RPS Rock Blanc, Paper NEIPA & Scissors Sour

RPS:n alle kolmen euron uutuudet

RPS lähestyi olutkenttää kolmen totuttua alhaisemman hintapisteen uutuuden muodossa. Panimohan on aiemmin tehtaillut duopolin osapuolille private label -tuotteita, mistä käteen on kuuleman mukaan jäänyt hyvää oppia kustannustehokkuuden ja laadukkuuden tasapainottamisesta. Näin syntyi kolme laajaan levikkiin vapautettavaa mallasjuomauutuutta, joiden hyllyhinta on saatu painettua alle kolmeen euroon per tölkki. Kuluttajat varmastikin kiittävät tämän hintaluokan tarjonnan laajentumisesta.

Tyyleiksi kaupparintaman valloitukseen on valikoitunut Witbier, Sour sekä kansan suosikki NEIPA. Samalla vanha kunnon Rock, Paper, Scissors -nimitrio palaa markkinoille. Sain tuotteet testiin suoraan panimolta, mutta tätä lukiessasi oluiden pitäisi olla jo oman lähikauppasi hyllyillä melko kattavasti saatavissa.

Omaan makuun selvästi parhaiten toimii NEIPA, josta löytyy paljon sessiopotentiaalia. Wit jää vähän särmättömäksi ja Sourin hapanvaikutus jää myös vähän piippuun. Runsaan hedelmäinen se kyllä on, eli siitä puolesta ei moittimaan kyllä pääse. Alle kolmen euron kategoriassa varmasti ihan menevää tavaraa, eikä näitä kovinkaan kurttuotsaiseen kulutukseen varmasti ole tarkoitettukaan. Sauna lienee kova kaveri tähän seuraan ja sinnepä ainakin tuota NEIPAa tulee varmasti haettua itsekin.

 

RPS Rock Blanc

Witbier / 5,0%

Blanc on perinteisen korianterin lisäksi maustettu myös persikalla ja passionilla (aromeina ilmeisesti). Humalina Columbus ja Simcoe, rungossa ohra- ja vehnämallasta sekä kauraa.

Aika hailakkaa tavaraa, tuoksussa hedelmää ja korianteria. Maultaan aika makea Wit. Vehnää, kevyttä mausteisuutta ja runsaammin korianterista yrttisyyttä. Alla hedelmäisyyttä, hiilihapot aika minimissä. Aika leppoisa, vähän särmätön Wit.

Pisteet: 30/50

RPS Paper NEIPA

New England IPA / 5,0%

Uutuus-NEIPA nojaa CryoPop-, Simcoe- ja Ekuanot-humalten vahvuuksiin. Humalpainotus on selkeästi aromipuolella, mutta kun puhutaan kustannustehokkuudesta, on melko selvää että leikkuri iskee eritoten tropiikin kaikujen alkulähteisiin. Mitään yletöntä mehustelua ei siis ole tarjolla, vaan vahvuuksia on haettu helposta juotavuudesta, jota varsin hyvänoloinen raikkaus tukee mukavasti.

Kevyen utuinen, ihan nätti olut. Tuoksu aika mieto, pääosin trooppinen. Aika kepeä, siinä mielessä raikas kokonaisuus trooppisella päävärityksellä. Hyviä makuja, hillittyä menoa. Helposti sessioitavaa kamaa. Kolmikon selvästi monikäyttöisin.

Pisteet: 34/50

RPS Scissors Sour

Sour Ale / 4,8%

Saksi-souri on mangolla ja passionilla maustettu hapanolut, joka on humaloitu kevyesti Columbuksella. Rungossa ohramaltaiden lisäksi myös vehnämallasta ja kauraa. Mausteaineista mango mainitaan, mutta passion piiloutunee aromi-sanan taakse.

Varsin mehevältä näyttää eli hedelmää on matkassa ihan hyvällä kaadolla. Passion nousee hedelmistä paremmin esiin, mango lämpenee vähän hitaammin. Hedelmäisyyttä on mukavasti, mutta happamuus jää aika kevyeksi. Se toki antaa ns. vetovoimaa, mutta omaan suuhun happamampaa saisi kyllä olla. Hyvä, menevä ja meheväkin porttisour kylläkin.

Pisteet: 31/50

Pääsiäisen mökkitasting

Ennen pääsiäissaunaa päästiin tastingin makuun

Pääsiäisen ohjelmassa oli mm. kaverin polttarit pienellä erämökillä Päijänteen saaristossa. Juoksevan veden ja sähköjen puute ei harmaan keväisessä kelissä juuri haitannut, eikä olosuhteiden askeettisuus ollut esteenä makumatkailun harrastamisellekaan.

Oluttastinkeja ei ole hetkeen tullut järjestettyä, joten polttarien varjolla tätäkin lajia oli mukava päästä taas harjoittamaan. Valikoin läpikäytäväksi viisi erilaista olutta jossain määrin keväinen painotus tausta-ajatuksena. Säätila ei oikein mielikuvaani tukenut, muttei se suuremmin menoa himmentänyt. Yksi ”tummakin” mukaan mahtui, ikään kuin ajankohtaan (joidenkin mielestä) soveltuvan mämmiropposen korvikkeeksi. Maistelutuokion tarkempi sisältö oli seuraavanlainen:

Tastingin kattaus

Suomenlinnan Höpken Pils

5,0% / Pils

Suomenlinnan Panimo, Fiskars, Suomi

Oma käyttöolueni, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Magnumilla ja Spalter Selectillä humaloitu Höpken on kohtalaisen napakka (40 IBU), yrttinen ja pirskahteleva lager.

Suomenlinnan Piper Wit

4,7% / Witbier

Suomenlinnan Panimo, Fiskars, Suomi

Saisonia ei tähän hätään löytynytkään saataville, mutta Witbier paikkaa tuon puutteen varsin hyvin. Belgivehnässä mausteena korianteria sekä appelsiinin ja pomeranssin kuorta. Sitruksinen ja mausteinen kesävehnä, joka teki kevään myötä paluun markkinoille.

Monkish Lost In Your Eyes

7,0% / New England IPA

Monkish Brewing Co., Torrance, Kalifornia, USA

Session jenkkiyllätys eli sumukaljaa hypemehujen huippupäästä. Simcoella ja Enigmalla kuivahumaloitu (DDH) aamupalajuoma, josta löytyy tuttua tropiikin hedelmäisyyttä, mutta myös kevyttä vadelmaisuutta. Monikerroksellinen kokonaisuus. Valitsin "riskillä" mukaan, sillä tämä oli ensimmäistä kertaa omassakin lasissa. Joskus näitä riskejä on vain rohkeasti otettava…

Oude Geuze Boon Black Label Edition N°4

7,0% / Geueze Lambic

Brouwerij Boon, Halle, Belgia

Boonin geuezeista se kaikkein kuivin sekoitelma, jonka jokainen pullote on luonnollisesti omanlaisensa. Maistelussa mukana oli sarjan neljäs painos, muistaakseni pari vuotta tämä on kellarissani jo odotellut. Black Labeliin käytetään 1-, 2- ja 3-vuotiaita lambic-eriä. Todella kuiva ja tyylikäs ”brysselin shampanja”.

Tämä herätti myös selvästi eniten keskustelua raadin kanssa.

Bad Seed Brewing Adambier

10,5% / Adambier (German Strong Ale)

Bad Seed Brewing, Storvorde, Tanska

Maistelun päätöskaato on yleensä joku jyhkeämpi, makumittarin äärilaitaan sijoittuva valinta. Pääsiäisen kunniaksi valinta osui tummasävyiseen, vahvan mallasvetoiseen ja pehmeään erikoisuuteen, Bad Seedin valmistamaan Adambieriin. Dortmundilaisten historiallinen, viime vuosisadan lager-rynnistyksessä kadonnut Strong Ale -tyyli on edelleen hyvin harvinainen näky markkinoilla. Pientä savua, tummaa hedelmäisyyttä, paahdetta ja imeltynyttä mallasta soljuvassa paketissa.

---

Valmisteluja.

Maistelun toteutustavaksi valittiin osallistava metodi eli maistelijat arvostelivat läpikäydyt tuotteet asteikolla 1-5. Mittaria ei määritetty kovinkaan tarkasti, vaan homma pyrittiin pitämään mahdollisimman rentona. Maistelun lopuksi pisteytykset ja mahdolliset perustelut purettiin olut kerrallaan keskustellen. Itse en vetäjänä osallistunut pisteytykseen.

Piste-erot oluiden välillä olivat lopulta erittäin pieniä, vaikka makukirjo vaihtelikin laidasta laitaan. Alla oluiden lopullinen pistejakauma sekä muutamia jälkipuinneista ylöspoimittuja kommentteja.

1. Monkish Lost In Your Eyes

4,5 + 4,5 + 4,5 + 2 + 5 + 3 = 23,75/30

”Hedelmäinen tuoksu ja maku”

”Lajinsa parhammistoa”

”Näyttää mehulta, haisee mehulta, maistuu hyvältä”

”Nestemäinen Solero”

”Ei Humalajan veroinen”

 ---

2. Oude Geuze Boon Black Label Edition N°4

4,5 + 4 + 2,5 + 5 + 5 + 2,5 = 23,5/30

“Jukkiksen kiljumainen tuoksu (tämä oli kehu)”

”Lupaava ensimaku, omenainen puraisu”

”Tosi kuiva omenaviini”

”Hämmentävä ja outo”

”Oluena hyvä, mutta tuoppia ei voi juoda”

”Aamupalan jälkeen voisi aina juoda”

”Brunssijuoma”

 ---

3. Suomenlinnan Piper Wit

2,75 + 3,5 + 3 + 5 + 4 + 5 = 23,25/30

”Hunajainen, yrttinen, kevyt hiivaisuus”

”Lempivehnä, ehkä hieman kevyt”

”Tiputtaisi useamman”

 ---

4. Suomenlinnan Höpken Pils

Pisteet: 2,5 + 3 + 4 + 4 + 4 + 5 = 22,5/30

”Alkukesä”

”Vetinen, mutta vedettävä”

”Viisi”

 ---

5. Bad Seed Brewing Adambier

4,75 + 2,5 + 3 + 3 + 4 + 1 = 18,25/30

”Mahonkinen, mämminen tuoksu”

”Joulukinkun kylkeen 5/5, pelkiltään 5-”

”Hyvä kategoriassaan, silti liian tumma”

”Paras tumma olut, mitä olen maistanut (3/5)”

”Tummat ei oma juttu, ruokapöydässä kärkikastia”

”Vähän liikaa kaikkea”

”En tykkää tummista”

 ---

Ainoastaan Adambier jäi selkeästi muiden kyydistä. Olutta ei sinällään pahaksi tuomittu, vaan hekumaa laski pääsääntöisesti sen tummuus. Raadin omat mieltymykset painottuivat selkeästi vaaleisiin sävyihin.

Kokonaisuutena mukava tilaisuus ainakin näin vetäjän roolista nähtynä.

Beer Hunter’s Mufloni Blanche

Beer Hunter’s Mufloni Blanche

• Tyyli: Witbier
• Alk.%: 5,5
• Panimo: Beer Hunter's, Pori, Suomi

Tapasinpa tämänkaltaisen porilaistörppösen eväsostosten lomassa. Withän on tyylinä mitä mainioin kevät- ja kesäkauden sulostuttaja, joka tuppaa aina vähän unohtumaan olutmaailman aallokoissa surffaillessa.

Mufloni Blanche on maustettu asiaankuuluvasti appelsiinin kuorilla, minkä makumaailmastakin hienosti huomaa. Humalvalinnaksi kerrotaan Perle, jolla on oluessa makuteknisesti hyvin maltillinen rooli. Maltillisiksi voi myös kuvailla hiilihappojen terhakkuutta, mikä verottaa omaa nautintokokemuksen laatua optimitasosta.

Beer Hunter’s Mufloni Blanche

Vaaleaa, tasaisen sameaa olutta melko laiskalla vaahdolla. Tuoksussa runsasta appelsiinin kuorta, korianteria ja yrttisyyttä.

Maku on hyvä, mutta hennot hiilihapot hieman vaivaavat. Appelsiinin kuori, korianteri ja yrttisyys nousevat hyvin vehnävän, vaalean rungon ylle. Raikas ja kepeän kesäinen Wit sopuisalla mausteisuudella ryyditettynä. Pirskahtelevammaksi vain, niin on oivallinen.

Pisteet: 34/50

Cool Head Words of Wisdom

Cool Head Words of Wisdom

• Tyyli: Witbier
  
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Cool Head Brew, Helsinki, Suomi

Belgityylisiä vehniä eli wittejä ei tule kamalan tiuhaan nautiskeltua, vaikka tyylistä kovasti pidänkin. Tarjontaa on toki aika vähäisesti, mutta omaa unohtavaisuutta ja nautinnollisen kapasiteetin rajallisuuttakin tästä ”ongelmasta” saa myös syyttää.

Cool Headilta löytyy kuitenkin tämmöinen korianterinsiemeniä, curaçaon ja Valensianappelsiinin kuorta sisältävä Words of Wisdom Wit. Mukana on myös kamomillaa, mikä etenkin maun puolella tuo vähän turhan teemäiset vibat mieleen, vaikka olut muutoin mallikkaan maistuva onkin.

Cool Head Words of Wisdom

Vaaleankeltainen, kevyen utuinen olut kevyellä vaahdolla. Tuoksussa on mukavaa vehnäisyyden päälle laskeutuvaa mausteisuutta, monisyistä sitrushedelmäisyyttä, kuten appelsiinin kuorta ja limeä. Kutsuva.

Maku on hyvä. Korianterin siemen nousee esiin heti ensisiemauksella. Se yhtyy hienosti yksiin vehnävän maltaisuuden ja pippurisen mausteisuuden kanssa. Taustalta esiin nouseva appelsiininkuorinen, limemäinen pirskahtelevuus kruunaa kokonaisuuden. Kepeä, kesäinen ja hyvänmakuinen. 

Ajan mittaan myös kamomilla valtaa alaa yrttiteemäisellä olemuksellaan. Alkuun se pysytteli piilossa. Ehkä omaan makuun vähän ylimääräinen lisämauste, vaikkei maku siitä varsinaisesti pilalle mene.

Pisteet: 33/50