.jpg) |
| Informatiivinen etiketti |
Voetto-panimolla on taas riittänyt tohinaa ja hellan nupit
tuntuvat jämähtäneen kaakko-asentoon pysyvästi. Myös uudenkarhea
etiketöintilaitteisto on ollut kovilla sen suoltaessa ulos taukoamatta markkinointiosaston viimeisimpiä vedoksia. Sainkin maistooni uutuus-IPAa, jonka
kylkeä koristaa mahtipontinen, yksinkertaisen jylhä ”V”-merkintä. Painokoneen
muste kuuleman mukaan veteli jo viimeisiään, mutta omaan silmään kevyen
camo-kuosin ylleen saanut musta-V toimii oikein mukavasti. Yksinkertainsen
selkeä ulkoasu kertoo kaiken oleellisen ja etäistä kaikua De Molenin mustavalkoetiketeistäkin on
havaittavissa.
IPA #1 kehotettiin juomaan tuoreeltaan, joten tein työtä
käskettyäni. Kuten pullonkylki kertookin, on melko vaalealla oluella vahvuutta
karvan verran yli seitsemän tilavuusprosenttia ja purevuutta kunnioitettavat
102 EBUa. Apollo-Columbus-Centennial-Simcoe-Mosaic-humalakattaus näyttää varsin
kutkuttavalta, joten odotettavissa on eittämättä mainiota maisteltavaa… Itse maestron
mukaan aivan toivotun kuivaksi olut ei kuitenkaan käynyt, vaan kevyttä
karamellia jäi vielä kummittelemaan. Tämä ei itseäni kummoisesti haittaa, sillä
myös hieman makeammat maut maistuvat allekirjoittaneelle oikein hyvin – joskus jopa
täysin kuivia vedoksia paremminkin…
.JPG) |
| Voetto IPA #1 |
Punertavan oranssi, hieman rusehtava olut melko niukalla,
joskin kestävällä vaahdolla. Tuoksu on priimaa, runsasta greippiä, hedelmäistä,
tunnustelevaa happamuutta ja ehkä hiven maltaan tuomaa karamellisuutta. Havuja,
männyn pihkaisuutta… Runsas, tuhti ja mieluisa.
Eipä ole moittimista makumaailmassakaan, joskin ehkä hieman
tunkean kaiun se loppuviimein omaakin. Greippinen ote on vahva, tuoksuun
verraten se on saanut rouheaa raakuutta ilmeeseensä – ehkä hieman
sitruksistakin potkua löytyy. Pihkaisuus on karissut kevyemmäksi yleisilmeen
rapsakoiduttua tuoksua kuivemmaksi, mutta havuinen purenta pitää pintansa
saaden hieman lisäponttakin matkaansa. Hieman makeutta kuitenkin vielä nousee
maltaan joukosta, hienoisen tahmaavan karamellisen virneen kuivuuden keskeltä
nostaen. Tuo tunkeus… jätin tarkoituksella ”tunkkainen” sanan käyttämättä,
sillä se olisi kaiken kaikkiaan liian leimaava ja pahansävyinen tähän yhteyteen
– ilmiö on kevyempi, enemmänkin omaleimaisuutta antava, kuin takeltelua ja
pahaa mieltä aiheuttava… Selkeää selitystä en sille keksi, ehkä se kumpuaa
humalakirjon voimaisasta esiintymisestä ja mallaspuolen orastavasta, osin jopa
pinttyneestäkin imelyydestä.
Tuomio: Kokonaisuutena oikein onnistunut, kaupalliset
keitokset heittämällä haastava IPA, jossa mainittu tunkeus tuo sopivaa
luonnetta keitokseen. Kuuleman mukaan ei siis täysin valmista kauraa, mutta
todella hyvillä urilla joka tapauksessa jo ollaan!
Pisteet:
- Tuoksu: 9
- Ulkonäkö: 3
- Maku: 8
- Suutuntuma: 4
- Yleisvaikutelma: 15
Yhteensä: 39/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti