 |
| Black forest IPA |
- Tyyli: Black IPA
- Alk.%: 5,4
- Panimo: Põhjala, Tallinna, Viro
Põhjala-panimon Pesakond Black IPA tuli jokin aika sitten
BOTW:n myötä tilattavaksi Alkoon ja kyllähän virolaisen laatupanimon antimet
aina kiinnostavat. Kyseessä on tribuuttiolut Pesakond-nimiselle sarjakuvalle,
joka äkkisilmäyksellä vaikuttaa Kiroileva Siili- ja Kamala Luonto –kuvitusten välimuodolta.
Tästä huolimatta sarjakuva on ollut voimissaan jo kaksi vuosikymmentä, mikä
kieltämättä on aina oluen arvoinen suoritus.
Pesakond on kevyehkö black IPA, joka on maustettu
kuusenkerkillä ja mustikoilla. ”Black forest IPA”, toteaa pupu etiketissä ja
niinhän se varmaan on.”Pupulla on pullo!” totesi perheen nuorimmainen. En usko
että kukaan kuitenkaan traumatisoitui…
 |
| Põhjala Pesakond Black IPA |
Todella tumma, kevyesti valoa vasten punertava olut
kauniilla, rusehtavalla vaahdolla. Tuoksultaan voimakkaasti humaloitu,
greippisen havuinen, hieman myös trooppisen hedelmäinen ja kevyen kuminen.
Mallaspuoli jää taaemmaksi ja melko kevytpaahtoiseksi. Ajoittain nenä poimii
kevyttä nokisuutta sekä välkehtivää suklaata.
Maultaan melko lailla tuoksun kaltainen, vähän runsaammin
tuota paahdepuolta esittelevä kuitenkin. Paahteinen maltaisuus nousee esiin
hiljalleen ja jää lopulta suuhun pyörimään pitkän jälkimaun pyörteissä,
täydentyen aina lasin noustessa huulille. Suklaata on myös tuolta
poimittavissa, mutta edelleen humalointi on se mikä tahtipuikkoa heiluttaa.
Greippiä, mäntyistä havuisuutta… Siinäpä oikeastaan nuo paahteen kanssa
painivat päävärit ovat.
Ajoittain kohtalaista mausteisuutta, mutta myös passionsävytteistä trooppisuutta esiintyy. Ennen jälkimakua kitalaessa tuntuu hyvänoloinen rutistus, joka nostaa esiin myös kumimaista kitkeryyttä ja lakritsin särmää. Vähän ehkä pontta kaipaisin suutuntumaan ja yleiseen syvyyteen – aika pintapuolisena tuo sinällään maistuva makujen myllerrys tällä kertaa esittäytyy. Lajin luonne ehkä sen vaatii, mutta jos edes hitusen sitä taustatukea saisi mukaan toivoa…
Ajoittain kohtalaista mausteisuutta, mutta myös passionsävytteistä trooppisuutta esiintyy. Ennen jälkimakua kitalaessa tuntuu hyvänoloinen rutistus, joka nostaa esiin myös kumimaista kitkeryyttä ja lakritsin särmää. Vähän ehkä pontta kaipaisin suutuntumaan ja yleiseen syvyyteen – aika pintapuolisena tuo sinällään maistuva makujen myllerrys tällä kertaa esittäytyy. Lajin luonne ehkä sen vaatii, mutta jos edes hitusen sitä taustatukea saisi mukaan toivoa…
Tuomio: Hyvä, joskaan ei erityinen black IPA. Paahde jää
kokonaisuudessa vähän jalkoihin, mutta kyllähän tuo greippinen havumetsä tuppaa
puhuttelemaan tilanteessa kuin tilanteessa. Kyllin hyvä…
Pisteet: 34/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti