Kuinka laajat yhteiskunnalliset vaikutukset "pornorommin" sensuurilla lopulta onkaan?

Sumentamisenkin jälkeen kuva oli kuulemma liian tunnistettava...

”Valvira poisti Ron Jeremyn kasvot rommipullosta”

Tämä uutinen ei varmaan jäänyt keneltäkään huomaamatta, sen verran runsaasti aihetta on puitu. Keskustelu on kuitenkin painottunut holhous- ja turha säätely-aiheiden ympärille, eikä kukaan ole ajatellut sensuurin vaikutusta suurempaan kokonaiskuvaan. Kerrataanpa hieman perusteluja aiheen selventämiseksi. Valviran kieltoperusteista löytyi seuraavanlainen kohta:

"Alkoholilain 33§:n 2 momentin 5 kohdan mukaan alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta tai ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainintaan ja myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä.".

Näyttelijä-ohjaajalegendan kasvot eivät siis soveltuneet alkoholijuoman kylkeen seksuaalista halukkuutta lisäävän voimansa vuoksi? Näin asian näkee Radio Cityn haastattelema Valviran lakimies:

Mikä Ron Jeremyn kasvoista tekee sellaisen ettei niitä saa olla rommin etiketissä?

- Kyseinen henkilö on aika tunnettu* aikuisviihdealan näyttelijä ja on hyvän tavan vastaista käyttää tällaista henkilöä alkoholijuoman myynnin edistämisessä.

Elikä tässä on kyse seksistä? 

- Aivan. 

Pitääkö Valvira ihmisiä niin typerinä, että Ron Jeremyn kasvokuva rommipullon kyljessä yllyttää heitä seksiin ja alkoholismiin?

- No... yleisössä voi semmoinen mielikuva tulla.

Roninkaan mielestä tässä ei ole järkeä...

Noh, ”aika tunnettu” on Ron Jeremystä puhuttaessa jo melko selvät kunnianloukkauksen kriteerit täyttävä määritelmä. Puhutaan kuitenkin kolme vuosikymmentä valkokankaita dominoineesta, ”näyteltyjen kohtausten” lukumäärässä kärkisijaa pitävästä näyttelijä-ohjaajalegendasta, joka Valvirassakin tunnetaan niin hyvin että piirroskuva riittää kaatamaan tuotebrändejä… No vitsailut sikseen, kyse on lopulta varsin vakavasta aiheesta. Sensuuripäätöksellä voi olla huomattava negatiivinen vaikutus maamme tulevaisuuteen – ainakin mikäli perusteluissa mainittu paradoksi pitää paikkansa.

Suomessa sekä syntyvyys- että kokonaishedelmäisyysluvut ovat näyttäneet taantumaan päin jo useamman vuoden ajan. Valtio kuitenkin tarvitsee veronmaksajia tulevaisuudessakin ja tällä menolla vieläpä huomattavasti nykyistä runsaamman määrän. Käsittääkseni vielä toistaiseksi yleisin ja suositeltavin keino tehdä lapsia on se periteinen makuuhuonepaini… Vai ollaanko esimerkiksi VTT:llä kehitetty jonkinmoinen uraauurtava, valtion kontrolliin perustuva lasten koeputkituotantojärjestelmä? Epäilen…

Syitä syntyvyyden laskuun on monia ja niihin lukeutuvat mm. taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus, mutta myös kumppanuussuhteiden vähentynyt solmiminen. Taloustilanteeseen ei liene tulossa helpotusta lähivuosina ja tiukentuva verotus, yrittämisen entisestään lisääntyvä byrokratia ja yleinen sääntelyn lisääminen heikentävät suomalaisten taloudellisia mahdollisuuksia entisestään, ulkona käyntiin ja harrastamiseen ei ole enää varaa ja näin sosiaaliset suhteet kärsivät. Kansa stressaantuu ja jo toisensa löytäneet parit etääntyvät toisistaan… 

(lähde: Väestöliitto)

Käsissämme olisi ollut lääke, joka olisi saanut Valviran mukaan vietit virtaamaan ja tuonut lämmön takaisin makuuhuoneisiimme. Sitä lääkettä meille ei kuitenkaan suotu, sillä se koettiin seksiin yllyttäväksi ja jopa seksuaalista osaamista korostavaksi… Etiketissä ei saa esiintyä edes tunnistamattomaksi sumennettua, karvaisen miehen piirrettyä päätä. ¿Por qué? Mikäli tähden naamataulun rommille tuoma voima tosiaan olisi sitä luokkaa mitä Valvirassa epäillään, niin tätä rakkauden nektariahan tulisi saada apteekeista ja päivittäistavarakaupoista kautta maan – ja reseptillä vaikka ilmaiseksi! Väestöllä ei olisi enää aikaa murehtia kiristyviä veroja, syntyvyys kohoaisi pilviin ja kaikilla olisi kivempaa.

Rehti Ron-rommi olisi muutoinkin ollut, noh, rommi paikallaan, sillä osa Ron Jeremyn suosiosta (etenkin näyttelijäuran loppupuoliskolla) perustuu siihen, että hän toimi tärkeänä inspiraationa ja toivon kipinänä perinteisestä mieskuvasta poikkeavien, ns. tavallisten miesten keskuudessa. Eikö tämäkin olisi omiaan laskemaan miesten kokemaa sosiaalista painetta nykyajan ulkonäkökeskeisessä maailmassa? 

Sinällään minua jäi perusteluissa mietityttämään, että kehen Ronin kuva erityisesti viranomaisten mielestä olisi vedonnut ja kuinka suuressa vaarassa naiset olisivat rommin edessä olleet? Oliko pelkona uskonnollisten ja konservatiivisten tahojen nostattamat kauhukuvat esiaviollisesta kevytkenkäisyydestä – onhan Ron melko laajalla skaalalla naisia kaatanut…

No mutta, Jaskahan laittoi paradoksin testiin ja lopputuloksena oli, ettei ainakaan pelkkä Ron Jeremyn piirroskuva alkoholia sisältävän elintarvikkeen kyljessä riitä seksuaaliviettiä korostamaan. Toki otanta perustuu yhteen iltaan ja painottuu pääsääntöisesti rommia kevyempiin juomiin yhden henkilön kohdalla, mutta olisiko pidempiaikainen altistuminen karvaisen miehen kuville silti laukaissut pelättyä tapahtumaketjua valloilleen? Ehkä salaisuus piileekin vain Ron de Jeremy-rommissa… tai sitten jonkun korvien välissä.

Lopulta ongelman ydin lienee ennemminkin järjettömissä laeissamme, joita jo nykyisellään on tulkittava kuin piru raamattua ja virkamiehen on tehtävä kuinka kirja käskee. Paikoin on toki räikeitäkin tulkinnanvaraisuuksia, joissa valvovan tahon olisi mahdollista käyttää myös sitä kuuluisaa maalaisjärkeä... Se on sitten ihan kaverista kiinni näköjänsä. Valtion talous on kuralla, yritykset pakenevat Viroon ja silti Arkadianmäellä on ollut aikaa pohtia, kuinka pienpanimoiden ainoa järkevä tiedotuskanava (some) saataisiin tukittua... Ketuiksihan tuokin sitten meni.

Mutta tässä olisi sitten sitä seksiä á la Ron, ettei mene ihan vakavaksi:

*Jutun sisällössä saattaa esiintyä sarkasmia, jonka tulkitsemisen vastuu siirtyy suoraan lukijalle. Olutkellari ei kuitenkaan kehoita lapsen tekoon alkoholin vaikutuksen alaisena, vaan ylläpitämään kipinää parisuhteessa sitä vaativin keinoin... Haluan myös painottaa, että uskomus Ron de Jeremy-rommin seksuaaliseen käyttymiseen vaikuttavana tuotteena on Valviran esittämä paradoksi, jota Olutkellari tässä jutussa vain tarkastelee...

Valta vaihtuu, oletko valmis?!

Viikonlopun viskigate herätti kansan syvät rivit barrikadeille virkamiesjuntan mielivaltaa vastaan. Tarina lienee suurimmalle osalle tuttu, joten en lähde aihetta sen suuremmin tässä läpikäymään – hyvänä ennakkotapauksena pidän sen kuitenkin tarinassa mukana. Haluan nimittäin nostaa esiin kolikon kääntöpuolen, olutblogien yhteiskunnallisen aseman ja vuoden vaihteessa voimaan astuvan lakimuutoksen tuoman vallan valtikan!

Mikäli lakien ja säädösten tulkinta pysyy perisuomalaiselle virkamiehelle ominaisella tasolla, eli pilkkua tosiaan viilataan aina hamaan tappiin saakka, luo se meille blogisteille pohjattoman vallankäytön lähteen! Käytännössä voimaan astuva, tiukentuva alkoholimainontalaki valjastaa käyttöömme todellisen virkamiesarmeijan, jota voimme halutessamme kaitsia yhdellä enterin painalluksella… Maatamme ikeessään pitänyt virkamieskoneisto on vallan huumassaan ja lakien mahdollistaman väljän tulkinnan puitteissa kiristämässä otettaan siinä määrin, että huomaamattaan kaitsijoista tuleekin pienen joukon, olutblogistien eliitin käsikassaroita. Vapise rahvas, kohta sanani on käytännössä lakisi!

Jos kaksi yksityishenkilöiden harrastuksinaan kirjoittamaa blogia olisi voinut kaataa kokonaisen laatuviskien ja oluiden tapahtuman, niin millaisen vallan mainontakieltolain laajentaminen myös mietoihin alkoholijuomiin saakka kirjoittajille antaakaan? Bloggarin suututtaneet olut- ja viinitapahtumien järjestäjät, maahantuojat ja panimot ovat käytännössä korviaan myöten kusessa. Tarvitaan vain ylistävä kirjoitus, sen julkaisu ja jakoon laitto. Virkamies ei voi kuin alistuvasti haukahtaa ja lähteä hakemaan päitä vadille – laki on laki ja kaikessa leväperäisyydessään on sitä tulkittava tiukimman mukaan! Kieltolaki myös heikentää eri tahojen keinoja miellyttää bloggaajia, sillä lahjontakin käytännössä kielletään saman lain myötä.

Hyvä puoli asiassa kuitekin on, että lakimuutos astuu voimaan vasta kahden kuukauden kuluttua – vielä ehtii koota mieluisan joululahjapaketin arvon bloggaajille. Annetut kortit kannattaakin nyt katsoa tarkkaan, sillä muutoin kiellettyjä kehuja saattaa sadella eikä sanoissa säästellä. Ja siitähän ei Valvirassa tai AVIssa oikein pidetä… Vihdoinkin saan verorahoilleni vastinetta!

Alkon monopolin kaataminen on yksinkertaisempaa kuin luullaan... VISKI!

Suomestakin löytyy jalon, viljasta tislaamalla valmistetun juoman eli viskin ystäviä. Moni varmasti miettii, että mistä laadukkaita, maistuvia makuja tarjoavia, runsaan alkoholipitoisuuden omaavia juomia parhaiten löytää... Vastaus on yksinkertainen: Alkosta.

Laajaan viskivalikoimaan pääset seuraavasta linkistä: ALKON VISKIT!

Alkohan on koko maahan levittyneen, kaikkia palvelevan alkoholimonopolimme myyntikanava, jonka valikoimaan kuuluvat viskin ohella myös vodkat, konjakit, rommit ja muut alkoholijuomat. ALKOn teeseihin kuuluu palvelualttiuden lisäksi myös laaja valikoima, jossa väkevät juomat viskin ohella kuuluvat perusantiin.

SIKSIPÄ SUOSITTELEN KAIKKIA SUUNTAAMAAN VISKIOSTOKSILLE ALKOON! ON MUUTEN HYVÄ VALIKOIMA!

Samalla peräänkuulutan AVIn ja Valviran velvollisuutta tutkia Alkon toimiluvan perusteet, sillä olen kuullut yksityishenkilöiden mainostavan heidän tarjontaansa...

Ja näin kaatuu monopoli...

SUOSITTELEN ALKON VISKIVALIKOIMAA!

Flying Dog Gonzo Imperial Porter

• Tyyli: Imperial/Strong Porter
• Alk.%: 9,2
• Panimo: Flying Dog Brewery, Frederick, Maryland, USA

Pitkän lauantaipäivän päätteeksi päätin korkata pitkästä aikaa amerikkalaispanimo Flying Doggin tuotoksen ja kaapista valikoitui muutoinkin mielenkiintoinen Gonzo Imperial Porter. Oluen taustalta löytyy myös erikoinen tarina suomalaisesta puuhastelun kulttuurista.

Flying Dog Brewery sijaitsee tällä hetkellä USA:n itäosassa, tarkemmin Frederickin kaupungissa Marylandin osavaltiossa. Alun perin panimo perustettiin panimoravintolana Coloradon Aspeniin ja se olikin ensimmäinen osavaltiossa avattu panimo viimeiseen sataan vuoteen (vuonna 1990). Suosio ajoi panimon laajennuskannalle ja vain neljä vuotta myöhemmin toiminta siirtyikin Denveriin. 2006 Flying Dog osti Frederick Brewing Companyn ja siirsi panimotoimintansa nykysijoilleen Marylandiin.

Idea panimon nimestä on kuulemma lähtöisin toisen perustajan, George Stranahanin vuorikiipeilymatkalta K2-vuorelle 1983. Urakan jälkeen vuorikiipeilyseurue oli palannut vuorelta majapaikkaan paikkaamaan kesken matkan loppuneen alkoholin janoansa. Tilan, jossa maittava malja nautittiin, seinällä komeili öljymaalaus joka kuvasi jonkinlaista lentävää, ilmassa olevaa koiraa. ”Flying dog” jäi sanayhdistelmänä Georgen mieleen ja päätyi lopulta hänen Richard McIntyren kanssa perustaman panimon nimeen.

Flying Dog Gonzo Imperial Porter

Gonzo on tyyliltään nimensä mukaisesti Imperial Porter, jonka tekemisessä on käytetty Warrior-, Northern Brewer- ja Cascade-humalia 85 IBU:n edestä. Olut on jokunen vuosi sitten kerännyt myös muutaman palkinnon:

• Great American Beer Festival 2009, #1 Imperial Stout-sarja
• World Beer Cup 2008, #1 American Style Imperial Stout-sarja
• Euro Beer Star 2008, #2 Porter-sarja

Oluen nimessä esiintyvä ”Gonzo” on journalismin muoto, joka yhdistää faktaa ja fiktiota korostaen kirjoittajan omakohtaisia kokemuksia. Fiktion ja faktan sekä kirjoittajan ja päähenkilön rajat hävitetään, lisäksi esille tuodaan hyvin pieniä, näennäisiä pikkuseikkoja. Tyylin isänä pidetään amerikkalaista Hunter Stockton Thompsonia, jonka kenties tunnetuin teos on kulttimainettakin nauttiva Fear and Loathing in Las Vegas. Flying Doggin oluiden etikettien gonzo-tyylinen visuaalinen ilme on peräisin Thompsonin teosten kuvittajan, gonzotaiteilija Ralph Steadmanin kynästä. Kyseinen Gonzo Imperial Porter on tehty panimon perustajajäsen-Stranahanin naapurin, itsemurhaan elämänsä päättäneen Hunter S. Thompsonin muistoksi (1937-2005).

Steadmanin tuotoksia voi käydä ihmettelemässä Artsy-projektin taiteellisessa aarreaitassa. Artsy on näppärä, eri taidelajien ja taiteilijoiden teoksia yhteenkokoava, verkossa toimiva kokoelma, jonka ajatuksena on tehdä taiteen kuluttamisesta ja siihen tutustumisesta aiempaa helpompaa, ns. matalan kynnyksen toimintaa. Arkistoista löytyy myös Gonzo-oluen etiketistä tuttu hahmo. Katso lisää:

Artsy : Ralph Steadman

Valvira pelasti suomalaiset Gonzon vaaroilta!

Oluen tarina Suomessa saa surullisia, jopa jo huvittaviakin piirteitä. Gonzo kolkutteli jo Alkon valikoiman ovia vuonna 2009, mutta viime hetkellä valpas suojelijamme Valvira puuttui peliin. Alla lainaus maahantuojan vastaanottamasta sähköpostiviestistä:

"Valviran arvion mukaan kyseistä juomapakkausta voidaan pitää kiellettyä tupakkamainontaa sisältävänä sekä erityisesti nuoria ja lapsia kiinnostavana ja siksi kyseisen juoman markkinoinnin voidaan katsoa muodostuvan alkoholilain mainontasääntöjen vastaiseksi."

Ongelman pääkohtana on siis etiketissä esiintyvä, Hunter S. Thompsonia esittävä pääkallopäinen ruumis, jolla on kädessään savuke. Tämä katsottiin vahvasti nuoriin, erityisesti alaikäisiin vetoavaksi tupakkamainonnaksi. Tuomio on absurdi jo siitä syystä, että etiketti on kuulemma suunniteltu yhteistyössä sikäläisten liittovaltion tupakanvastaisten virastojen (CSI ja DIPA) kanssa ja luurangon perimmäisenä ajatuksena on muistuttaa hyvän oluen nauttijaa pitkäaikaisen tupakoinnin vaaroista. Eihän tuo heppu kieltämättä kovin eloisalta näytä, mutta liekkö hassunhauska piirtotapa osasyynä tuomioon. Sitä en sitten tiedä, miksei sitä savuketta voinut sitten peittää sillä perinteisellä, jokaiseen olutpulloon läntättävällä ”Sisältää ohramallasta”-tarralla?

Tässäkö olisi tilanteen korjaaja!?

Nuorten suojeleminen on toki tärkeää, joissain tapauksissa välttämätöntä toimintaa, mutta välillä tuntuu että näitä asioita hoidetaan ajoittain hyvin ailahtelevasti. Esimerkiksi aikuisille suunnatussa piirrossarja Simpsoneissa massatuotettua ja mautonta teollisuusbulkkia parodisoiva Duff-olut joutui Suomessa pannaan, koska nuoret voisivat liittää sen ko. sarjaan. Moni silti muistanee Sinebrychoffin Fingerpori Bissen ja hieman tuoreemman Olvin Wagner-oluen sekä näiden longdrink- ja siideri-versiot kauppojen hyllyiltä. Näissä ei ilmeisesti vastaavaa vaaraa ole, sillä ilmeisesti laskettiin sen varaan, ettei nykynuoriso lue sanomalehtien sarjakuvia? Ja toisaalta, vaikka vaara olisikin todellinen, meillähän on aiheeseen liittyvät lait myyntiin ja välittämiseen liittyvistä ikärajoisa ja rajoituksista. Eikö vain..?

Ja takaisin tupakkariippuvuutta aiheuttavaan Gonzoon. Huomasinpa tuossa hauskan yksityiskohdan, pienen muutoksen pullon ulkonäössä verrattuna parin vuoden takaiseen ensikohtaamiseen. Muistelin, että etiketistä löytyisi useasti itsenikin lainaama Hunter S. Thompsonin lausahdus “Good people drink good beer.”, joka on peräisin Fear and Loathing in Las Vegas-kirjasta. Aikani pulloa pyöriteltyäni havaitsin, että tuo julkea tekstin pätkä on etiketistä poistettu. Lisäksi ruumis on menettänyt puhekykynsä näiden parin vuoden aikana, sillä sen ennen rempseästi toteama ”OK! Let’s Party!”-lausahdus on niin ikään mystisesti kadonnut.

Siinä hieman tavallista pidempi alustus tälle oluelle, joka lieneekin tässä vaiheessa saavuttanut optimaalisen lämpötilan. Maistetaanpas tätä kiellettyä ja addiktoivaa demonien nektaria. Onneksi meiltä ei kotoa tupakkaa löydy ja kaupatkin ovat jo kiinni, joten on riskit minimoitu…

Ruumis ei enää puhu, myös slogan on
kadonnut...

Sysimusta olut melko niukalla, beigellä vaahdolla. Tuoksussa tummaa paahteisuutta, tummaa suklaata ja salmiakkia. Humalaa tunnistettavasti, hitunen karamellista makeutta ja kahvia.

Maultaan varsin mainio tapaus. Runsasta kahvin paahteisuutta, joka on syvää ja moniulotteista salmiakinomaisen suolaisuuden sekä lakritsin vivahtein. Runsaat katkerot tuovat oman lisävärinsä sitrushedelmäisenä, hieman havuisena katkeruutena, myös hitunen muita eksoottisia hedelmiä löytyy sopasta mutta melko ohueksi niiden osuus jää. Se onkin ehkä suurin miinus, jos jotain pitää etsiä.

Jälkimaku on pitkä ja sitrushedelmäisen katkera, myös paahde säilyy pitkään. Suutuntuma on suhteellisen öljymäinen toisin sanoen mukavan paksu. Runsaat maut saavat siis tarvittavaa tukea myös rungolta. Hieno, syvä ja tumma makunautinto runsaalla katkerolla maustettuna.

Ensiluokkainen Imperial Porter ja kunnianosoitus, jollaisen toivoisin itsekin saavani kun aika vihdoin jättää. Niin ja tupakkaa ei silti tee mieli.

Pisteet: 39/50