Miltä Kreikan oluttarjonta näyttää Agia Marinasta käsin? |
Muutaman
vuoden takainen matka Rodokselle tarjosi oluen ystävälle vaihtelevan skaalan
paikallisten panimoiden vaaleita lagereita sekä kansainvälisiin
bulkkibrändeihin, perusvarmoihin saksalaisiin ja tuttuihin belgeihin nojaavan yleisolutvalikoiman
ilman suurempia tähtiä tai tuntemuksia. Kreikkalainen pienpanimorintama teki jo
tuolloin tuloaan, muttei suuremmissa määrin vielä lomasaarella näkynyt. Onko
aika ajanut asiaa eteenpäin vai toistuuko karu tarina neljä vuotta myöhemmin
myös Kreetalla?
No
ei toistu, vaikka haarukointi aiheen äärellä taas melko pintapuoliseksi jäi.
Punaviherkeltaiset siivet lennättivät meidät perhelomalle Hanian tuntumaan.
Isolle kylälle ei Agia Marinan hiekkarannoilta tällä kertaa tullut lähdettyä,
mutta paikalliskräftit näkyivät levittäytyneen myös turistien suosimiin
rantakyliin. Ei järin suurella voimalla, mutta viikon sivuaktiviteettistatus
huomioiden riittävällä tarjonnalla. Etsivä kuitenkin löytää ja yllättyy varsin
iloisesti.
Septem tuli todettua kelpo toimijaksi. |
Kreikkalainen olut…
Kreikassa
kuuluu olevan useitakin kansainvälisen tai ainakin hyvän tason pienpanimoita,
joista itsekin pari jo nimeltä olen nähnyt mainittavan. Pikatarkastus
Ratebeeristäkin paljastaa, että Suomen ja Kreikan Top50-olutlistaa
vertailtaessa härmäläiset ovat pistekeskiarvoissa takamatkalla: kymmenen
parhaan suomalaisoluen keskiarvo on 3,75/5,0, kreikkalaisten taasen 3,81/5,0.
Pitkässä juoksussa asetelmat kuitenkin vaihtuvat ja Suomen top50-listalle
pääsee pisteillä 3,52/5,0, Kreikan vastaavan rajan ollessa selvästi
matalalampi, vain 3,34/5,0.
Kärkioluissa
Kreikan kaksikko Seven Island x Sknipa Bare Handed Whiskey Barrel Aged Imperial
Stout (4,11) ja Satyr Brews Menace IPA (3,94) vetää kohtalaisen eron kotomaan
kirittäjäparista Plevnan Siperia Imperial Stout (3,90) ja Sinebrychoff Koff
Porter (3,86). Suomen paras olisi siis vasta Kreikan kolmas. Kreikan
kärkijuomat ovat luonnollisesti IPA-painotteisia muutamin paahdepommein
kompattuna, kun taas meilläpäin arvostusta saavat itseoikeutetusti Imperial
Stoutit ja muut hitaat nautinto-oluttyylit.
Taustakartoitusta maan olutkulttuurista sen valta-asemista löytyy muutaman vuoden takaisesta matkaraportista: Kreikka olutmaana?
Tavernoissa oli tunnelmaa, vaihtelevan tasoista, mutta toimivaa ruokaa ja hyvin paikkariippuvainen olutvalikoima. |
Viiniä olivipuiden alla? Toimii... Fetalla ryyditetty kasvispizza samoin. |
Kohteessa
Panimomäärässä
Kreikka on Suomea melko selvästi jäljessä noin kuudenkymmenen panimon ja
parinkymmenen kiertolaisen voimin. Kreetalla näistä vaikuttaa ainakin matkakohdetta
lähellä toimiva, Charma-oluita valmistava Cretan Brewery, hanialainen Lafkas,
Rethymnian Brewery sekä Heraklionissa vaikuttavat Σόλο (Solo) ja Notos. Saaren länsiosasta näyttäisi löytyvän vielä pieni Mediterranean Microbrewery, jonka Lyra Golden Alea kuuluu olevan Agia Marinankin puolella tarjolla.
Agia
Marinasta ja Plataniaksesta pääsisi ”pääkatua” kulkevalla possujunalinjalla
käymään Cretan Brewerylläkin, mutta rantatuolissa harvinaisen pahviseksi
todetun Charma Lagerin jälkeen ajatus ei juurikaan houkutellut. Muista saaren
panimoista maistoin etukäteen kiinnostavimman eli Σόλοn mainiota Saisonia ja
APAa, mutta myös muita alueen toimijoita tuli juomalistoilta ja kylteistä bongattua.
Varsin paikkariippuvaista tuo oluttarjonta toki vieläkin on.
εζα oli usein erikoisin vaihtoehto, mutta poikkeuksiakin löytyy. |
Solon Choriatiki oli loman maistuvin olut. Todella hieno juoma! |
Oma
pääpaikka sijaitsi kylän hiljaisemmalla nurkalla, aivan Kato Staloksen
rajamailla. Sattumaa tai ei, lähimarkettimme oli Ratebeerissäkin mainittu,
kohtalaisen kokoinen Mega-SYN.KA, josta löytyi kourallinen mielenkiintoista
maisteltavaa sekä muutamia tuttuja tuontioluita. Kreikkalaisista pienpanimoista
parhaiten oli esillä kehuttavaksi osoittautunut Septem sekä perusvarmoja Voreia-oluita
tekevä Siris. Viinihylly olikin sitten taas aika reippaankin levyneinen ilmestys...
Plataniaksen
suunnalla oleva Atlas World olisi kai ollut toinen hyvän valikoiman kauppa,
samoin kuin OLEA ”kauppakeskuksen” viinipuotistatuksella pyörivä Vinoteca Del Mundo. Näissä en valitettavasti päässyt käymään, mutta lienevät parhaat
lisätärpit lähiseudulla. Muista ruokamarketeista ei Karhua suurempaa
eksotiikkaa nimittäin ollut tarjolla.
Kissamoun
varsi jäi ruokatarjonnaltaan aika vähälle huomiolle, sillä rauha ja rakkaus sai
hakemaan ruokapaikkaa vähän ylempää, hiljaisten kyläkujien varresta.
Perustavernoissa ei suurpanimolagereiden lisäksi juuri muuta näkynyt, joten
yleinen ruokajuomavalinta oli kehno talon viini. Vaalea on huonolla tapaa
jännän hedelmäistä ja alkoholista, joskin ruuan kanssa harmitonta, punainen
taas käytännössä aivan liian makeaa mihin tahansa tilanteeseen sovitettuna. Ja
se lasillinen on tosiaan sitten ihan oikeasti lasillinen.
Eräässä
paikassa tosin tilattiin pullollinen varsin suunmukaista, vaaleaa ja kuivaa
saarelaisviiniä, jonka juomatta jäänyt osa oli sivistysmaan tapojen mukaisesti
mukaan otettavissa. Olisittepa nähneet ne naapuripöytien suomalais- ja
ruotsalaismatkaajien ilmeet ja supattelut, kun pullomme koolerista
kangaskassiin kietaisin. Härrekuut, kun tuli syyllinen olo...
Silmät auki kun kulkee, voi löytää vinkkejä peruslinjasta poikkeavasta valikoimasta. |
Mutta
itse olueen. Katujen varsilta voi löytää kylttejä, joissa mainostetaan
paikallista olutta. Osa paikoista tosin mainostaa olutvalikoimaa, jonka
päätähti on parhaimmillaankin Alfa Weiss, tumma Fix tai EZA [εζα] Pilsener
(hyviä oluita kyllä nekin), joten pienpanimo-oluita etsivän kannattaa
kärsivällisesti paikantaa oluita ihan oikeilla nimillä mainostavaa anniskeluravintolaa.
Ainakin Charmaa ja Lafkasta osui katumainoksissa silmään.
Etukäteen
lupaavalta vaikuttanut Nostos jäi meiltä tällä kertaa kokematta, sillä eksyimme
kaksi kertaa tien toisella puolella olevaan Nymfiin. Toinen kerta oli ihan
oikeasti puhdas sattuma, mutta ruoka oli hyvää eikä olutlistaa tarvinnut
hävetä, joten menkööt tämän kerran,
ajattelimme. Listoilta (kuva alemapana) löytyi pari kourallista kreikkalaisia nyrkkipajaoluita
ja mm. BrewDogia. Mainittu Nostos on toki kannatettava käymispaikka oluiden
suhteen. Lukemani perusteella mallasjuomalista on hyvinkin vertailukelpoinen
Nymfin kanssa ja henkilökuntaan kuuluu kotiolutharrastajia, joiden tuotoksia
myydään talon omina oluina – näin ainakin annoin itseni ymmärtää*. Sama EU, eri
säännöt…
Matkan jälkeen minulle vinkattiin vielä pääkadun varresta löytyvän Kantinan olutvalikoimasta. Ilmeisesti burgereihin painottuneen, vaatimattoman ulkoisen ilmeen omaava paikka tarjoaa Instagramin perusteella ihan hyvää lisäleveyttä turistikylän valikoimiin. Ohi tuli monta kertaa kuljettua itsekin, mutta kylmäkaaappien sisältö jäi kokematta, koska bistro oli tosiaan aika huomaamaton.
Matkan jälkeen minulle vinkattiin vielä pääkadun varresta löytyvän Kantinan olutvalikoimasta. Ilmeisesti burgereihin painottuneen, vaatimattoman ulkoisen ilmeen omaava paikka tarjoaa Instagramin perusteella ihan hyvää lisäleveyttä turistikylän valikoimiin. Ohi tuli monta kertaa kuljettua itsekin, mutta kylmäkaaappien sisältö jäi kokematta, koska bistro oli tosiaan aika huomaamaton.
Suuria
tuliaisvarastoja en oluen suhteen harrastanut, vaikka Soloja sun muita olisi
Nymfistäkin varmaan mukaan voinut ostaa. Lähikaupasta löytyneet Septemin tynnyrisarjan
oluet riittivät tällä kertaa kotiintuomisiksi muun pakollisen sälän ohella ja
niihin palataan varmaan syvemmän talven saapuessa iloksemme. Matkalla tuli myös
muutama arvio raapustettua, mutta laitetaan niitä sitten eri julkaisuihin tässä
syksyn mittaan.
Lähikaupan maltaiset tuliaiset itselleni. |
Luvattu myrskykin lipui huomaamatta ohi... |
Nymfin olutlistaa... |
Hellasin varassa ei Agia Marinassa tosiaan tarvitse olla. Ainakaan jos vähän tekee taustatyötä. |
Ruokakuvia otin vähän, koska mitään erityismaukasta ei vastaan tullut. Alkupalat oli tosin todella toimivia, kuten aina. Kunnon kleftikon metsästyksen lopetin kahden pettymyksen jälkeen. |
Cretan Breweryn kiertokäynti kuuluu yhden turistijunareitin ohjelmistoon. Lippuja tyrkytetään pääkadulla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti