Alkon Pienpanimo-Oluet 2016: Suomenlinnan Foil Hat B Weisse

• Tyyli: 
• Alk.%: 4,9
• Panimo: Suomenlinnan Panimo, Helsinki, Suomi

Suomenlinnan Panimo rykäisi aika yllätyksellisen oluttyylin tiskiin. Berliner weiße on kotimaisella mittapuulla melko harvinainen veto ja luonnollisesti jotain sellaista, mikä piti testiin hakea. Toisen kotinsa Vantaalle jo aiemmin rakentanut panimo on yleisesti tasaisen laadukas, ehkä vähän yllätyksetön toimija, joka tekee maistuvaa jälkeä etenkin brittityyleissä. Nyt on kuitenkin hypätty Saksanmaalle ja vähän jännemmästä kulmasta vieläpä. Yleensä kyseiseen tyyliin liitetään olueen sekoitettavat makusiirapit, mutta suomenlinnalainen on jo valmiiksi maustettu ja sen punainen väritys on peräisin mustaviinimarjoista.

Sivuhuomiona sanottakoon, että välttelen nykyisin herukka-termin käyttöä. Kirjaani kirjoittaessani minulle on etenkin kotimaisten viinitilojen taholta tähdennetty, että herukka on kansanterveysmies Toivo Rautavaaran keksimä uusi nimitys. Viini-päätteinen marjan nimi kun muistutti kansaa sen piilevästä potentiaalista... Aijjai, ja nyt sitä on jo oluessakin.

Keski-Euroopan happamista ”perinneoluista” berlinerit ovat ehkä vähiten itseäni kiehtova kasti, joskin hyvin osuessaan herkullinen tyylilaji ovatkin. Mielenkiintoa ne herättävät joka tapauksessa. Eli foliohattu pois päästä (ja pullosta) ja avoimin mielin oluen kimppuun.

Suomenlinnan Foil Hat B Weisse

Punajuurimehumainen, valoa vasten aika veikeän värinen olut. Vaahtoa muodostuu aika niukasti. Tuoksultaan melko mielenkiintoinen. Mustaviinimarjaisuus on esillä varsin selvänä, joskaan ei täysin dominoivana elementtinä. Weißelle ominainen happamuus tehostaa marjan omaa tunnelmaa ja taaempana pysyttelevä mausteisuus tuo mukaan oman vivahteensa. Punertavaa marjaa, pirskahtelevaa hedelmää ja vehnäistä tuntua…

Maultaan tuoksun tapainen. Happamuutta, viinimarjaa ja kutkuttavan raikasta menoa. Jälkimaku on pitkä, raa’an omenaisen hapan ja mustaviinimarjainen. Maun loppuvaiheilta löytyy myös kevyttä mausteisuutta sekä keskiasteista katkeroa, joka sopii tunnelmaan hyvin. Marjaa tosiaan lyötyy, mutta kovin ylitse pursuavaa sen osuus ei kuitenkaan ole. Selvä tunnusomaisuus siitä toki kokonaisuuteen syntyy, mutta pelkästään happamaksi marjamehuksi olut ei äidy. Raakaa vehnäisyyttä ja kevyttä hedelmää on mukana taustavoimina ja yleisesti ottaen foliohattuweisse on varsin raikas ja kesäinen juoma. Hiljalleen myös yrttisen vihreä humalointi saa makuaan esiin. Vienoa ohuuttakin ajoittain tuntuu löytyvän. Täytyy tosin myöntää, ettei nyt olla omalla mukavuusalueella.

Tuomio: Marjaisa, hapan ja kevyen raikas berliineri. Toimiva, joskin vähän sivussa omalta mielipolulta… Kelpo olut.

Pisteet: 33/50