Tuhdit kreikkalaiset: Septem Kleos & Dilemma

Kleos & Dilemma

Kreikkalaisten pienpanimo-oluiden taso tuli todettua perusturistin muodossa varsin mukavaksi reilu vuosi sitten. Kamalan laajaa otantaahan tuon perheloman läpileikkaus ei koskenut, mutta vastaan tulleet tuotokset toimivat lomalaisille selvästi odotuksia paremmin. Se kenties hoosein tarjonta tuli kuitenkin jätettyä suosiolla hermeettisempiin olosuhteisiin eli kannettiin kotiin tuliaisten muodossa. 

Rantalomarysän lähikaupasta löytyneet, muutoinkin hyvänoloiseksi panimoksi todetun Septemin jyhkeämmät tynnyrioluet eivät innostaneet helteen keskellä korkkaamaan, mutta ei niitä hyllyynkään hennonut jättää. No, vuodeksihan ne kotikellariin sitten hautautuivat, mutta onneksi aika ei niiden mallaskuntoa oletettavasti heikennä, ehkä jossain määrin jopa päinvastoin.

This is a no lager's land. Welcome to Septem. Näin kuuluu Evian saarella toimivan panimon slogan, jolla piikitellään maan Heineken-painotteista oluthistoriaa. Piikittelyyn on syytä ja kannuksiakin, sillä paitsi panimon peruslinja, myös nämä äärioluet kestävät hyvin kriittisempääkin vertailua ja osuvat nautiskelijan lasiin sitäkin sulavammalla tenholla.

Mukaan lähteneet oluet ovat siis panimon tynnykypsytelty barley wine, Dilemma, sekä niin ikään tammiseen paljuun valutettu imperial stout, Kleos. Kaksikko ei erikoislaatuisuutensa vuoksi kuulu panimon viralliseen viikonpäiväsarjaan, vaan edustavat sen kokeellisempien erikoiserien, Hoppy Hobby Series -olutkastia. Mutta kummasta sitten aloittaa, siinäpä vasta Dilemma.

Septem Dilemma

Barley Wine / 10,4%

Our Dilemma: Is It a Beer or Wine?

Just Barley Wine.

Dilemma on tosiaan seitsemän kuukautta uudenkarheissa, mediumiksi sisäpinnaltaan paahdetuissa ranskalaisissa tammitynnyreissä aikaansa viettänyt barley wine. Sen mallaskirjo on seuraavanlainen: Maris Otter pale ale, Amber malt, Caramalt, Munich malt, Aromatic malt ja humalointi on hoidettu Rakaun sekä Styrian Goldingin voimin. Olut itsessään on varsin ruma ja luulin sen olevan kaatohetkellä jo pilaantunut. Moni maistuva kakku ei kuitenkaan ole aina päältä kaunis, vaan rohkealla maistoasenteella voi löytää mukavia yllätyksiä.

Ruskea, aika kuraisen näköinen olut, vaikka pahin sakka pulloon jääkin. Vaahtoa nousee aika niukasti. Tuoksu on pehmyt, tamminen, vaniljainen, kinuskikakkuinen, toffeisen maltainen ja kuivahedelmäinen. Aika paljastaa myös lämpöä ja soljuvuus kasvaa samassa yhteydessä. Lupauksia herättävä.

Makukin on oivallinen. Kinuskinen, toffeinen ja kuivahedelmäinen makumaailma kietotuu vaniljaiseen, tammisen kumisevaan harsoon. Suutuntuma jää ehkä hieman tasapaksuksi, mutta eittämättä mainiosta oluesta silti puhutaan. Huulet tahmaantuvat, vahvuus muistuttelee itsestään lämpönä ja hidas nautittavuus antaa tilaa ajatuksille. Ei lainkaan pöllömpi matkatuliainen!

Pisteet: 38/50

Septem Kleos

Imperial Stout / 10,3%

Kahdeksan kuukautta ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä kypsynyt, muinaiskreikaksi mainetta tai kunniaa tarkoittava, Kleos kulkee yhtä matkaa mainion Dilemman kanssa eikä osoita juuri minkäänlaista epävarmuutta otteissaan. Ei se ehkä lajin kruunaamattomien huippujen sekaan yllä, mutta on kehunsa kyllä ansainnut. Olut on humaloitu Pobekilla ja Pacific Jadella 78 IBUn voimakkuudella.

Korkin sisäpinta vähän kuplinut, ei merkkejä eltaantumisesta. Musta olut ruskealla vaahdolla. Aika jyhkeä ja hidas näky. Tuoksu on hyvin täyteläinen ja syvä. Tammea, vaniljaa ja punaviinin tunnelmaa vasten kahvistakin sävykkyyttä esittelevää, suklaisen paahtunutta mallasmaisemaa. Aika solidia menoa, vaikuttavaa.

Makukin on aika jees. Voisi olla täyteläisempikin, mutta niinhän nämä tynnyröidyt yleensäkin. Paahdetta löytyy, samoin suklaata ja mokkaa. Tynnyri antaa tammea, vaniljaa ja punaviinimäisyyttä, loppu yhdistää elementit yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jota kohtalainen katkeruus täydentää.

Oikeastaan todella hyvänmakuinen tynnyri-IS. Septemin hyvä laatu saa siis ansaittua jatkoa, eikä mahtipontinen tyylilaji koidu kompastukseksi.

Pisteet: 38/50

Septem Wednesday Wheat IPA (W-Day) & Monday's Pilsner / Charma (Χαρμα) Lager

Kevät nostattaa kuulemma matkakuumetta.

Porukka on näemmä taas varaillut hieman etelän matkoja ja allekirjoittaneeltakin on kyselty olutkokemuksista Kreikan suunnalta. Syksyn perhelomalta onkin jäänyt muutama toimiva pienpanimo-olut esittelemättä, joten laitetaan nuo unohtuneet yksilöt nyt nostattamaan muidenkin matkakuumetta.

Agia Marinan oluttarjontaa tuli tutkittua aika pintapuolisin toimin, mutta esimerkiksi lähimarketista sattui löytymään muutamiakin rantalomamaan pienpanimotuotteita. Yksi näistä oli alueella paljonkin kehuttu Septem, jolta maistelin olutta maanantain ja keskiviikon kunniaksi.

Ateenan itäpuolisella, Attikan niemimaata myötäilevällä Evian saarella toimiva Septem oli yksi matkan janoa sammuttavista valopilkuista. Sen viikonpäiville pyhitetyt oluet kuuluvat kuuluvan maan pienpanimoiden parhaimmistoon, eikä niistä kyllä valittamisen sijaa löytynyt, joskaan ei mitään ylimaallisen erikoistakaan. Tasalaatuisuus ja miellyttävä makumaailma kantaa kuitenkin mukavan pitkälle – aivan kuten pitääkin.

Septem perustettu maan craftskeneen nähden melko aikaisessa vaiheessa, jo vuonna 2009. Panimoa pyörittävä Sophocles Panagiotou on koulutukseltaan kemisti ja enologi eli viinitutkimukseen ja viinioppiin erikoistunut akateemikko. Viikonpäiväoluiden lisäksi panimolta löytyy oma tynnyrikypsytysohjelmakin, jonka tuotoksia toin pari kappaletta tuliaisina itselleni. Niiden pariin en ole vielä raaskinut istahtaa, mutta ehkä sekin kokemus pitäisi hoitaa alta pois lähiaikoina. Panimon slogan on tarttuva ja selvästi Heinekenin ikeessä pitkään jurnuttaneen maan olutalan muutoshalukkuutta pönkittävä: This is a no lager's land. Welcome to Septem.

Ensikosketus tuli otettua keskiviikkopainoksen eli Kreikan ensimmäiseksi vehnä-IPAksikin uumoillun Wednesday Wheat IPAn muodossa. Oluen rungosta 40% on vehnämallasta ja se on humaloitu Waimealla ja Vic Secretillä.

Toiseksi reissun Septemiksi valikoitui viisiprosenttinen maanantaipainos eli panimon Pils. Monday¨s Pilsner on humaloitu kokonaisin Northern Brewer-, Perle- ja Motueca –kävyin. 27 IBUn voimalla puraiseva olut on yllättävän runsasmakuinen, silti hyvin toimiva lajiedustaja, joka tarjoaa äärimmäisen hyvää vaihtelua alueen peruslagereihin. Kuvaahan ei tästä tullut otettua, joten lainasin etiketin mallia internetistä.

Septem Wednesday Wheat IPA (W-Day)

Septem Microbrewery,  Avlon, Evian, Kreikka

Wheat IPA / 6,0%

Sameahko, kauniin keltainen olut. Tuoksu on kypsän hedelmäinen, hieman sitruksinen ja keksisen maltainen. Hieman pihkaakin. Aika kiva, melko tuhti.

Maku myötäilee tuoksua. Kypsää, aprikoosin ja mangon väristä hedelmää, lopussa sitruksista purentaa. Matkaan mahtuu tuoksussa mainittua pihkaa, kevyttä kukkaisuutta sekä keksistä, melko esillä olevaa mallasta. Maltilliset hiilihapot tuovat lisäpainoa jo muutenkin tuhdinlaiseen tunnelmaan, mikä toimii tässä kohtaa aika kivasti. Hitaaksi nautiskeluksi siis menee, vaikka vahvuus aika peruskamaa onkin.

Pisteet: 37/50

---

Septem Monday's Pilsner

Septem Microbrewery,  Avlon, Evian, Kreikka

Pilsener / 6,0%

Vaaleankeltainen, paikalliseen lagerin helposti samaistuvan näköinen olut. Raikas näky, mikäpä siinä. Tuoksu on tuoreen ruohikkoinen, hieman yrttinen ja kevyen voinen. Maltaasta nouse myös kevyttä makeutta. Aika raikas, mutta myös aika runsastuoksuinen.

Makukin on aika hyvä. Toimiva ilmestys siis. Ruohoinen pääväri tarjoaa loppuun hyväkalustoisen purennan, joka jatkuu pitkälle jälkimakuun. Mukana on myös yrttiä, alkupuoliskolla paahtoleipäisen maltaan seassa kevyttä makeutta ja hedelmääkin. Runsas ja lajiin melko tuhtikin paketti voimakkaalla maulla ryyditettynä.

Ei pöllömpi, selvä ero alueen tunnettuihin lagereihin.

Pisteet: 33/50

---

Charma (Χαρμα) Lager

Cretan Brewery, Zounaki, Kreeta, Kreikka

Premium Lager / 5,5%

Kreikkalaista craftia on tullut kehuttua useankin maistokokemuksen voimin, muttei aurinkorannan tarjonta kaikenkattavan herkullista kuitenkaan ole. Itseasiassa perusvarma hana-Mythos voi hyvinkin olla päivän parasta antia, eikä lainkaan kehnoa sellaista. Tarjontahan on todetusti kovin vaihtelevaa ja ”erikoisuuksien” suhteen keskittynyttä. Joka tapauksessa etenkin Agia Marinassa siellä täällä esillä ollut paikallispanimo veti kyllä totaaliset pohjat.

Reilut kymmenen vuotta sitten toimintansa aloittanut Cretan Brewery sijaitsee Zounakisin kylässä, pienen pyörämatkan päässä Välimeren rannalta. Haniassa Aroma-baaria pitänyt Ioannis Lionakis sai ajatuksen oman panimon perustamisesta turisteilta, jotka kyselivät toistuvasti paikallisten oluiden perään. Kun sellaisia ei yksinkertaisesti ollut, päätti mies tehdä sellaista itse. Ensimmäiset oluet valmistuivatkin jo vuonna 2007.

Noin 600 000 litran vuositahtia olutta valmistavan Ioanniksen repertuaariin kuuluu vaalean lagerin ohella kaksi muuta perusvalikoiman tuotetta, Dunkel ja Pale Ale. Panimo valmistaa myös pienempiä erikoiseriä, kuten Barley Wineä ja erilaisia aleja oikeastaan kaikissa mahdollisissa perussävyissä. Silti tämä Charma Lager oli käytännössä ainoa, mitä itselleni vastaan sattui.

Panimolla on tuotantolaitoksen yhteydessä olivipuutarhoihin avautuva ravintola- ja terassialue, minne olisi päässyt tutustumaan Agia Marinastakin kulkevin ”turistijunin”. Visiitti olisi ehkä maksanut vaivan, sillä rantabaarista tilattu lippulaivalager oli pahvisinta nestettä, mitä olen vuosikausiin suuhuni kaatanut ja osasyyllinen kokemukseen piillee melkovarmasti juomaa eteenpäin myyvällä anniskelutaholla. Toivon mukaan.

---

Aika pahvinen, peruslagereihin harmittavan hyvin sulautuva paikallispanimon tuote. Massa edellä mennään, joskin jopa Mythos tuntuu raikkaudessaan olevan valovuoden edellä. Varsin kehno tuote, joka ei maistu edes rantatuolissa brändin tuopista nautittuna.

Pisteet: 18/50