Wylam The Man Behind The Door

Wylam The Man Behind The Door

• Tyyli: India Pale Ale
• Alk.%: 7,2
• Panimo: Wylam, Newcastle upon Tyne, Englanti

Nyykaasl’ainen Wylam on itselleni uusi tuttavuus. Nätillä paikalla vehreän Exhibition Parkin vesielementin edessä sijaitseva panimo kuuluu saarivaltion trendikkäisiin craftääjiin, eikä siis liene yllätys, että käsiini sattui modernin sameaa NEIPAa…

Panimo toimii historian havinaa henkivässä, vuoden 1929 North East Coast Exhibitioniin valmistuneessa the Palace of Art –rakennuksessa. 1930-luvun suuren laman alussa alueen taloutta tukemaan puuhattu tapahtuma keräsi kaikkiaan reilut 4 miljoonaa kävijää, mutta ajan myötä suurtapahtuman muistoa kantanut rakennuskanta rapistui lähes olemattomiin. Vain panimon isolla rahalla restauroima taidepalatsi on enää jäljellä, kauniin lammikon ja puistomaiseman tarjotessa melko uniikit puitteet oluen valmistukselle sekä maistelulle.

Pienimuotoisen paikallismaailmannäyttelyn jälkeen rakennus on toiminut mm. tiedemuseona ja sota-ajoneuvonäyttelyn sijoituspaikkana, kunnes lopulta suljettiin huonon kunnon vuoksi vuonna 2006. Viisi vuotta myöhemmin se kaupattiin vaunumuseokäyttöön, mutta hankkeen kaaduttua rakennus päätyi Wylamin väen haltuun. Rakennevaurioista kärsineen rakennuksen kunnostamiseen käytettiin 1,8 miljoonaa puntaa ja panimotoiminta pääsi käyntiin toissavuoden aikana.

Wylamin perustaneet John Boyle ja Robin Leighton kuitenkin aloittivat touhunsa jo milleniumin alussa. Tuolloin oluet valmistuivat pienessä puutarhavajassa Wylamin kylässä hitusen matkaan Tynen vartta myöten sisämaahan päin. Vettä on joessa virrannut noiden aikojen jälkeen jo runsain mitoin, mutta nykytrendit vaikuttavat olevan edelleen hienosti hallinnassa.

The Man Behind The Door on samea, erittäin maistuva New England –tyylin IPA. Se on humaloitu Simcoella, Ekuanotilla ja Loralilla, joista kaksi viimeistä tulevat niminä vastaan nyt ensikertaa. Ilmeisen hyvin sitrustäyteiseen käyttötarkoitukseen sopivia jenkkituotoksia kumpikin. Raaka-ainelistassa mainitaan muuten maltaiden, vehnän ja kauran lisäksi myös gluteeni, mikä hieman ihmetytti. Se kun tuskin erikseen lisättynä raaka-aineena keitokseen kuuluu, mutta onhan sen läsnäolo tietty hyvä olla näkyvissä.

DDH IPA... But the man who comes back through the door in the wall will never be quite the same as the man who went out of it... Three great appetites for the soul... Simcoe, Ekuanot and Loral alongside the urge to self transcendence through a newly harvested fresh form India Pale Ale.

Wylam The Man Behind The Door

Samea, vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Aromaattisessa ja vaalean trooppisessa tuoksussa leijailee sitruksisia, appelsiinimaisia ja curacaomaisia aromeita, mutta myös aprikoosin ja ananaksen kaltaista mehukkuutta. Taustalla ehkä vähän yrttiä ja ruohoa sekä runsaampaa männikköä.

Ananas, aprikoosi ja appelsiini, sitruuna, greippi ja ruoho, greippi ja mänty... Siinä maun pääkohdat koetussa järjestyksessä. Vaalea, mehukkaan aromikkaasta hedelmäpommista melko rapeaksi ja pitkän jälkimaun omaavaksi kehittyvä, samea humalaherkuttelu on hyvin ajanhermolla ja toimii moitteettomasti. Jälkimaussa esiintyvä mänty neulasineen tuo hedelmäkirjoon sopivaa ryhdikkyyttä ja tuoreen terävää otettaan ja tuota virettä löytyy hiljalleen myös muualta mausta. On hyvä.

Tuomio: Monipuolisen hedelmäinen ja samean koulukunnan edustaja. Laatukamaa.

Pisteet: 40/50

Brekeriet Brillant & Uncle Brett IPA

Otetaanpas tähän väliin muistelot parista Brekerietin brettaherkusta. Kiinnostava ruotsalaispanimohan kuuluu nykyisin hienoa työtä kotimaisen juomakulttuurin eduksi tekevän Pien-olutpuodin maahantuonnin piiriin ja on myös kohtalaisen helposti löydettävissä myös muutamien verkkokauppojen valikoimista.

Brillant kuuluu panimon Wild Punch –sarjaan eli villihiivoilla leikittelevien oluiden kastiin. Se edustaa tyylinä Saisoneita, joskin saccharomyces- ja brettanomyces –hiivakannoilla ryyditettynä. Yleisestihän nämä on Skånessä handlattu hyvin, mutta nyt jäi vähän laiha ja kylmä olo.

Uncle Brett oli sen sijaan olut paikallaan. Kokeellisten kertaerien Special-saagaa täydentävä, rehellisesti sanottuna jo ”jokin aika sitten nautittu” olut soisi paikan vakiommastakin tuotannosta. Sen verran tämä brettalla terästetty IPA nimittäin puhutteli. Luomuraaka-aineista rakennetun oluen humalina toimivat Citra, Centennial, Columbus, Mandarina Bavaria ja Eldorado, joten siinäkin suhteessa riitti paljon ihastelun aiheita…

Brekeriet Brillant

Saison / 5,5% / Brekeriet, Landskrona, Ruotsi

Tasaisen samea, mangosmoothien näköinen olut hyvin runsaalla ja kestävällä vaahdolla. Vaalea, kevyen hapan tuoksu toimii hyvin. Sitrusmaista kirpeyttä, vaaleaa, vehnää tunnustavaa maltaisuutta, pippurimausteisuutta, kevyttä hedelmäesterisyyttä sekä keskirunsasta tallimaisuutta, brettafunkkia, jota olisi ehkä odottanut löytyvän enemmänkin. Tämäkin riittää ja pysyypähän tunnelma raikkaana ja pirteänä.

Maultaan funkimpi, mutta samalla yksioikoisempi, kepeämpi ja ehkä vähän ohutkin syvyysvaikutelman jäädessä melko kevyeksi. Sitrusmainen kirpeyttä ja brettan tallimaisuus dominoivat ja ovat yhdessä melko voimakaskin pari, mutta esimerkiksi mallaspuoli jää kovin ohkaiseksi jättäen ison aukon kärkiparin taakse. Hedelmää löytyy sävyksi, mausteisuutta, noh, mausteeksi. Pettymys, vaikka kepeänä ja kirpeänä brettasourina hyvä janojuoma onkin. Brekeriet pystyy parempaankin, helposti.

Tuomio: Ohut ja turhan yksioikoinen brettasaison. Ei lajin saati panimon parhaimmistoa.

Pisteet: 29/50

Brekeriet Uncle Brett IPA

India Pale Ale / 6,5% / Brekeriet, Landskrona, Ruotsi

Kaunis, samea ja aprikoosinen olut viettelee jo ensikaadolla. Tuoksua leimaa vahvan brettainen suudelma. Nahkea tallimaisuus leijailee kuivakukkaisen, pirteän hedelmäisen ja sitruksisen kedon yllä ja kieltämättä sellainen orvalmainenkin ajatus pilkahtaa mieleen...

Maussa bretta saa hieman kevyemmän roolin, mutta on mukavasti esillä runsaan hedelmäisen alun jälkeen. Loppu taas on sitruksisen purennan ja pippurisen potkivan ryminän heiniä, hedelmäkorin taas täydentyessä pitkän jälkimaun edetessä. Ei enää Orvallin hekumaa kuitenkaan, vaikka mielikuvassa sinnitelläänkin melko pitkään kiinni. Brettainen, vaalean hedelmäinen, kuivakukkaisen parfyyminäinen ja sitruksinen IPA on joka tapauksessa IPA paikallaan valloittaen kellaristin sydämen.

Tuomio: Humalan hekumaa, brettan taikuutta. Siinäpä tämän IPAn kaunis idea ja toteutus lyhyesti.

Pisteet: 38/50

Laitilan FR35H American Lager

Laitilan Fr35h American Lager

• Tyyli: India Pale Lager / American Lager
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila, Suomi

Laitilan startti alkaneeseen vuoteen oli ennätyksellisen kova. Ja tuore. Kirjaimellisesti. Nimittäin:

Yhtiö päätti toteuttaa jo jonkun aikaa pyöritellyn ajatuksen tuoreimpien mahdollisten humalien käytöstä oluen valmistuksessa ja tämä päätettiin mahdollistaa optimoimalla koko humalien toimitusprosessi aina keräämisen aloituksesta niiden käyttämiseen oluen maustamisessa. Lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Centennial ja Cascade ja niiden toimittajaksi värvättiin niin ikään amerikkalainen 47Hops, jolle teroitettiin alusta asti nopeuden olevan valttia.

Lopulta humalien toimitukseen ja käyttämiseen kului kuljetuksineen, tullauksineen ja muine erinäisine byrokratioineen vain 35 päivää, joka lienee Suomen mittakaavassa jonkinasteinen ennätys ja jonka lopputuloksena Laitilassa pystyttiin humaloimaan olut varmasti sadon uusimmilla antimilla.

Oluen valmistuksessa apuna toimineen NWP Hopsin Juhani Eloheimon mukaan yleensä tuoreinkaan jenkkihumala ei ole edes Suomessa ennen tammikuun alkua. Nyt keittopuuhiin on kuitenkin päästy jo marraskuussa eli hyvinkin ripeästi uuden sadon korjaamisen jälkeen ja sen huomaa myös mausta. Reittausblogisti tiesi kertoa, ettei kyseessä kuitenkaan ole ns. wet hopattu olut, vaan humalat on tavalliseen tapaan kuivattu ja pelletöity ennen matkaan lähettämistä. Näin ennakkospekulaatioissa vähän arveltiin ja nyt asiaan saatiin tuore vahvistus.

Pikaisen raaka-ainetoimituksen vuoksi eräkoko on rajautunut harmillisen pienimuotoiseksi ja se vähäkin ehdittiin jo kauppaamaan Turkuun paikallisten K-kauppiaiden hyllyihin. Sillä suunnalla kannattaakin olla valppaana ja hyödyntää uutuus mahdollisimman tuoreena. Toivotaan kuitenkin, että ajatus poimintakypsän sadon suoralinjaisemmasta käytöstä kantaa yhtä erää pidemmällekin ja ottaa tuulta alleen myös muiden pienpanimoiden keskuudessa. Mieleeni nousee väkisinkin kysymys, että kuinka nopeasti humalaa voisi euroviljelmiltä saada? Tuoreen humalan aateloima laatu-Pils jos mikä olisi nannaa, etenkin kun sen saisi nyt kauppoihinkin lajityypille luontaisesti sopivassa vahvuudessakin…

FR35H on tosiaan valmistettu jo viime vuoden marraskuussa, jolloin uusi alkoholilaki oli vielä juupas-eipäs-värikäslimuviina-väkeväneloskalja -keskustelun kourissa. Senpä vuoksi vahvuuskin on sorvattu vanhan kaupparajan mukaiseksi. Hyvin toimii näinkin, mutta pieni lisäterä ei varmasti pahitteeksi olisi. 

On myös keskusteltu siitä, olisiko laatuhumalista kannattanut ennemmin rakentaa rehti IPA tai edes sessio-sellainen. Tätä mietin päissäni minäkin, muttei minulla asiaan kovinkaan fanaattista mielipidettä ole. Oishan sekin kiva tietty ollut. Ravintolamyyntiinhän se olisi sitten hävinnyt, koska Alkoon ei näin nopealla tahdilla tuoretta oluterää varmaan edes saisi, mutta levikki olisi varmaan Turkua suurempi sitä myöten ollut. Teknisempää näkökulmaa tuohon IPA vs. Lager keskusteluun löytyy tuolta Reittausblogin arvion yhteydestä.

Peli on kuitenkin nyt avattu jenkkityyliin humaloidun lagerin muodossa ja hyväähän tuo on. Omat kappaleeni sain näytepaketin muodossa suoraan panimolta, mutta sijoittaisin mieluusti muutaman euron vastapainoksi, jos kauppamyynnissä vastaan vielä astelisi. Vinkkinä Laitilaan: tehkää siis lisää tätä (tai miksei sitten ihan rehdisti IPAakin).

Laitilan Fr35h American Lager

Utuinen, vaaleahkon keltainen ja melko voimakkaan, joskin kohtalaisen nopeasti hupenevan vaahdon nostava olut. Tuoksussa vastaan tulee hyvin vehreä humalaseinä, joka lähes tursuaa sitruksista ja ruohikkoista vetovoimaa. Tuoreuden voi aistia todella selvästi ja pienellä mielikuvitusleikillä suussa luulee pyörittelevänsä vastapoimittua humalakäpyä, vaikkei olut ole huulilla ehtinyt edes käymään.

Maku jatkaa tuoksun esittelemän mielikuvan ylläpitoa. Kypsää greippiä ja sitrusta löytyy niin kuoren kuin muhevamman hedelmälihankin muodossa, mutta myös mukavan sivaltavan katkeron voimanlähteestä. Lopussa on mukana myös ruohikkoa ja ehkä mausteisuuttakin ja lagerin vaalea, virkistävä olemus osuu humalavainioiden tunnelmaan pelottavan hyvin. Tietty yksi lisäprosentti runkoon tekisi kokonaisuudelle terää, mutta vähät näistä haihatteluista. Tässä on varsin mainio ja humalan tuoreutta osuvasti esittelevä laatuolut. 

Tasapaino on humalailoittelun asteesta huolimatta hienosti hallussa ja voi vain harmitella erän kovin rajattua saatavuutta. Tällaiselle olisi tilausta varmasti enemmänkin...

Pisteet: 37/50