytetty hiiva antaa tunnelmaan oman lisänsä maanläheisen mausteisuuden sekä kuivattavan yrttisen tuntuman myötä. ”Brettan” vaikutus onkin esillä hienosti, joskaan perinteisen tallimaisia piirteitä mukaan ei tulekaan. Sen sijaan tarjolla on saisonmaista, happaman kirpeää rutistusta mainitun mausteisen kuivalla potkulla varustettuna. Selkeä, ryhdikäs ja antoisa lisä tälle hienolle oluelle…

Tuomio: Kutkuttava, runsaan pureva ja monisyinen ”bretta” IPA. Kuin saisonin, hedelmäsalaatin ja IPAn risteytystä nauttisi. Katkeruutta voisi tosin hieman korostaa…

Pisteet:

• Tuoksu: 8/10
• Ulkonäkö: 3/5
• Maku: 8/10
• Suutuntuma: 4/5
• Yleisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 38/50

Kotiolut: Herrasmiespanimon Barley Wine

Tuhtia tunnelmaa, runsaita makuja...

Kotiolutrintamalla jatketaan herrasmiesmäisten makujen saralla. Voetto-nimen takaa löytyvä Topi on nimittäin syksyn aikana muuttanut kotipanimonsa nimen arvokkuutta henkiväksi Herrasmiespanimoksi ja pannut elokuun lopulla kehuja nostattaneen Barley Winen. Oluen idea pohjautuu Kosoolan Panimon ja Hiisin mestaroiman, olutharrastajien keskuudessa kovasti kiitosta keränneen Pohjoisen Jättiläisen alkuisään – Palttalan Juhanin Kosoolan Del Norte Titaniin.

Topi oli mukana seuraamassa Jättiläisen syntyä Hiisi-panimolla ja innostui Del Norte Titanista siinä määrin, että mielessä syntyi ajatus omasta barley winesta. Kesän SOPP tarjosi vielä mahdollisuuden oluen reseptiikkaan paluuseen ja näin suunnitelmat omasta versioinnista muotoutuivat valmiiksi. Herrasmiesmäinen, ryhdikäs (12%) barley wine on humaloitu Citralla, Simcoelle, Columbuksella ja Amarillolla eli varsin kutkuttavista lähtökohdista olutta päästään maistelemaan. Herrasmiespanimon Barley Wine tullee pysymään kotipanimon tuotekirjossa vuosittaisena vintage-painoksena...

Herrasmiespanimon Barley Wine

Tasaisen samea, punertava, likaisen ruskea olut pysyvällä, tiiviinoloisella vaahdolla kruunattuna. Tuoksultaan kutsuva, syvä ja vivahteikas. Tummanpuhuva, karamellinen maltaisuus, ylikypsänä kuivattu, makeahko hedelmäisyys, sitrusmaisen tuore sivallus sekä papaijahedelmäinen tropiikin henkäys puhuttelevat syvästi. Runsas, mukavaa rusinaisuuttakin puskeva, pyöreä tunnelma. Kevyt alkoholin särmä tuo mukaan rouheutta.

Sama runsaus jatkuu maunkin puolella. Tummanruskeaa, karamellista makeutta, arvokkaan rusinaista hedelmäisyyttä sekä greippisen tuoretta, hennon havuista purentaa. Lopussa vienoa mausteisuutta, hentoa pähkinää – myös trooppista hedelmän sivallusta löytyy. Syvä, soljuva ja moniulotteinen makumaailma täydentyy pehmeällä, mukavan pyöreällä suutuntumalla, jota melko ronskit katkerot leikkaavat sopivasti. Alkoholi on hienosti piilotettuna lähinnä vahvuudesta viestiväksi lämmittävyydeksi.

Tuomio: Ensiluokkainen barley wine hyvällä jenkkipuristuksella unohtamatta runsasta maltaan esiintuontia ja tuhtia tunnelmaa. Hekumallinen nautinto.

Pisteet:  

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö: 4
• Maku: 9
• Suutuntuma: 5
• Yleisvaikutelma: 17

Yhteensä: 43/50

Kotiolut: Voetto IPA #1

Informatiivinen etiketti

Voetto-panimolla on taas riittänyt tohinaa ja hellan nupit tuntuvat jämähtäneen kaakko-asentoon pysyvästi. Myös uudenkarhea etiketöintilaitteisto on ollut kovilla sen suoltaessa ulos taukoamatta markkinointiosaston viimeisimpiä vedoksia. Sainkin maistooni uutuus-IPAa, jonka kylkeä koristaa mahtipontinen, yksinkertaisen jylhä ”V”-merkintä. Painokoneen muste kuuleman mukaan veteli jo viimeisiään, mutta omaan silmään kevyen camo-kuosin ylleen saanut musta-V toimii oikein mukavasti. Yksinkertainsen selkeä ulkoasu kertoo kaiken oleellisen ja etäistä kaikua De Molenin mustavalkoetiketeistäkin on havaittavissa.

IPA #1 kehotettiin juomaan tuoreeltaan, joten tein työtä käskettyäni. Kuten pullonkylki kertookin, on melko vaalealla oluella vahvuutta karvan verran yli seitsemän tilavuusprosenttia ja purevuutta kunnioitettavat 102 EBUa. Apollo-Columbus-Centennial-Simcoe-Mosaic-humalakattaus näyttää varsin kutkuttavalta, joten odotettavissa on eittämättä mainiota maisteltavaa… Itse maestron mukaan aivan toivotun kuivaksi olut ei kuitenkaan käynyt, vaan kevyttä karamellia jäi vielä kummittelemaan. Tämä ei itseäni kummoisesti haittaa, sillä myös hieman makeammat maut maistuvat allekirjoittaneelle oikein hyvin – joskus jopa täysin kuivia vedoksia paremminkin…

Voetto IPA #1

Punertavan oranssi, hieman rusehtava olut melko niukalla, joskin kestävällä vaahdolla. Tuoksu on priimaa, runsasta greippiä, hedelmäistä, tunnustelevaa happamuutta ja ehkä hiven maltaan tuomaa karamellisuutta. Havuja, männyn pihkaisuutta… Runsas, tuhti ja mieluisa.

Eipä ole moittimista makumaailmassakaan, joskin ehkä hieman tunkean kaiun se loppuviimein omaakin. Greippinen ote on vahva, tuoksuun verraten se on saanut rouheaa raakuutta ilmeeseensä – ehkä hieman sitruksistakin potkua löytyy. Pihkaisuus on karissut kevyemmäksi yleisilmeen rapsakoiduttua tuoksua kuivemmaksi, mutta havuinen purenta pitää pintansa saaden hieman lisäponttakin matkaansa. Hieman makeutta kuitenkin vielä nousee maltaan joukosta, hienoisen tahmaavan karamellisen virneen kuivuuden keskeltä nostaen. Tuo tunkeus… jätin tarkoituksella ”tunkkainen” sanan käyttämättä, sillä se olisi kaiken kaikkiaan liian leimaava ja pahansävyinen tähän yhteyteen – ilmiö on kevyempi, enemmänkin omaleimaisuutta antava, kuin takeltelua ja pahaa mieltä aiheuttava… Selkeää selitystä en sille keksi, ehkä se kumpuaa humalakirjon voimaisasta esiintymisestä ja mallaspuolen orastavasta, osin jopa pinttyneestäkin imelyydestä.

Tuomio: Kokonaisuutena oikein onnistunut, kaupalliset keitokset heittämällä haastava IPA, jossa mainittu tunkeus tuo sopivaa luonnetta keitokseen. Kuuleman mukaan ei siis täysin valmista kauraa, mutta todella hyvillä urilla joka tapauksessa jo ollaan!

Pisteet: 

• Tuoksu: 9 
• Ulkonäkö: 3 
• Maku: 8 
• Suutuntuma: 4 
• Yleisvaikutelma: 15

Yhteensä: 39/50

Kotiolut: Voetto Wit

Tahaton "taidekuva"...

Kesän makuja maistellaan tällä kertaa kotioluen voimin, sillä jo muutaman oluen voimin blogissa esiintynyt Voetto-panimon Topi ehti kesän aikana keittelemään oikein maistuvaa witbieriä. Luulin jo pitkään suorittaneeni viiltävän analyysini, mutta kun tuossa pari viikkoa takaperin pihahommien jälkimainingeissa mieltäni samaisella oluella virkistin, tajusin toisen ”näytepullon” nököttävän vielä kaapin uumenissa. Tuumasta toimeen siis ja mieluustihan sen toisenkin pullon testiin sitten otti – ensimmäinen nimittäin oli olut paikallaan!

Näin syyskelien saapuessa myös illat pimenevät ja amatöörimäisesti kameraa käyttävänä tohvelona minulla on ajoittain vaikeuksia saada oluista siedettäviä kuvia tänne blogin puolelle. Ehkäpä tämä tässä jahka ehtii tarkemmin perehtymään taas aiheeseen – tämä on jokasyksyinen ongelma. Tiedän, että valokuvaaminen on lähellä Topin sydäntä ja kuljettaa häntä erikoisiin paikkoihin, joten valokuvauksellinen sivuaihe sopinee hyvin tämän oluen teemaan. Yllä esitelläänkin sen kunniaksi ”tahattoman taiteellista” olutvalokuvausta…

Voetto Wit

Haalea, todella valjakan keltainen olut, joka tuppaa vaahtoamaan melko voimakkaasti korkin napsahtaessa. Lasissa vaahtokerros laantuu maltillisen keskirunsaaksi ja hupenee suhteellisen rivakkaa tahtia muutaman millin paksuiseksi, kestävämmäksi kanneksi.

Tuoksu on raikas, hieman kevyt mutta pirteä. Vaalea, viljaisankin puhdas maltaisuus on kevyttä, taka-alalle suosiolla jättäytyvää, kokonaisuuden koossa pitävää. Vaaleaa, ananasmaista hedelmäisyyttä, hieman yrttisen sekaista, runsaan valkopippurista mausteisuutta sekä hiivaista aromia. Myös sitrukseen viittavaa pirteyttä löytyy. Oikein mainoi, oikein kesäinen.

Maultaan niin ikään varsin pätevä olut. Pippurinen mausteisuus on voimakasta, suht terävään katkeroon kauniisti sekoittuvaa. Raakaa sitrusta, kuivaa lääkeyrttiä sekä kiehtovaa kukkaisuuttakin loppumaussa. Jälkimaku on intensiivinen, voimakkaasti suuta supistava ja kuivattava. Ärhäkät hiilihapot keventävät tuntumaa ja luovat kokonaisuudesta nautinnollisen raikkaan. Myös makua löytyy ja paketti onkin hienosti tasapainossa.

Tuomio: Suun puhdistava, mielen virkistävä ja sopivan voimaisasti nipistävä wit, joka olisi kesähelteillä ollut olut paikallaan. Runsas makumaailma varmistaa toimivuuden myös koleammassa kelissä ja oikein hienoa olutta lasista löytyy. Myös haastavuutta löytyy, eli onnistunut vedos!

Pisteet:

• Tuoksu: 8
• Ulkonäkö:3
• Maku: 8
• Suutuntuma: 4 
• Kokonaisuus: 14

Yhteensä: 37/50