 |
| Mikkeller Black Hole 2013 |
Mikkellerin yksi takavuosien jättiläisistä oli jäänyt
kellariini nukkumaan. Äkkiseltään en edes osannut varmaksi sanoa, mistä oluesta
tarkemmin ottaen on edes kysymys, sillä etikettiin sen nimeä ei ole painettu,
enkä kyllä itsekään enää muista, mitä olen mennyt aikanaan ostamaan ja mistä.
Ehkä Alkosta, todennäköisemmin jostain netin syövereistä. Kuka näitä nyt
muistaa…
Aikamatkailun kulkuneuvo kuitenkin paljastui hakukoneseikkalun
myötä Mikkeller Black Holen vuoden 2013 painokseksi. Parasta ennen -määritelmä
täyttyi aikamääreellä 12/09/17
ja kokonaisikää oli nautintohetkellä jo rahtusen yli kahdeksan vuotta. Olin jo julkaisemassa arvoita, kun huomasin vahingossa, että oluttahan on käsitelty blogissakin jo vuoden 2016 lopulla. Kuka näitä nyt tosiaan muistaa. En minä näemmä ainakaan.
 |
Etiketti ei liikoja paljasta...
| |
 |
Raaka-aineet, valmistuspaikka ja päiväystieto sen sijaan löytyy.
|
Edellisen blogimerkinnän kohteena näkyy olevan vähän tuoreempi vuosikerta, joka oli tullut Alkon valikoimiin joulun alla 2015. Arvion yhteydessä höpisen jotain kellarissani lojuvan Blackin perään, mikä herättää kiinnostukseni. Siellä voi tosiaan sellainen ollakin, vaikka vähän pelkään että olen sekoittanut muistikuvan nyt käsittelyssä olevaan Black Holen vintageen. Asia pitää jossain välissä tarkastaa.
Palataan nyt kuitenkin päivän epistolan pariin. Nyt lasiin päätynyt 13,1-prosenttisen möhkäle on kaukaa ajalta, jolloin vahvat kahvilla ryyditetyt Imperial
Stoutit olivat vielä monen olutmaailmaa mullistavia erikoisoluita, joissa
tanskalaiskiertolaisella oli varsin vahva jalansija ainakin pohjolan tarjonnassa.
”Daring, vulgar and extreme”,
kuului oluen markkinateksti eli saatan muistella hyvinkin oikein. Black Hole ei kuitenkaan ollut edes tämän olutsarjan tuhdein tapaus, vaan selvästi kevennetty versio alkuperäisestä Blackista. Jyhkeää silti, en sitä kiistä.
Kahvin
ohella Black Holen valmistukseen on käytetty vaniljaa, cassonadesokeria sekä
hunajaa. Humalpuolella jenkkiduo Simcoe & Amarillo, rungon takeina pale- ja
suklaamaltaiden lisäksi savumallasta, paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita.
Oluesta tehtiin myös lukuisia tynnyrivariantteja, mutta tämä on sitä ihan ehtaa
ihteään. Peruskamaa sarjansa sisällä, jos niin kehtaa todeta.
Finally……!
Black Hole is what Mikkeller is all about. Daring, vulgar and extreme. From the
very beginning Mikkellers goal has been to push the limit and with this
warming, intense imperial stout, a new chapter in the Danish beer history has been
written. The high bitterness from the hops and the sweetness from the malt and
alcohol, creates a good balance which makes Black Hole an explosion of nuances,
but also leaves a feeling of a perfect and complex beer – in the heavyweight
category.
 |
| Mikkeller Black Hole 2013 |
Musta, melko hidasliikkeinen olut nätillä vaahdolla. Tuoksu on runsaan paahteinen, tumman suklainen, ehkä kahvinenkin. Taustalla punaviinistäkin tunnelmaa ja lämpöä, ehkä konjakkimaista, vähän puunsekaistakin voimakkuutta. Vaniljaa, ei oikeastaan kamalasti makeutta, vaikka suklaapuolesta jotain pehmeyttä löytyykin. Nenä löytää myös sitrusta ja havua, mutta melko kevyesti.
Maku on tuoksun toisinto, ehkä pehmeämpi ja syvempi joiltain osin. Tummaa suklaata, paahtunutta, vähän siirappista maltaisuutta, tiivistä kahvisuutta ja vaniljaa. Vahvuus ilmenee lämpönä, jossa on tosiaan punaviinimäisyyttä taustalla, samoin pehmeän konjakkimaista tuntua. Yrttiä, kypsää greippisyyttä, puumaisuutta... Jälkimaussa mukavaa tahmeutta, joka korostuu suutuntuman kautta.
Lämmön mukana tulee myös toffeisuutta, myös kahvisuus korostuu huomattavasti. Imelää tämä ei missään nimessä ole, vaikka pientä fariinisokerisuutta kahvisuklaan seasta voikin löytää. Jotain viinimäisiä piirteitä löytyy todella paljon, ehkä hiilihapottomuus tuo mukaan myös liköörinomaista soljuvuutta. Yhtä kaikki, todella herkullinen ja hidas vintagenautinto.
Pisteet: 40/50
.JPG)
.JPG)
